Santoríni

Wikipedia
Ohjattu sivulta Santorini
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Santoríni
Σαντορίνη
Oían kaupunki Thíran saarella
Oían kaupunki Thíran saarella
Valtio Kreikka
Periferia Etelä-Egean saaret
Alueyksikkö Thíra
Hallinto
 – Hallinnon tyyppi Kunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 90,69 km²
Väkiluku (2011) 15 550
 – Tiheys 171 as./km²
Santorínin saariryhmä satelliittikuvassa.

Santoríni (kreik. Σαντορίνη) on Kreikalle kuuluva tuliperäinen saariryhmä Egeanmeren eteläosassa. Siihen kuuluu viisi Kykladien eteläisintä saarta: pääsaari Thíra (Thera), Thirasía, Néa Kaméni, Palaiá Kaméni sekä Aspronísi.

Myös pelkkää Thíran saarta kutsutaan toisinaan Santoríniksi. Saarten yhteispinta-ala on 96 km², josta Thíra käsittää 76 km². Asukasluku on kesäisin noin 11 000 ja talvisin 6 000. Thíran lisäksi Thirasía on asuttu; siellä asuu noin 250 ihmistä. Santoríni on yksi Euroopan tunnetuimmista matkailukohteista. Thíran pieni lentokenttä on kesäisin vilkkaassa käytössä, ja sinne tehdään suoria lentoja myös Suomesta.

Santoríni muodostaa oman kuntansa. Vuonna 2011 saariryhmän toinen kunta, Oía, liitettiin Santoríniin.

Santorínin saaret[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi suomeksi Nimi kreikaksi Pinta-ala
km²
Korkeus
m
Thíra (Thera) Θήρα 79,194 567
Thirasía Θηρασία 9,246 295
Néa Kaméni Νέα Καμένη 3,338 127
Palaiá Kaméni Παλαιά Καμένι 0,525 98
Aspronísi Ασπρονήσι 0,142 70
Ágios Nikólaos Άγιος Νικόλαος 0,003
Kímina Κίμινα 0,0005
Christianí Χριστιανή 1,188 285
Askaniá Ασκανιά 0,257 160
Escháti Εσχάτη 0,001 15

Tulivuoren purkautuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiemmin Santorínin paikalla sijainneen pyöreänmuotoisen saaren keskiosa romahti mereen useita satoja tuhansia vuosia sitten, kun sen alla sijainnut magmakammio tyhjeni tulivuorenpurkauksessa. Sen jälkeen tulivuori on täyttänyt syntyneen kalderan uudelleen ja prosessi on toistunut useita kertoja.

Tunnetuin Santorínin tulivuorenpurkauksista tapahtui 1650–1600 eaa. Purkaus romahdutti kalderan pohjoispuolen, jolloin Thirasía ja Aspronísi erkaantuivat pääsaaresta. Purkauksen seurauksena syntynyt tsunami saavutti jopa 150 metrin korkeuden ja saapuessaan Kreetalle 110 kilometrin päähän se oli aikalaisten havaintojen mukaan yhä 40 metrin korkuinen. Purkauksen arvellaan ainakin välillisesti johtaneen tuolloin Kreetalla ja myös Santorínilla vallinneen minolaisen kulttuurin tuhoon. Tuhka levisi ympäri maapallon ja sitä on löydetty muun muassa pohjoisnavalta.[1] Purkauksen voimakkuus vastasi 6 000 megatonnin vetypommia. Saaren asukkaat luultavasti pakenivat ennen räjähdystä, ilmeisesti tulivuori antoi merkkejä heräämisestään sitä ennen. Syntyneeseen räjähdyskuoppaan virtasi meri.

Kalderalahden keskellä sijaitsevat Palaiá Kaménin ja Néa Kaménin saaret ovat syntyneet purkauksen jälkeen, ja ne ovat uudestaan meren pohjasta kohoavan tulivuoren huippuja. Néa Kaménissa ovat Kreikan ainoat toimivat tulivuorikraatterit; purkauksia on sattunut melko usein, ja ne kasvattavat jatkuvasti saaren kokoa. Edellinen, lievä purkaus sattui vuonna 1950 ja seuraavan on arveltu tapahtuvan sadan vuoden kuluessa.

Räjähdyksen nykyinen ajoitus perustuu radiohiiliajoitukseen. On kuitenkin väitetty, että joko se tai Kreetan arkeologinen ajoitus on väärä, mikäli räjähdys todella aiheutti minolaisen kulttuurin tuhon. Kreikan kronologian muutos kuitenkin vaatisi myös faaraoiden Egyptin kronologian muuttamista.

Thíra ja Atlantis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useat tutkijat ovat arvelleet, että Platonin kertomukset mereen vajonneesta Atlantiksesta viittaisivat minolaisen kulttuurin tuhoon ja Thíran purkaukseen. Platonin mukaan egyptiläinen pappi oli kertonut Solonille Atlantiksen tuhoutuneen 9000 vuotta aikaisemmin. Tällainen teoria edellyttää kuitenkin, että Atlantis olisi ollut paljon pienempi kuin Platonin teokset antavat ymmärtää ja että myös sen tuhosta Soloniin kulunut aika olisi ollut vain noin 900, ei 9000 vuotta.[2]

Thíra ja Raamattu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisinaan on arveltu, että myös Toisen Mooseksen kirjan kertomusten Egyptin pimeydestä yhtenä vitsauksista ja Kaislameren ylityksestä viittaisivat Thíran purkauksen aiheuttamaan savupilveen ja tsunamiin.[3] Asiaa on käsitellyt muun muassa englantilainen kirjailija ja freelance-tutkija Graham Phillips vuonna 1998 julkaistussa popularistisessa kirjassaan Act of God[4]. Phillipsin mukaan tutkimus tukee käsitystä, että purkaus tapahtui todennäköisimmin vasta vuonna 1365 eaa. faarao Amenhotep III:n aikana.[5] Laajan tutkimustiedon yhteenvetoon perustuen Phillips päättelee edelleen, että tämä purkaus johti suoraan mm. egyptiläisten palvonnan kohteen vaihtumiseen, joskin lyhytaikaisesti, monoteistiseen Aton-jumalan palvontaan[6] sekä myös Raamatussa kuvattuun israelilaisten pakoon Egyptistä.[7] Phillips jättää lukijan oman harkinnan varaan sen, oliko itse tulivuorenpurkaus luonnonilmiö vai osoitus Jumalan tahdosta.[8] Phillipsin näkemystä vastaan on myös esitetty voimakasta kritiikkiä ja hänen arvioitaan on leimattu nimityksellä pseudotiede[9].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Historia (lehti), 2009 lokakuun numero, 2009/13, sivu 54
  2. Santorini and the Legend of Atlantis: The Minoan Eruption on Santorin as Possible Origin Viitattu 19.9.2011.
  3. Kalle Taipale: Levoton maapallo, s. 23-25, Kirjayhtymä Oy 1996, ISBN 951-26-4160-7
  4. http://www.grahamphillips.net/Books/act_new.htm Act of God, Graham Phillips, Sidgwick and Jackson, 1998
  5. Graham Phillips: Act of God: Tutankhamun, Moses & the myth of Atlantis, s. 211-212, 316. Sidgwick & Jackson. ISBN 0-283-06314-9.
  6. Act of God, s 291-298
  7. Act of God, s. 259-261
  8. Act of God, s. 310
  9. Analogies and Conjectures: Acts of God Viitattu 9.9.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koordinaatit: 36.40°N, 25.40°E