Norwich City FC

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Norwich City)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Norwich City
Norwich City FC.png
Koko nimi Norwich City Football Club
Perustettu 1902
Kenttä Carrow Road, Norwich
– kapasiteetti 27 244
Sarja Mestaruussarja
Puheenjohtaja Englannin lippu Ed Balls
Päävalmentaja Saksan lippu Daniel Farke
Joukkueen värit
Kotipeliasu
Joukkueen värit
Vieraspeliasu
Joukkueen värit
Kolmas peliasu

Norwich City Football Club on jalkapalloseura Norwichin kaupungista, Norfolkista Englannista. Se pelaa Englannin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Mestaruussarjassa.

Keltavihreissä peliasuissa pelaava joukkue tunnetaan lempinimellä The Canaries (suom. kanarianhempot). Kanarialintu onkin eräänlainen Norwichin tunnuseläin, ja se esiintyy myös seuran vaakunassa.

Kannattajien laulamaa ”On the ball, City” -laulua pidetään maailman vanhimpana jalkapallon kannustuslauluna. Laulu on peräisin 1890-luvulta eli jo ajalta ennen seuran perustamista.[1]

Seuran tunnetuimpia kannattajia seuran omistavan tv-kokin Delia Smithin lisäksi ovat mm. Stephen Fry, näyttelijä Hugh Jackman, Sky Sports -kanavan juontaja Simon Thomas sekä BBC:n urheilutoimittaja-juontaja Jake Humphrey.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norwich City Football Club perustettiin vuonna 1902, ja se pelasi Newmarket Road kotipaikkanaan amatöörisarjassa ennen liittymistään Englannin jalkapalloliigaan vuonna 1905. Seura otti entisten sinivalkoisten paitojen sijasta käyttöön nykyiset keltavihreät peliasut vuonna 1907 kanarialintuja merkitsevän lempinimen "The Canaries" mukaan. Kanarialintujen kasvattaminen oli noihin aikoihin suosittu harrastus koko Norfolkin alueella, ja eräs seuran alkuaikojen managereista kasvatti myös omia lintujaan. Vuonna 1908 seura muutti Rosary Roadille, joka sai kutsumanimen "The Nest".[2]

1930-luvulla katsojamäärien kasvaessa vanha kotikenttä kävi pieneksi, ja vuonna 1935 joukkue muutti nykyiselle kotistadionilleen Carrow Roadille. Alkuaikojen Carrow Roadilla oli katsomot kentän kolmella sivuilla, joista yksi, Carrow Roadin puoleinen, istumakatsomo puupenkkeineen.[3]

Yksi Norwich Cityn historian suurimmista saavutuksista tapahtui kaudella 1958–1959, kun se tuolloin kolmannessa divisioonassa pelanneena raivasi tiensä FA Cupin finaaliin. Matkalla kaatuivat muun muassa suurseurat Manchester United ja Tottenham Hotspur.[4]

Vuonna 1972 Norwich nousi ensimmäistä kertaa historiassaan korkeimmalle sarjatasolle entiseen 1. divisioonaan Ron Saundersin toimiessa managerina.[5]

Liigacup-menestystä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1985, tuolloin Ken Brownin ollessa managerina, se voitti Liigacupin (tuolloin nimeltään Milk Cup) pudottamalla välierävaiheessa verivihollisensa Ipswich Townin ja loppuottelussa Sunderlandin.[6]

Saman tien Liigacup-voittonsa jälkeen joukkue putosi 2. divisioonaan, eikä Heysel-stadionin onnettomuuden johdosta englantilaisseuroille langetetun pelikiellon vuoksi päässyt seuraavalla kaudella edes UEFA Cupiin, vaikka olikin voittanut Liigacupin. Kaudella 1985–1986 seura voitti 2. divisioonan mestaruuden ja tämän johdosta nousi takaisin 1. divisioonaan.[7] 1980-luvun loppupuoliskolla se saavutti hyviä sarjasijoituksia, ja olisi kaksi kertaa ollut oikeutettu UEFA Cupin paikkaan, ellei englantilaisseurojen pelikielto olisi ollut yhä voimassa.[8]

