Kanarianhemppo
| Kanarianhemppo | |
|---|---|
 Luonnonvarainen kanarianhemppo Teneriffalla |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Peipot Fringillidae |
| Suku: | Keltahempot Serinus |
| Laji: | canaria |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Serinus canaria |
|
| Katso myös | |
Kanarianhemppo (Serinus canaria) on keltahemppojen sukuun kuuluva varpuslintu. Nimensä mukaisesti se on kotoisin Kanariansaarilta, joilla se on luonnonvaraisena melko yleinen. Kanarianhempolla ei ole alalajeja. Ulkomuodoissa on vain vähäisiä eroja riippuen siitä, miltä saarelta lintu on peräisin. Lajin status on ollut epävarma ja aiemmin sitä on pidetty keltahempon alalajina.
Kanarialintu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1400-luvulla Kanariansaarille saapuneet espanjalaiset valloittajat löysivät kanarianhempon, ja munkit kasvattivat ja myivät niitä ulkomaille. Kanarianhemposta on jalostettu kaikki kanarialinnuiksi kutsutut kesyrodut. Rodut voidaan jakaa kolmeen ryhmään: laulukanarioihin, muotokanarioihin ja värikanarioihin. Häkkilintuna kanarialinnun pituus voi vaihdella huomattavasti, roduittain 10–20 cm.
Lemmikkinä kanarialintua ei yleensä kesytetä kuten papukaijoja. Sen valtti on kaunis lauluääni. Pääasiassa vain koiras laulaa, mutta naaraskin saattaa toisinaan vähän luritella.
Kanarialinnut voivat elää 8–12-, joskus jopa 15-vuotiaiksi. Niiden ”eläkeikä” alkaa noin kuusivuotiaina. Tällöin naaraat eivät ole enää lisääntymiskykyisiä, mutta koiraat jatkavat laulamistaan vielä tässäkin iässä.[2]
_(14771611953).jpg)
Kanarialinnun hoito ei eroa juuri lemmikkilintujen perushoidosta. Hyvinvoidakseen se tarvitsee lajiseuraa, runsaasti tilaa, lajityypillisiä tarpeita tyydyttävän ruokavalion, riittävästi virikkeitä, lintulähtöiset käsittely- ja koulutustavat sekä päivittäistä vapaanaoloa häkistä turvalliseksi tehdyssä sisätilassa. Kanarialintuja pidetään yhä Suomessa paljon puutteellisissa oloissa: pienissä häkeissä ilman mahdollisuutta lentämiseen, koiraita yksin ilman lajiseuraa ja pariskuntia jatkuvassa pesimäkierteessä.
Kanarialintu ei kuulu CITES-liitteisiin, joten Suomen sisällä lajilla saa käydä kauppaa ilman alkuperätodistuksia ja tunnistemerkintöjä[3]. EU-alueelta seeprapeippoja Suomeen tuodessa niillä pitää kuitenkin olla umpirenkaat ja terveystodistus.[4]
Kanarialintuja on käytetty myös kaivoksissa. Linnut ovat nisäkkäitä herkempiä ilman epäpuhtauksille (esim. häkä), joten se valikoitu varoituseläimeksi esimerkiksi hiirten sijasta. Kanarialintu kaivoksessa ilmaisi ilman haitallisuudesta pökertymällä tai kuolemalla, jolloin ihmisillä oli aikaa vetäytyä tai suojautua. Kanarioiden käyttö alkoi, kun vuonna 1896 kaivos räjähti Walesissa, ja syyksi pääteltiin havaitsematta jäänyt häkäkertymä. Myös Yhdysvallat ja Kanada ottivat kaivoskanariat käyttöön. Jotkut arvostivat kanarioita niin, että niille oli käytössä happitankki: pökertynyt lintu pystyttiin hapella vielä elvyttämään. Iso-Britannia kielsi kanarioiden käytön kaivoksissa vuonna 1986 ja silloin alkoikin olla saatavilla muita keinoja haitallisten ja myrkyllisten kaasujen havaitsemiseen.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ BirdLife International: Serinus canaria IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 31.1.2014. (englanniksi)
- ↑ Kanarialinnun lajiesittely http://finaviary.tripod.com/kanarianhistoria.htm.+Arkistoitu 21.12.2012. Viitattu 18.10.2011.
- ↑ CITES-luokat lintulajeittain www.kaijuli.fi. Viitattu 11.11.2025.
- ↑ Lemmikkilinnut Ruokavirasto. Viitattu 11.11.2025.
- ↑ Kat Eschner,Sonja Anderson: What Happened to the Canary in the Coal Mine? The Story of How the Real-Life Animal Helper Became Just a Metaphor Smithsonian Magazine. Viitattu 11.11.2025. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kanarialinnun historia ja lajiesittely (Arkistoitu – Internet Archive)