Skáros
| Skáros | |
|---|---|
| Σκάρος | |
 Skároksen kallio. |
|
| Sijainti | |
  Skáros |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Kreikka |
| Paikkakunta | Imerovígli, Thíra, Etelä-Egean saaret |
| Ajanjakso | keskiaika |
| Valtakunta |
Bysantti Venetsia Osmanien valtakunta |
| Aiheesta muualla | |
Skáros (kreik. Σκάρος) on keskiaikaisen linnan ja asutuksen arkeologinen kohde, joka sijaitsee Thíran saarella Santorínilla lähellä Imerovíglin kylää. Se oli saaren keskiaikainen keskus.[1][2]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Skároksen vanhemman linnan rakensivat venetsialaiset Jacopo (Giacomo) Barozzin johdolla vuosien 1205–1230 välillä. Ensimmäinen kuvaus paikasta tunnetaan vuodelta 1421. 1600-luvulla paikalla käyneet kuvaavat Skároksen olleen valloittamaton luonnonlinnoitus. Sitä ei valloitettu koskaan myöhemminkään historiansa aikana. Se kärsi kuitenkin usein vaurioita maanjäristyksissä, muun muassa Koloúmpo-tulivuoren purkauksen yhteydessä vuonna 1650, sekä 1701–1711 ja 1866–1870.[1][2]
.jpg)
Paikka alettiin hylätä vähitellen 1600-luvulta lähtien, ja erityisesti vuosien 1701–1711 maanjäristysten jälkeen. Syynä olivat paitsi maanjäristysten ja kivivyöryjen aiheuttamat hankaluudet myös se, että merirosvojen uhka väistyi vähitellen. Tämän jälkeen saaren keskukseksi kehittyi Firá. Skároksella oli kuitenkin jonkinlaista asutusta vielä vuonna 1770. Ainoa säilynyt kuva Skároksesta rakennuksineen on Thomas Hopen tekemä ja peräisin 1790-luvulta. Arkeologi Ludwig Rossin käydessä saarella vuonna 1836 paikka oli jo täysin autio.[1][2]
Rakennukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Skároksen kukkulalla oli kaksi linnaa. Toinen, Epáno Kástro (”Ylälinna”) eli La Roka, oli vanhempi ja sijaitsi kukkulan huipulla, ja toinen, Káto Kástro (”Alalinna”), oli uudempi ja sijaitsi alempana. Kukkulalla oli myös ylhäisön taloja sekä tavallisia asuinrakennuksia, hallintorakennuksia, katedraalikirkko ja muita kirkkoja sekä luostareita. Kukkula oli rakennettu tiiviisti, ja siellä kerrotaan olleen 200 taloa. Rakennukset oli tehty kivestä. Linnoituskaupunki yhdistyi muuhun saareen siirrettävän puusillan kautta.[1][2]
Nykyisin kukkulalla on jäljellä vain vähän raunioita.[2] Suuri osa rakennusten osista on joko käytetty uudelleen tai varissut mereen maanjäristyksissä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Skáros Wikimedia Commonsissa