UEFA Cupissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valioliigan historian kautta aikain ensimmäisellä kaudella 1992–1993 Norwich City johti sarjaa pitkän aikaa, kunnes aivan viime kierroksilla tipahti kolmannelle sijalle, Manchester Unitedin ja Aston Villan taakse. Seuraavalla kaudella se pääsi hyvän sijoituksensa ansiosta kuitenkin pelaamaan UEFA Cupia, ja voittikin Vitesse Arnhemin 3–0 sekä pelasi 0–0-tasapelin vieraissa. Baijerin mahtiseura Bayern Müncheniä vastaan Norwich voitti vieraissa 2–1 ja pelasi kotonaan 1–1-tasapelin, ennen häviämistään seuraavalla kierroksella Internazionalea vastaan yhteismaalein 2–0. [9]

Laskusuhdanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa 1994 Norwich Cityn manageri Mike Walker siirtyi Evertonin peräsimeen (josta hänet tosin erotettiin alle vuoden kuluttua), ja tilalle tuli 36-vuotias John Deehan. Häntä avusti 34-vuotias keskikenttäpelaaja Gary Megson. Kaudella 1993–1994 joukkue sijoittui lopulta kahdenneksitoista. Kauden aikana seura myi 21-vuotiaan hyökkääjän Chris Suttonin Blackburniin tuohon aikaan ennätykselliseen viiden miljoonan punnan hintaan.

Jouluna 1994 Norwich City oli seitsemäntenä Valioliigassa, ja asetelmat näyttivät hyvältä UEFA Cupin paikkaa ajatellen. Kauden loppupuoliskolla pelit sujuivat kuitenkin huonosti joukkueen voittaessa ainoastaan yhden kahdestakymmenestä jäljellä olleesta ottelusta. Loppusijoitukseksi koitui viimeinen sija, mistä seurasi putoaminen 1. divisioonaan. Juuri ennen putoamistaan manageri Deehan erosi ja kauden loppuajan valmensi apuvalmentaja Megson.

Kesällä 1995 Norwich Cityn manageriksi palkattiin Martin O’Neill, joka oli nostanut Wycombe Wanderersin konferenssitasolta 2. divisioonaan.[10] Hän kuitenkin irtisanoutui vain puolen vuoden kuluttua siirtyessään Leicester Cityn peräsimeen seuran puheenjohtajan Robert Chasen kanssa ilmenneiden erimielisyyksien seurauksena.[11] Megson jatkoi seuran väliaikaisena managerina kahdeksan kuukautta jätettyään tehtävän kauden lopussa. Myös puheenjohtaja Chase väistyi jouduttuaan kovan kritiikin kohteeksi joukkueen kannattajien noustua barrikadeille syyttäen hänen pelaajakauppapolitiikkaansa joukkueen heikosta menestyksestä.[12] Vuosien 1992 ja 1996 välisenä aikana joukkueesta lähti sellaisia pelaajia kuin Robert Fleck, Jeremy Goss, Chris Sutton, Tim Sherwood, Efan Ekoku, Ruel Fox, Mark Robins ja Mark Bowen. Tuona aikana Norwich oli Valioliigan kolmossijan ja kelvollisen UEFA Cup -menestyksen jälkeen pudonnut 1. divisioonan 15. sijalle.

