Santoríni

Wikipedia
(Ohjattu sivulta Santorini)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Santoríni
Santorínin saariryhmä satelliittikuvassa.
Santorínin saariryhmä satelliittikuvassa.
GR Thira.PNG
Maantiede
Sijainti 36°24′N, 25°24′E
Merialue Välimeri
Vesialue Egeanmeri
Pinta-ala 90,69 km²
Valtio
Valtio Kreikka
Alue Etelä-Egean saaret
Alueyksikkö Thíra
Kunta Thíra
Väestö
Väkiluku 15 550[1]
Asutuskeskukset Emporeío, Firá, Mesariá, Kamári
Tärkein kieli kreikka

Santoríni (kreik. Σαντορίνη) on Kreikalle kuuluva tuliperäinen saariryhmä Egeanmeren eteläosassa. Siihen kuuluu viisi Kykladien eteläisintä saarta: pääsaari Thíra (Thera), Thirasía, Néa Kaméni, Palaiá Kaméni sekä Aspronísi. Lisäksi siihen kuuluu joukko pienempiä saaria. Santoríni on tuliperäinen ja saanut nykyisen muotonsa tulivuoren räjähdyksessä noin 1650–1600 eaa. sekä myöhemmän tuliperäisen toiminnan seurauksena. Hallinnollisesti Santoríni muodostaa oman kuntansa, Thíran kunnan, joka kuuluu Thíran alueyksikköön ja Etelä-Egean saarten alueeseen. Saariryhmän pääkaupunki on Firá.

Myös pelkkää Thíran saarta kutsutaan toisinaan Santoríniksi. Saarten yhteispinta-ala on noin 94 km², josta Thíra käsittää noin 79 km². Thíran lisäksi Thirasía on asuttu. Santoríni on yksi Euroopan tunnetuimmista matkailukohteista.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saariryhmän saaret[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi suomeksi Nimi kreikaksi Asukasluku
(2011)
Pinta-ala
(km²)
Korkeus
(m)
Thíra (Thera) Θήρα 15 230 79,194 567
Thirasía Θηρασία 319 9,246 295
Néa Kaméni Νέα Καμένη 0 3,338 127
Christianí Χριστιανή 0 1,188 285
Palaiá Kaméni Παλαιά Καμένι 1 0,525 98
Askaniá Ασκανιά 0 0,257 160
Aspronísi Ασπρονήσι 0 0,142 70
Ágios Nikólaos Άγιος Νικόλαος 0 0,003
Escháti Εσχάτη 0 0,001 15
Kímina Κίμινα 0 0,0005

Hallinto, kaupungit ja kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Thíran kunta

Santoríni muodostaa hallinnollisesti oman kuntansa, Thíran kunnan. Koko saariryhmä on ollut yhtä kuntaa vuoden 2011 aluehallintouudistuksesta lähtien. Tätä ennen saariryhmä muodostui kahdesta kunnasta, jotka olivat Thíra ja Oía. Thíran kunta kuuluu Thíran alueyksikköön, johon kuuluvat myös lähisaaret Anáfi, Folégandros, Íos ja Síkinos. Alueyksikkö kuuluu puolestaan koko Kykladien tavoin Etelä-Egean saarten alueeseen.[1]

Santorínin suurimmat asutukset ovat Emporeío (1 938 asukasta), saariryhmän pääkaupunki ja kuntakeskus Firá (1 616), Mesariá (1 593), Kamári (1 344) ja Karterádos (1 238). Ne kaikki sijaitsevat Thíran saarella.[1] Thirasían pääkylä on Manolás. (Katso myös: Luettelo Thíran kunnan kaupungeista ja kylistä.)

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esihistoriallinen asutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Santoríni oli asuttu jo kykladisen kulttuurin aikana. Se oli merkittävä keskus minolaisella kaudella. Tuolta ajalta on kaivettu esiin Aktorírin minolaisaikainen kaupunki, joka tunnetaan muun muassa lukuisista seinämaalauksistaan.[2] Saaren kulttuuri tuhoutui kuuluisassa tulivuoren räjähdyksessä noin 1650–1600 eaa.

Tulivuoren purkautumiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiemmin Santorínin paikalla sijainneen pyöreänmuotoisen saaren keskiosa romahti mereen useita satoja tuhansia vuosia sitten, kun sen alla sijainnut magmakammio tyhjeni tulivuorenpurkauksessa. Sen jälkeen tulivuori on täyttänyt syntyneen kalderan uudelleen ja prosessi on toistunut useita kertoja.

Purkaus 1600-luvulla eaa.[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oían kylä Thíran saarella. Kylä sijaitsee monien muiden Santorínin asutusten tavoin tulivuorenpurkauksen synnyttämän kalderan reunalla.

