Kaijonharju
| Kaijonharju | |
|---|---|
 Kaupungin kartta, jossa Kaijonharju korostettuna. |
|
| Kaupunki | Oulu |
| Suuralue | Kaijonharjun suuralue |
| Kaupunginosa nro | 80 |
| Väkiluku | 3 818 [1] 31.12.2022 |
| Työpaikkoja | 319 kpl [2] (31.12.2011) |
| Osa-alueet | Kaijonharju, Kaijonranta |
Kaijonharju on yksi Oulun kaupunginosista. Se sijaitsee Kuivasjärven (kaupunginosa ja järvi) eteläpuolella, ja Linnanmaan kaupunginosan itäpuolella, lähellä Oulun yliopistoa. Matkaa eteläpuolelle jäävään Oulun keskustaan on noin kuusi kilometriä.
Alueen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Kaijonharju kuului aiemmin Linnanmaan ohella Kuivasjärven alueeseen. Kuivasjärvi kuului ensin Haukiputaan kuntaan, mutta liitettiin osaksi Oulun kaupunkia vuonna 1961. Jatkosodan aikana Kaijonharjun alue toimi saksalaisten sotilaiden harjoitusalueena, josta muistona on juoksuhautojen jäänteitä Alakyläntien ja Kauppaporvarintien välisessä metsässä, sekä sotilaiden tekemä reliefi ja kaiverrukset kivessä, joka sijaitsee Kalevalantien päässä olevassa liikenneympyrässä.[3]
Nimensä Kaijonharju on saanut pienen hiekkaisen harjun mukaan, joka sijaitsi Kuivasjärven eteläpuolella nykyisen Kaitoväylän paikkeilla. Viime sotien jälkeen se kuljetettiin rakennustarpeisiin Ouluun. Harjua on näkyvissä enää Kaijonharjuntien seutuvilla.
Nykyisen Kaijonharjun alueen kehitys alkoi 1970–1980-luvuilla, jolloin alueelle pystytettiin useita kerrostaloja. Tuona aikana Oulun väestön arvioitiin kasvavan 2000-luvulle mennessä niin voimakkaasti, että lisäasuntojen tarpeen arveltiin edellyttävän suuren jumbolähiön rakentamista suolle, kauas kaupungin keskustasta. Alueen asukkaille oli jo 1970-luvun lopulla ominaista yhteistyökyky ja asukastoimintaa syntyi jo silloin niin sanotun asukastoimikunnan nimellä, jolloin vasta Tuulikintielle oli rakennettu talot ja Tapiontiellä oli vain kaksi kerrostaloa. Yhteistyötä tehtiin Kuivasjärven Pienkiinteistöyhdistyksen kanssa. Asukastoimikunta kutsuttiin mukaan alueen suunnitteluunkin, jota toimintaa kaupungin puolesta hoiti arkkitehti Eija Salmi. Kuivasjärven rantaa haluttiin suojella liian raskaalta kaavoitukselta ja siinä onnistuttiinkin osittain. Kuitenkin Kaijonharjusta muotoutui aivan tyypillinen oululainen lähiö.
Kaijonharjussa sijaitsee myös vuonna 1993 rakennettu Teekkaritalo. Taloa vuokrataan kokous- ja juhlakäyttöön myös muille tahoille.[4]
Suuralueen keskus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaijonharju on laajentunut 1990-luvun lopulla voimakkaasti pohjoiseen kohti Kuivasjärveä sekä itään. Myös Kaijonharjun keskus on kehittynyt voimakkaasti, ja nykyisin alueella on useita kauppaliikkeitä sekä hyvin kattavat peruspalvelut, muiden muassa kirjasto, nuorisotalo, terveyskeskus, kaksi päiväkotia, koulu luokille 1–9 ja lukio. Osa kerrostaloasunnoista on tarkoitettu yliopisto-opiskelijoille, mutta varsinkin Kaijonharjun itäosan kerrostaloasunnot on tarkoitettu pääasiassa omistus- tai osaomistusasunnoiksi. Kaijonharjussa toimi vuoteen 2006 saakka myös Oulun ainoa lähipoliisi, joka oli perustettu vuonna 1998 osana valtakunnallista kokeilua.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Oulun kaupungin ikäluokkatilasto kaupunginosittain 31.12.2022 (pdf) 2022. Oulu: Oulun kaupunki. Viitattu 20.4.2023.
- ↑ Oulun kaupungin tilastollinen vuosikirja 2013, s. 47. Oulu: Oulun kaupunki, 2014. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 9.10.2014).
- ↑ Museovirasto (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Talvensaari, Anne: Teekkaritalo saa remontin. Kaleva, 14.2.2012. Oulu: Kaleva Kustannus Oy. ISSN 0356-1356. Artikkelin verkkoversio.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Oulun kaupunki
- Yhteistyöryhmän muistiot (Arkistoitu – Internet Archive)
- Kirjasto (Arkistoitu – Internet Archive)
