Martinniemi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Martinniemi
Montage Martinniemi Oulu.jpg
Kaupunki Oulu
Suuralue Haukiputaan suuralue
Kaupunginosa nro 123
Väkiluku 2 873 [1]  (31.12.2016)
Työpaikkoja 279 kpl [2]  (31.12.2011)
Osa-alueet Häyrysenniemi, Martinniemi, Putaankylä, Halosenniemi

Martinniemi on Oulun kaupunginosa Haukiputaan suuralueella Kiiminkijoen suiston pohjoisrannalla.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurimmillaan taajaväkisen yhdyskunnan asukasluku oli 1960-luvun alussa, jolloin se oli noin 5 000 eli enemmän kuin kolmasosa koko Haukiputaan silloisesta asukasluvusta. Kylässä oli 15 kauppaa, kaksi elokuvateatteria, kolme tanssipaikkaa (Renkaan talo, Työväentalo, Kerhola), taksiasema, kahviloita, ruokala-ravintoloita, neuvola, hammaslääkäri, kunnanlääkärin vastaanotto, apteekki ja kolme koulua (Pudas, Uusi koulu, Vanha koulu). Ajoittain toimi myös neljä tanssilavaa (Onganranta, Mustakari, Renkaan talon pihalava, Työväentalon pihalava).

Martinniemi kuten myös kylään kuuluva Kurtinhauta lienevät saaneet nimensä kylässä 1500–luvun lopulla asuneesta Martti Kurtista. [3]

Martinniemi on pääosin omakotitaloaluetta muutamia rivi- ja kerrostaloja lukuun ottamatta. Martinniemessä oleva Martinniemen koulu peruskorjattiin vuosina 2005–2006. Koulun tiloissa jo 1954 vuodesta lähtien toiminut kirjasto oli lakkauttamisuhan alla, mutta säilytettiin. Sen sijaan neuvola lakkautettiin.

Martinniemeen asutettiin sodan jälkeen entisiä petsamolaisia ja Laatokan karjalaisia. Kylässä on ortodoksinen rukoushuone ja yksi Pohjois-Suomen suurimpia työväentaloja. Arkkitehti Ilmari Ahosen suunnittelema Pietarin ja Paavalin sekä Arseni Konevitsalaisen rukoushuone on vihitty 1962.[4]

Tunnettuja martinniemeläisiä ovat laulaja Lea Laven, europarlamentaarikko Samuli Pohjamo, kirjailija Joni Skiftesvik, painin maailmanmestari Eero Tapio, urheilukirjailija Matti Hannus, laulaja-lauluntekijä Jukka Takalo, joka on levyttänyt mm. Martinniemi -singlen, kansanedustaja Hjalmar Lindqvist ja kansanedustaja-ministeri Yrjö Murto.

Joni Skiftesvik sivuaa monissa kirjoissaan Martinniemeä. Hänen teksteihinsä perustuvia tv-elokuvia on kuvattu Martinniemessä. Skiftesvikin novellin filmatisointi, Martinniemessä kuvattu tv-elokuva "Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja" valittiin vuonna 2003 Pohjoismaiden parhaaksi tv-elokuvaksi.

Kylään kuuluvassa Kurtinhaudassa on ikivanhoille hiekkadyyneille kasvanut merenrantametsä, jota kyläläisten voimakkaasta vastustuksesta huolimatta talousvaikeuksien kanssa painiskeleva Haukiputaan kunta yritti kahteen otteeseen muuttaa asuntoalueeksi. Paikalliset asukkaat ovat halunneet säilyttää ainutlaatuisen kauniin rantametsän kaikkien yhteisenä virkistysalueena. 1980-luvulla asukkaat ilmaisivat kantansa laajalla kansalaisadressilla ja kaavoitushanke kaatui Haukiputaan kunnanvaltuustossa. Toistamiseen kunta yritti kaavoittaa metsän asuinalueeksi 2006–2008. Tämäkin hanke kariutui kunnanvaltuustossa asukkaiden kerättyä yli 3 000 nimen kansalaisadressin. Kaavasta jätettiin myös lähes 250 valitusta. Kaavoitushanke ja sitä vastustanut Pro Kurtinhauta -liike saivat laajaa näkyvyyttä jopa valtakunnallisesti.