Televisiokokki Delia Smith ja hänen aviomiehensä Michael Wynn-Jones hankkivat Norwich Cityn osake-enemmistön[13], ja joukkueen manageriksi palkattiin jälleen Mike Walker. Hän ei kuitenkaan kyennyt nostamaan seuraa menestyksen tielle, ja lopetti tehtävässä kahden kauden jälkeen Norwichin vakiinnutettua paikkansa ykkösdivisioonan keskikastissa.[14] Hänen seuraajansa Bruce Riochkaan ei kyennyt nostamaan joukkuetta Valioliigaan ja lopetti tehtävässään vuonna 2000. Riochin seuraajana toimi puolen vuoden ajan Bryan Hamilton, jonka jälkeen, tammikuussa 2001 silloinen apuvalmentaja Nigel Worthington aloitti tehtävässä.[15] Tuolloin seura oli 20. sijalla, putoamisen partaalla ensimmäistä kertaa sitten 1960-luvun vuosien. Worthington kuitenkin kykeni nostamaan seuran Valioliigaan kaudeksi 2004–2005, mutta putosi heti seuraavaksi kaudeksi takaisin Englannin Mestaruussarjaan. Kaudella 2005–2006 Norwich City sijoittui yhdeksänneksi. Kausi 2006–2007 alkoi huonommin ja Norwich Cityn rämpinen johti Nigel Worthingtonin erottamiseen Norwich Cityn managerin tehtävistä 1. lokakuuta 2006 Burnleylle kärsityn 4–1-tappion jälkeen.[16] Worthingtonin jälkeen väliaikaisena managerina toimi valmentaja Martin Hunter.

16. lokakuuta 2006 Norwich City ilmoitti West Ham Unitedin apulaismanagerin skotlantilaisen Peter Grantin siirtyvän Norwich Cityn uudeksi manageriksi.[17] Helmikuussa 2007 uudeksi apulaismanageriksi palkattiin skotlantilainen Jim Duffy.[18]

Huonosti alkaneen kauden seurauksena Peter Grant erosi managerin tehtävästä 9. lokakuuta 2007[19] ja Jim Duffy hoiti tästä lähtien väliaikaisesti managerin tehtäviä. Duffyn kausi kesti 30. lokakuuta 2007 saakka, jolloin englantilainen Glenn Roeder nimitettiin tehtävään. Roederin sopimus oli kestoltaan kahden ja puolen vuoden mittainen.[20] Roeder nimesi apulaisekseen Lee Clarkin, entisen työtoverinsa Newcastlesta.[21] Lee Clark siirtyi Huddersfieldin manageriksi 12. joulukuuta 2008.[22] Glenn Roederin sopimus purettiin 14. tammikuuta 2009 huonosti alkaneen kauden jälkeen ja Charltonille FA Cupissa kärsityn tappion jälkeen.[23] Seuran valmennuksesta vastasi loppukauden seuran entinen maalivahti Bryan Gunn. Siitä huolimatta että Gunn ei saanut pelastettua seuraa putoamasta sarjatasoa alemmas, hänen kanssaan kirjoitettiin myöhemmin vuoden mittainen jatkosopimus.

Uusi nousu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

18. elokuuta 2009 nimitettiin uudeksi päävalmentajaksi skotlantilainen Paul Lambert.[24] Bryan Gunn oli saanut potkut Norwich Cityn hävittyä juuri Paul Lambertin silloin valmentamalle Colchesterille 7–1. Lambertin valmennuksessa joukkue voitti Ykkösliigan mestaruuden ja nousi heti takaisin Mestaruussarjaan.

Kaudella 2010–2011 Norwich City varmisti suoran nousun Valioliigaan sijoittumalla Mestaruussarjassa toiseksi neljän pisteen päähän sarjan voittaneesta QPR:stä. Edellisen kerran kahdessa peräkkäisessä nousussa onnistui Manchester City 2000-luvun alussa.

Paluu Valioliigaan sujui mallikkaasti, joukkue oli kauden päätyttyä sijalla 12.

Kuukausi ennen kauden 2012–2013 alkua Paul Lambert siirtyi Aston Villan päävalmentajan paikalle. Hänen seuraajakseen valittiin Birminghamin päävalmentaja Chris Hughton. Kauden alku sujui varsin heikosti, mutta myöhemmin hän johdatti seuran pelaajineen uuteen seuraennätykseen peräkkäisissä tappiottomissa otteluissa. Loppukauden hyvä vire nosti Norwichin 11. sijalle kauden loputtua. Kauden heikoimpiin esityksiin kuului erityisesti Lutonille FA Cupissa kärsitty tappio, joka oli ensimmäinen kerta yli kahteenkymmeneen vuoteen kun ylimmän sarjatason joukkue häviää liigan ulkopuoliselle joukkueelle.

