Neville Longbottom

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Neville Longbottom
Ensiesiintyminen Harry Potter ja viisasten kivi
Näyttelijä Matthew Lewis
Henkilötiedot
Sukupuoli Mies
Silmien väri siniset (elokuvassa)
Tupa Rohkelikko
Ikä 11-35
Ammatti Koululainen
Yrttitiedon opettaja (7. kirjan jälkeen)
Lojaalius Albuksen kaarti

Neville Longbottom (s. 30. heinäkuuta 1980)[1] on henkilöhahmo J. K. Rowlingin kirjoittamissa Harry Potter -kirjoissa. Hän on Harryn Rohkelikkoon kuuluva luokkatoveri.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nevillellä on pyöreät hyväntahtoiset kasvot ja hän on kömpelö ja hajamielinen. Neville joutuu usein kuuntelemaan muiden, varsinkin luihuisten ivailua. Nevillellä on huono itsetunto, eikä hän menesty koulussa kovinkaan hyvin. Poikkeuksena on yrttitieto, jossa Neville on erinomainen – hän onkin kiinnostunut erikoisista kasveista.

Elämäntarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Nevillen vanhemmat, Frank ja Alice Longbottom, ovat Pyhän Mungon velhosairaalassa[2], koska joukko lordi Voldemortia kannattavia kuolonsyöjiä, joukossa muun muassa Bellatrix Lestrange, kiduttivat heidät hulluuteen asti Nevillen ollessa vasta pieni. Vanhemmat eivät tunnista poikaansa.[2] Nevillen ankara isoäiti Augusta Longbottom otti hänet hoitaakseen. Neville ei puhu ystävilleen paljon perheestään, ja Harry saakin tietää Nevillen vanhempien hirvittävästä kohtalosta Dumbledorelta, mutta lupautuu vaikenemaan asiasta. Nevillellä on lemmikkinä rupikonna nimeltä Trevor, joka karkailee usein.

Neville ei aina vaikuta rohkealta, mutta tositilanteen tullen hän tekee kaikkensa auttaakseen ystäviään. Neville yritti estää Harrya, Ronia ja Hermionea menemästä hakemaan Viisasten kiveä, jolloin Hermione kangisti hänet. Tästä rohkeudesta Dumbledore palkitsi Nevillen kymmenellä pisteellä, jolloin Rohkelikko voitti tupamestaruuden. Viidennessä kirjassa Neville liittyy Albuksen Kaartiin ja seuraa Harrya Taikaministeriöön, kun Harry yrittää auttaa kummisetäänsä Sirius Mustaa. Nevillen taikasauva, joka oli hänen isänsä vanha sauva tuhoutui myöhemmin Salaperäisyyksien osaston taistelussa.

Erityisesti Neville pelkää professori Kalkarosta, joka on ottanut hänet silmätikukseen oppitunneillaan. Kalkaros vainoaa Nevilleä liemituntien aikana siihen malliin, että tälle sattuu normaalia enemmän vahinkoja – hän esimerkiksi polttaa kolmesti peräkkäin noidankattilansa pohjaan. Harry Potter ja Azkabanin vanki -kirjassa selviääkin, että Kalkaros on Nevillen pahin pelko. Tästä tiedosta seuraa hyvin hauska väliepisodi mörköjä vastaan harjoiteltaessa – joskin juomamestari raivostuu entisestään Nevillelle kuultuaan asiasta.

Harry Potter ja Feeniksin kilta -teoksessa selviää, että Voldemort olisi voinut Harryn sijasta yrittää tappaa Nevillen, sillä Neville täytti samat ennustuksen ehdot kuin Harrykin. Voldemort kuitenkin valitsi Harryn, koska kuvitteli tämän olevan itselleen suurempi uhka. Dumbledore arvioi, että valinta osui Harryyn, koska tämä oli puoliverinen kuten Voldemort itsekin, kun Neville taas on puhdasverinen.

Teoksessa Harry Potter ja puoliverinen prinssi Neville saa uuden taikasauvan, jonka hänen isoäitinsä Augusta Longbottom on hänelle ostanut. Sauva on kirsikkaa ja sen sisällä on yksisarvisen häntäjouhi.[3]

Harry Potter ja kuoleman varjelukset -kirjan lopussa Nevillen rooli osoittautuu tietyllä tavalla hyvin tärkeäksi. Neville tuhoaa Voldemortin viimeisen hirnyrkin, Voldemortin Nagini-käärmeen, leikkaamalla sen pään irti Rohkelikon miekalla, jonka hän vetää Voldemortin paikalle kutsumasta lajitteluhatusta. Samalla Neville todistaa olevansa "oikea rohkelikko" ja jo ennen Naginin tappamista osoittaakin suurta rohkeutta vastustaessaan avoimesti Voldemortia.

Epilogissa mainitaan, että Nevillestä on tullut 19 vuoden kuluttua Tylypahkan yrttitiedon opettaja. Rowling on kertonut myöhemmin, että Neville menee naimisiin Hannah Abbottin kanssa[1], ja että he asuvat Vuotavan noidankattilan yläkerrassa. Nevillestä oli myös tullut Harryn toisen pojan Albuksen kummisetä.

Harry Potter ja kirottu lapsi -näytelmässä Albusin ja Scorpiuksen luomassa vaihtoehtoisessa aikajanassa kuolonsyöjiin liittynyt Cedric Diggory oli tappanut Nevillen Tylypahkan taistelussa, minkä seurauksena Voldemort oli onnistunut tappamaan Harry Potterin ja voittanut taistelun.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rowling, J. K.: Harry Potter ja viisasten kivi. (Harry Potter and the Philosopher’s Stone, 1997.) Suomentanut Jaana Kapari. Tammi, 1998.
  • Rowling, J. K.: Harry Potter ja salaisuuksien kammio. (Harry Potter and the Chamber of Secrets, 1998.) Suomentanut Jaana Kapari. Tammi, 1999.
  • Rowling, J. K.: Harry Potter ja Azkabanin vanki. (Harry Potter and the Prisoner of Azkaban, 1999.) Suomentanut Jaana Kapari. Tammi, 2000.
  • Rowling, J. K.: Harry Potter ja liekehtivä pikari. (Harry Potter and the Goblet of Fire, 2000.) Suomentanut Jaana Kapari. Tammi, 2001.
  • Rowling, J. K.: Harry Potter ja Feeniksin kilta. (Harry Potter and the Order of the Phoenix, 2003.) Suomentanut Jaana Kapari. Tammi, 2004.
  • Rowling, J. K.: Harry Potter ja puoliverinen prinssi. (Harry Potter and the Half-Blood Prince, 2005.) Suomentanut Jaana Kapari. Tammi, 2006.
  • Rowling, J. K.: Harry Potter ja kuoleman varjelukset. (Harry Potter and the Deathly Hallows, 2007.) Suomentanut Jaana Kapari-Jatta. Tammi, 2008.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Lisa Waite Bunker: Neville Longbottom 6.10.2007. The Harry Potter Lexicon. Viitattu 9.2.2008. (englanniksi)
  2. ↑ a b Rowling 2001, s. 575
  3. ↑ Rowling 2006, s. 149
Tämä kuvitteelliseen hahmoon, paikkaan tai ilmiöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Neville_Longbottom&oldid=21971510”