Tunnetuin Santorínin tulivuorenpurkauksista tapahtui 1650–1600 eaa. Purkaus romahdutti kalderan pohjoispuolen, jolloin Thirasía ja Aspronísi erkaantuivat nykyisestä pääsaaresta Thírasta. Purkauksen seurauksena syntynyt tsunami saavutti jopa 150 metrin korkeuden ja saapuessaan Kreetalle 110 kilometrin päähän se oli aikalaisten havaintojen mukaan yhä 40 metrin korkuinen. Purkauksen arvellaan ainakin välillisesti johtaneen tuolloin Kreetalla ja myös Santorínilla vallinneen minolaisen kulttuurin tuhoon. Tuhka levisi ympäri maapallon ja sitä on löydetty muun muassa pohjoisnavalta.[3] Purkauksen voimakkuus vastasi 6 000 megatonnin vetypommia. Saaren asukkaat luultavasti pakenivat ennen räjähdystä, ilmeisesti tulivuori antoi merkkejä heräämisestään sitä ennen. Syntyneeseen räjähdyskuoppaan virtasi meri.

Kalderalahden keskellä sijaitsevat Palaiá Kaménin ja Néa Kaménin saaret ovat syntyneet purkauksen jälkeen, ja ne ovat uudestaan meren pohjasta kohoavan tulivuoren huippuja. Néa Kaménissa ovat Kreikan ainoat toimivat tulivuorikraatterit; purkauksia on sattunut melko usein, ja ne kasvattavat jatkuvasti saaren kokoa. Edellinen, lievä purkaus sattui vuonna 1950 ja seuraavan on arveltu tapahtuvan sadan vuoden kuluessa.

Räjähdyksen nykyinen ajoitus perustuu radiohiiliajoitukseen. On kuitenkin väitetty, että joko se tai Kreetan arkeologinen ajoitus on väärä, mikäli räjähdys todella aiheutti minolaisen kulttuurin tuhon. Kreikan kronologian muutos kuitenkin vaatisi myös faaraoiden Egyptin kronologian muuttamista.

Santorínin kaldera panoraamakuvassa.

Thíra ja Atlantis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useat tutkijat ovat arvelleet, että Platonin kertomukset mereen vajonneesta Atlantiksesta tämän dialogeissa Timaios ja Kritias viittaisivat minolaisen kulttuurin tuhoon ja Thíran purkaukseen. Platonin mukaan egyptiläinen pappi oli kertonut Solonille Atlantiksen tuhoutuneen 9000 vuotta aikaisemmin. Tällainen teoria edellyttää kuitenkin, että Atlantis olisi ollut paljon pienempi kuin Platonin teokset antavat ymmärtää ja että myös sen tuhosta Soloniin kulunut aika olisi ollut vain noin 900, ei 9000 vuotta.[4]

Thíra ja Raamattu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisinaan on arveltu, että myös Toisen Mooseksen kirjan kertomusten Egyptin pimeydestä yhtenä vitsauksista ja Kaislameren ylityksestä viittaisivat Thíran purkauksen aiheuttamaan savupilveen ja tsunamiin.[5] Asiaa on käsitellyt muun muassa englantilainen kirjailija ja freelance-tutkija Graham Phillips vuonna 1998 julkaistussa popularistisessa kirjassaan Act of God[6]. Phillipsin mukaan tutkimus tukee käsitystä, että purkaus tapahtui todennäköisimmin vasta vuonna 1365 eaa. faarao Amenhotep III:n aikana.[7] Laajan tutkimustiedon yhteenvetoon perustuen Phillips päättelee edelleen, että tämä purkaus johti suoraan mm. egyptiläisten palvonnan kohteen vaihtumiseen, joskin lyhytaikaisesti, monoteistiseen Aton-jumalan palvontaan[8] sekä myös Raamatussa kuvattuun israelilaisten pakoon Egyptistä.[9] Phillips jättää lukijan oman harkinnan varaan sen, oliko itse tulivuorenpurkaus luonnonilmiö vai osoitus Jumalan tahdosta.[10] Phillipsin näkemystä vastaan on myös esitetty voimakasta kritiikkiä ja hänen arvioitaan on leimattu nimityksellä pseudotiede[11].

Antiikista nykyaikaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antiikin Theran raunioita.