Kausi 2013–2014 ei sujunut isoista hankinnoista huolimatta. Muun muassa seuran ennätyshankinta Ricky van Wolfswinkel floppasi pahasti tehden kauden aikana vain yhden maalin. Suoritukset olivat epätasaisia koko kauden ajan ja kauden lopussa Norwich City oli Valioliigan vähiten maaleja tehnyt joukkue. Huonot tulokset johtivat lopulta Chris Hughtonin potkuihin vähän ennen kauden päättymistä. Seuran U21-joukkueen valmentaja Neil Adams nostettiin vastuuvalmentajaksi kauden viimeisiin peleihin. Piristyneistä otteista huolimatta Norwich Cityn valioliigataival päättyi putoamiseen seuran sijoituttua kolmanneksi viimeiselle sijalle maalieron vuoksi.

Neil Adams toimi päävalmentajana tammikuuhun 2015 ja erosi Norwichin hävittyä FA-cupissa Preston North Endille 2-0. Neil Adamsin seuraajaksi nimitettiin neljä päivää myöhemmin skotlantilainen Hamilton Academicalin päävalmentaja Alex Neil. Norwich sijoittui kauden lopussa kolmanneksi ja nousi Valioliigaan nousukarsintojen kautta. Finaaliin Norwich selvisi semifinaaleista Ipswichia vastaan yhteismaalein 4-2. Nousukarsintojen finaalissa Wembleyllä Norwich voitti ottelun Middlesbroughia vastaan 2-0. Seuraavalla kaudella Valioliigassa sijoitus oli 19. ja Norwich tippui jälleen Mestaruussarjaan.

Alex Neil sai potkut 10. maaliskuuta 2017 seuran pudottua pois nousupaikoilta, johdettuaan sarjaa vielä lokakuussa. Alan Irvine toimi hänen jälkeensä väliaikaisena päävalmentajana kauden loppuun. Toukokuussa 2017 seura nimitti päävalmentajakseen saksalaisen Daniel Farken. Hän on ensimmäinen Brittein saarten ulkopuolelta tuleva Norwich Cityn päävalmentaja.

Pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edustusjoukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 25. heinäkuuta 2018.[25]

Maalivahdit
01 Alankomaiden lippu Tim Krul
33 Pohjois-Irlannin lippu Michael McGovern
38 Englannin lippu Aston Oxborough
Puolustajat
02 Portugalin lippu Ivo Pinto
04 Englannin lippu Ben Godfrey
05 Skotlannin lippu Russell Martin
06 Saksan lippu Christoph Zimmermann
12 Pohjois-Irlannin lippu Jamal Lewis
15 Sveitsin lippu Timm Klose
24 Saksan lippu Felix Passlack (lainalla Borussia Dortmundista)
31 Skotlannin lippu Grant Hanley (Kapteeni)[26]
37 Englannin lippu Max Aarons
Keskikenttäpelaajat
07 Englannin lippu Ben Marshall
08 Bosnia ja Hertsegovinan lippu Mario Vrancić
10 Saksan lippu Moritz Leitner
16 Englannin lippu Matt Jarvis
17 Argentiinan lippu Emiliano Buendía
18 Saksan lippu Marco Stiepermann
19 Saksan lippu Tom Trybull
23 Skotlannin lippu Kenny McLean
25 Saksan lippu Onel Hernández
27 Norjan lippu Alexander Tettey
34 Walesin lippu Louis Thompson
36 Englannin lippu Todd Cantwell
Hyökkääjät
09 Portugalin lippu Nélson Oliveira
11 Skotlannin lippu Jordan Rhodes (lainalla Sheffield Wednesdaysta)
22 Suomen lippu Teemu Pukki
30 Englannin lippu Carlton Morris
32 Saksan lippu Dennis Srbeny