Martinniemen kyläyhdistys on esittänyt Kurtinhaudan merenrantametsän, viereisen kalasataman ja Mustakarin saaren alueelle vapaa-ajankeskusta.

Rantametsään on rakennettu yli kaksi kilometriä pitkä kulttuuri- ja luontopolku, jossa esitellään paikkakunnan historiaa, alueen luontoa, Kiiminkijokea sekä Joni Skiftesvikin kirjojen ja Jukka Takalon laulujen taustana olevaa seutua ja maisemaa.

Nykyisin Martinniemi elää voimakasta rakentamis- ja kasvukautta. Asukasluku lisääntyy nopeasti. Kylän 1955 valmistunut noin 200 oppilaan koulu remontoitiin perusteellisesti ja päiväkotia laajennettiin. Uusia asuntoalueita on kaavoitettu mm. Vahtolan ja Onganrannan alueille ja rakennustyöt ovat meneillään.

Saha, puuhiomo ja höyryvoimalaitos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Martinniemen vanhan sahan rakennuksia

Martinniemen suurin yksittäinen työllistäjä oli vuoteen 1988 asti Martinniemen saha, jonka tuotteita lähti maailmalle sekä satamasta että Martinniemen rataa pitkin. Nykyisin saha-alueella toimii Martinniemi Timber Oy.

Martinniemen saha perustettiin 1905, jolloin se toimi Granfeltin sahan nimellä. Myöhemmin omistaja ja nimi vaihtui monia kertoja. Viime vaiheessa suursaha toimi Rauma-Repolan Martinniemen tehtaiden nimellä ja työllisti enimmillään 1300 henkeä. Lyhyen aikaa ennen sahan lopullista lopettamista sahaajana oli Vapo. Martinniemen tehtaat olivat Haukiputaan kunnan suurin työllistäjä.

Pääartikkeli: Martinniemen saha

Puutavaran sahauksen lisäksi tehtailla valmistettiin puutaloja vuosina 1940–1960 ja Laitakarissa sijaitsevassa Martinniemen puuhiomossa tehtiin vuosina 1926–1964 paperimassaa ulosvientiin. Puuhiomon yhteydessä toimi tehtaiden höyryvoimala. Sähköä tuotettiin sahaus- ja kuorimojätteitä polttamalla myytäväksi asti. Puuhiomon ja voimalan rakennukset ovat kulttuurihistoriallisesti arvokkaita 1920-luvun teollisuusrakennuksia ja ne ovat toistaiseksi purkukiellossa. Voimalaitoksen 72 metriä korkea, kauas Perämerelle näkyvä piippu on purku-uhan alainen. Kyläläiset toivovat sen säilyttämistä sahaustoiminnan muistomerkkinä. Rakennusten ja piipun omistaja UPM-Kymmenen ei ole ilmaissut halukkuuttaan minkäänlaisiin suojelutoimiin tai pysyviin muistomerkkeihin.

Jatkosodan aikana Neuvostoliitto yritti pommittaa ainakin kerran, eräiden tietojen mukaan kaksi kertaa, tehtaita, mutta pommit putosivat pääosin tehdasalueen ulkopuolelle Kurtinhaudan eturannalle aiheuttamatta muuta kuin aineellisia vahinkoja.

Pääartikkeli: Martinniemen puuhiomo

Satama[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Martinniemessä oli laivaliikennettä ja puutavaran ulosvientiä lähes kahdensadan vuoden ajan. Martinniemen lastauspaikkaa, Kiiminkijokisuun ulkopuolella olevaa rediä, kuvaa Petter Nymanssonin vuodelta 1784 olevassa kartastossaan Skärgården öster on Bottniska wiken näin: "Siinä on lastauspaikka, jossa erään maalaisen 900-1000 tynnyriä vetävä kuutto lastaa kuljettaen kolmasti kesässä tervaa ja ruokatavaraa Tukholmaan". Siteeraus Nymanssonin karttatekstistä on mainittu Suomen luotsi- ja majakkalaitoksen historiassa, joka julkaistiin 1947.