Antiikin aikana nykyiset Santorínin saaret Thíra ja Thirasía asutettiin uudelleen. Nykyinen Thíra tunnettiin alun perin nimellä Kalliste (”Kaunein”) ja myöhemmin nimellä Thera. Saaret olivat spartalaisten siirtokuntana. Antiikin Theran kaupunki sijaitsi vuorella Thíran kaakkoislaidalla. Suuri osa siitä on kaivettu esille. Sen löytöihin kuuluvat muun muassa agora, stoa sekä teatteri. Theran rooli ei kuitenkaan ollut antiikin historiassa erityisen suuri.[2]

Peloponnesolaissodassa Thera oli Kykladien saarista ainoa Meloksen (nykyinen Mílos) ohella, joka asettui Korintin puolelle Ateenaa vastaan. Saaren väestö ei kuitenkaan kohdannut ateenalaisten taholta samanlaista äärimmäistä kostoa kuin Meloksen väestö. Hellenistisellä ajalla saari toimi Egyptin Ptolemaiosten laivastotukikohtana.[2]

Roomalaisella ajalla Santorínin saaret toimivat karkotuspaikkana. Tunnetuin karkotettu on Pyhä Irene Thessalonikalainen, joka kuoli Thirasíassa vuonna 304 eaa. Varhaisella bysanttilaisella ajalla saari oli muiden Kykladien tavoin usein merirosvojen piinaama ja sen väestö väheni. Bysanttilaisen ajan jälkeen saaret olivat venetsialaisten vallassa vuodesta 1207 ja niistä tuli osa Náxoksen herttuakuntaa. Tuona aikana koko saariryhmä sai nimen ”Santa Irini” eli Santoríni siellä paljon aikaisemmin kuolleen Pyhän Irenen mukaan.[2]

Turkkilaiset valtasivat Santorínin vuonna 1537. Saaret vapautuivat turkkilaisten vallasta vuonna 1821 ja pian tämän jälkeen niistä tuli osa itsenäistynyttä Kreikkaa. Tämän jälkeen saaret toimivat jälleen karkotuspaikkana toiseen maailmansotaan saakka.[2]

Santorínin lentokenttä.

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saariryhmän pääsatama on Athiniós, joka sijaitsee Thíran länsirannalla eli kalderan puoleisella laidalla. Satamasta on yhteydet Pireukseen sekä sinne kulkevan laivareitin varrella oleville Kykladien saarille, kuten Íokselle, Náxokselle ja Párokselle, sekä Thíran lähialueen pienemmille saarille, kuten Folégandrokselle ja Anáfille.

Thíran lentokenttä sijaitsee Thíran saaren itäosan matalammalla alueella. Se on kesäisin vilkkaassa käytössä, ja sinne tehdään suoria lentoja myös Suomesta.

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kamárin laavakivirantaa.

Santoríni on yksi Kreikan suosituimpia ja jo pelkän luontonsa puolesta näyttävimpiä turistikohteita. Monet sen asutukset, kuten Firá, Imerovígli ja Oía, on rakennettu kalderan jyrkälle laidalle ja tarjoavat hyvän näköalan koko kalderaan. Pääsaari Thíran nähtävyyksiä ovat myös muun muassa Aktorírin minolainen kaupunki, antiikin Theran kaupungin rauniot, sekä Firássa sijaitsevat Esihistoriallisen Theran museo ja Theran arkeologinen museo. Saaren itärannikolla Kamárissa ja Períssassa on laavakivirantoja. Profítis Ilías -vuorella sijaitsee Profeetta Elian luostari.[2]

Firásta ja Oíasta pääsee turistiveneillä Néa Kaménin ja Palaiá Kaménin kraatterisaarille sekä Thirasían saarelle. Santorínin nykyisin aktiiviset kraatterit ovat Néa Kaménilla. Palaiá Kaménin ympäristössä on kuumia lähteitä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Απογραφή Πληθυσμού - Κατοικιών 2011. Väestönlaskennan tulokset (XLS) 2011. The Hellenic Statistical Authority (Kreikan tilastokeskus ELSTAT). Viitattu 1.9.2014. (kreikaksi)
  2. a b c d e f g ”Santorini”, Greek Island Hopping 2008, s. 179–197. Thomas Cook Publishing, 2008. IBSN 978-1-84157-839-2.
  3. Historia (lehti), 2009 lokakuun numero, 2009/13, sivu 54
  4. Santorini and the Legend of Atlantis: The Minoan Eruption on Santorin as Possible Origin Viitattu 19.9.2011.
  5. Kalle Taipale: Levoton maapallo, s. 23-25, Kirjayhtymä Oy 1996, ISBN 951-26-4160-7
  6. http://www.grahamphillips.net/Books/act_new.htm Act of God, Graham Phillips, Sidgwick and Jackson, 1998
  7. Graham Phillips: Act of God: Tutankhamun, Moses & the myth of Atlantis, s. 211-212, 316. Sidgwick & Jackson. ISBN 0-283-06314-9.
  8. Act of God, s 291-298
  9. Act of God, s. 259-261
  10. Act of God, s. 310
  11. Analogies and Conjectures: Acts of God Viitattu 9.9.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Santorini. Thíran kunnan turismisivusto. (englanniksi)