Muualle lainatut pelaajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 21. elokuuta 2018.[27]

Nro Paikka Pelaaja
29 M Englanti Remi Matthews (→ Englanti Boltoniin 31. joulukuuta 2018 asti.) [28]
3 P Englanti James Husband (→ Englanti Fleetwoodiin 31. joulukuuta 2018 asti.) [29]
K Skotlanti Steven Naismith (→ Skotlanti Heartsiin 31. toukokuuta 2019 asti.)
Nro Paikka Pelaaja
K Alankomaat Yanic Wildschut (→ Englanti Boltoniin 31. toukokuuta 2019 asti.)
P Saksa Marcel Franke (→ Saksa Darmstadtiin 30. kesäkuuta 2019 asti.)
H Englanti Tristan Abrahams (→ Englanti Exeteriin 31. toukokuuta 2019 asti.)
P Englanti Sean Raggett (→ Englanti Rotherhamiin 31. toukokuuta 2019 asti.)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Norwich City FC orders brewer to withdraw On the Ball ale BBC News. 24.6.2011. Viitattu 25.7.2014. (englanniksi)
  2. http://www.4thegame.com/club/norwich-city-fc/history/
  3. http://www.edp24.co.uk/Content/Sport/CanaryCentenary/Carrow.asp
  4. http://www.canaries.premiumtv.co.uk/page/History/0,,10355~1025325,00.html
  5. http://www.canaries.premiumtv.co.uk/page/History/0,,10355~1025326,00.html
  6. http://www.soccerbase.com/cup2.sd?competitionid=60&seasonid=114
  7. http://www.soccerbase.com/league2.sd?competitionid=6&seasonid=115
  8. http://www.canaries.premiumtv.co.uk/page/History/0,,10355~1025327,00.html
  9. http://www.soccerbase.com/cup2.sd?competitionid=64&seasonid=123
  10. http://news.bbc.co.uk/sport2/hi/football/scottish_cup/1961921.stm
  11. http://news.bbc.co.uk/sport3/worldcup2002/hi/tv_radio_coverage/newsid_1987000/1987736.stm
  12. http://www.edp24.co.uk/Content/Sport/CanaryCentenary/1990_2000.asp
  13. http://news.bbc.co.uk/sport2/hi/football/teams/n/norwich/4020587.stm
  14. http://news.bbc.co.uk/2/hi/86316.stm
  15. http://news.bbc.co.uk/sport2/hi/football/teams/n/norwich/1097980.stm
  16. http://news.bbc.co.uk/sport2/hi/football/teams/n/norwich/5397320.stm
  17. http://news.bbc.co.uk/sport2/hi/football/teams/n/norwich/6049534.stm
  18. http://news.bbc.co.uk/sport2/hi/football/teams/n/norwich/6342553.stm
  19. http://news.bbc.co.uk/sport2/hi/football/teams/n/norwich/7035042.stm
  20. http://news.bbc.co.uk/sport2/hi/football/teams/n/norwich/7068855.stm
  21. http://news.bbc.co.uk/sport1/hi/football/teams/n/norwich/7075409.stm
  22. http://news.bbc.co.uk/sport2/hi/football/teams/h/huddersfield_town/7775201.stm
  23. http://www.canaries.co.uk/page/NewsDetails/0,,10355~1519768,00.html
  24. http://news.bbc.co.uk/sport2/hi/football/teams/n/norwich/8204016.stm
  25. First Team Norwich City. Viitattu 4.7. 2018. (englanniksi)
  26. http://www.edp24.co.uk/sport/norwich-city/canaries-squad-numbers-2018-2019-championship-season-1-5627687
  27. Players on loan Transfermarkt. Viitattu 4.7.2018. (englanniksi)
  28. http://www.edp24.co.uk/sport/norwich-city/canaries-matthews-bolton-deal-1-5648146
  29. https://www.bbc.com/sport/football/45251581

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]