Enimmillään Martinniemessä kävi 1960-luvun alkupuolella lähes 200 laivaa vuodessa. Laivat lastasivat sahatavaraa, jonkin verran myös propseja ja paperimassaa.

Martinniemen redin kautta vietiin ulos myös sahatavaraa A. Santaholma Oy:n Jokirannan sahalta. Puutavara kuljetettiin Santaholmalta ja Rauma-Repolasta redillä oleviin laivoihin hinaajien vetämillä proomuilla.

Redilastauksen päätyttyä vientitoimintaa oli vielä Rauma-Repolan tehtaiden omassa satamassa, joka avattiin vuonna 1970. Satama oli yksi Perämeren merkittävimmistä puutavaran vientisatamista 1970-luvulla.

Paperitehdassuunnitelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kajaani Oy suunnitteli mahdollista paperitehtaan rakentamista Martinniemeen tai Laitakariin yhdessä Rauma-Repolan kanssa 1960-luvun alussa. Kajaani todettiin kuitenkin paremmaksi vaihtoehdoksi.

Laivaveistämö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Martinniemen ensimmäinen teollinen yritys oli nykyisen Kurtinhaudan kalasataman tienoilla sijainnut oululaisen Carl Fredrik Engmanin omistama laivaveistämö, joka sai toimilupansa 1782. Veistämö rakensi jopa valtameriliikenteen purjelaivoja. Nelimastoinen fregatti Superbe rakennettiin vuonna 1814 Haukiputaan Kurtinhaudalla. Carl Magnus Engman oli 1800-luvun alussa Oulun suurin laivanvarustaja. Superbe oli kolmimastoinen tasasaumainen puufregatti, jonka kantokyky oli 203 lästiä. Aluksessa ei koskaan käytetty konevoimaa. Alus oli varustettu rakennusvaiheessa Suomen sodan jälkeisen epävakaan ajan takia rannikoiden puolustamista varten neljällä kanuunalla. Aluksella kuljetettiin muun muassa malmia. Aluksen kapteeneina mainittu muun muassa viipurilainen Ohlsen 1835 ja viipurilainen Widgren 1834-45. Aluksessa olivat osakkaina Carl M. Engman ja Carl E. Junnelius. Alus myytiin Kokkolaan vuonna 1822. Myöhemmin laivatelakan paikkeilla sijaitsi Rauma-Repolan omistama proomutelakka.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Virtanen, Sakari: Puusta elävä. Kajaani Oy:n vaiheita vuodesta 1946. Kajaani Oy 1907–1982. Toinen osa. Helsinki 1985. (75-vuotisjuhlajulkaisu)
  • Joni Skiftesvik: Lapsuuteni Martinniemi; artikkeli Haukipudas-kirjassa 1986, kustantaja Haukiputaan kunta
  • T. A. Könönen: Martinniemen saha 75 vuotta, 1981
  • Raili Rytkönen: Suur-Iin historia I–II
  • Haukiputaan päristin, Haukipudas-seura 50 vuotta
  • Muistelmia ja tarinoita Haukiputaalta, Haukipudas-seura 2008
  • Muistojen saha, A. Santaholma Oy Jokirannan saha 1915–1968
  • Pentti Utriainen: Kotikyläni Martinniemi – elämää piipun juurella, kustantaja Pentti Utriainen 2010

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Oulun kaupungin ikäluokkatilasto kaupunginosittain 31.12.2016 (pdf) 2017. Oulu: Oulun kaupunki. Viitattu 14.4.2017.
  2. Oulun kaupungin tilastollinen vuosikirja 2013, s. 48. Oulu: Oulun kaupunki, 2014. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 9.10.2014).
  3. Ervasti-Julku, Liisa ja Asunmaa, Martti: ”Haukiputaan historiaa ja nykypäivää”, Haukipudas, s. 18. Jyväskylä: Gummerus Oy, 1986. ISBN 951-99724-4-7.
  4. Holma, Timo: ”Haukiputaan kirkot ja niiden maalaukset”, Haukipudas, s. 96. Jyväskylä: Gummerus Oy, 1986. ISBN 951-99724-4-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kylään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.