Kaukovainio

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kaukovainio
Kaupungin kartta, jossa Kaukovainio korostettuna.
Kaupungin kartta, jossa Kaukovainio korostettuna.
Kaupunki Oulu
Suuralue Kaukovainion suuralue
Kaupunginosa nro 20
Väkiluku 4 743 [1]  (31.12.2016)
Työpaikkoja 1 150 kpl [2]  (31.12.2011)
Osa-alueet Kaukovainio, Kotkantie
Postinumerot 90250

Kaukovainio (lempinimeltään Kaketsu[3]) on Oulun kaupunginosa ja Kaukovainion suuralueen keskus, joka sijaitsee noin neljä kilometriä Oulun keskustasta etelään Pohjantien (valtatie 4), Kainuuntien (valtatie 22) ja Poikkimaantien rajaamalla alueella.

Asukkaita alueella on noin 5 000. Alueella on sekä omakoti- ja rivitalo- että kerrostaloasutusta ja ostoskeskus. Kaukovainio on suosittu asuinpaikka palvelutasonsa ja julkisen liikenteen yhteyksiensä ansiosta.

Kaukovainio on rakennettu vuonna 1964 valmistuneen asemakaavan mukaisesti. Rakentaminen aloitettiin vuoden päästä kaavan hyväksymisestä ja vuonna 1970 alue oli pääosin täyteen rakennettu.[4] Aluetta on myöhemmin täydennetty uudemmillakin kerros-, rivi- ja omakotitaloilla. Kaukovainiolla sijaitsee myös Oulun seudun ammattiopiston Kaukovainion tekniikan ja liiketalouden yksiköt sekä Oulun seudun ammattikorkeakoulun tiloja. Kaukovainio on kaavoitettu 1960-luvulla lähiösuunnittelussa vallinneen periaatteen mukaisesti siten, että asutus ja palvelut sijoittuvat lyhyehköjen tonttikatujen varteen kokoojakatulenkin (Maakotkantie–Merikotkantie) sisäpuolelle. 1970-luvulla Kaukovainiota kuitenkin täydennettiin rakentamalla kerrostaloja Kainuuntien ja Merikotkantien välimaastoon, joten alkuperäinen idea moottoriliikenteen ja kevyen liikenteen erottelusta toteutuu vain alueen 1960-luvulla rakennetulla osalla.

Kuvia Kaukovainiolta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Oulun kaupungin ikäluokkatilasto kaupunginosittain 31.12.2016 (pdf) 2017. Oulu: Oulun kaupunki. Viitattu 14.4.2017.
  2. Oulun kaupungin tilastollinen vuosikirja 2013, s. 46. Oulu: Oulun kaupunki, 2014. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 8.10.2014).
  3. Valtanen, Pasi: Kaketsu on karu paikka, sanovat Kaleva. 3.11.2003. Viitattu 30.7.2012.
  4. Turo Manninen: Oulun kaupungin historia VI, s. 62. Jyväskylä: Gummerus, 1995. ISBN 951-9234-48-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Oulun kaupungin rakennussuojelutyöryhmä 2011: Kaukovainio. Metsälähiön moderni rakennusperintö. Oulun kaupunkisuunnittelu A 198. Oulu: Oulun kaupunki, 2011. ISSN 0357-8194. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 1.12.2013).