Hiirosenkoti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hiirosenkodin B-siipi.

Hiirosenkoti on Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen (aiemmin Oulun kaupungin) vanhainkoti Kaukovainion kaupunginosan koillisosassa. Rakennuskompleksi sijoittuu Merikotkantien varteen ja rajoittuu pohjoisessa Kultatiehen, idässä Kainuunpuistoon ja etelässä Tornihaukantiehen. Se on Kaukovainion vanhin rakennus.[1][2] Vuonna 2023 Hiirosenkoti oli Oulun suurin vanhainkoti, jossa on 11 eri osastoa.[3]

Alkuperäisessä Hiirosenkodin kunnalliskodissa oli kuusi osaa. A–D-siivet rakennettiin 1951–1954 ja henkilökunnan asuntolat, F–G-siivet vuosina 1952–1956. Rakennukset suunnitteli kaupunginarkkitehti Martti Heikura. Rakennuskokonaisuudella on suuri kulttuurihistoriallinen arvo, sillä se edustaa vallankumousta vanhustenhuollossa Suomessa ja pohjoismaissa. Ennen ensimmäisten vanhainkotien rakentamista vanhusten hoito oli köyhäintalojen varassa. Heikuran suunnittelema kunnalliskoti oli aivan muuta kuin köyhäintalo. Se oli modernia terveydenhuoltoa tarjoava, kodinomainen rakennus mäntykankaalla, peltojen läheisyydessä. Siinä oli viihtyisä sisäpiha, juhlasali ja oleskeluaulat, jotka oli varustettu takoilla. Hiirosenkoti on arvioitu eri rakennusvaiheineen maakunnallisesti arvokkaaksi kulttuuriympäristöksi.[1][2]

Hiirosenkoti koostuu pääosin kaksikerroksisista, satulakattoisista rakennuksista joiden julkisivut ovat rapatut ja keltaiset. Niissä on näyttävät smyygit eli ikkunasyvennykset ja paljon hienovaraisia detaljeja.[2]

Hiirosenkotia laajennettiin vuosina 1981–1984 uudella hoivakotirakennuksella. Tämän E-siiven suunnitteli arkkitehtitoimisto Uki Heikkinen. Se edustaa 1980-luvun edistyksellistä vanhainkotirakentamista, jolle on tunnusomaista päivähuoneiden luhtikäytävätyyppiset parvekkeet. Laajennuksen yhteydessä Hiirosenkoti peruskorjattiin ensimmäisen kerran.[2][4]

Vuosina 2011–2015 Hiirosenkotiin tehtiin toinen, aiempaa perusteellisempi saneeraus. A-taloa laajennettiin ja uusi siipi, H-rakennus, valmistui. Remontti tehtiin Heikuran arkkitehtuuria kunnioittaen myös siinä mielessä, että laajennusosat ovat julkisivuiltaan 1950-luvun rakennusten tyyliset. Samassa yhteydessä kulku vanhainkotiin siirrettiin kokonaan Merikotkantien puolelle. Alun perin Hiirosenkodille tultiin Kultatien kautta. Laajennuksen ja peruskorjauksen arvo oli 20 miljoonaa euroa.[4][5][6]

Hiirosenkoti on säilynyt koko historiansa ajan pääosin vanhainkotikäytössä. Joitakin tilamuutoksia on tehty. F-rakennus oli alun perin perheellisen ja G-talo perheettömän henkilökunnan asuinrakennuksena. 1960-luvulla ne muutettiin vanhusten ja kotipalveluiden tiloiksi. G-taloa laajennettiin vuonna 2007.[2] Vuonna 2009 F- ja G-taloihin saneerattiin tilat Merikotkan päiväkodille[7].

Hiirosenkodin pihapiirissä on varsinaisen vanhainkodin lisäksi kaksi alun perin Sivakalle suunniteltua vanhusten palveluasumisen kerrostaloa. Vuosina 1971 ja 1979 valmistuneet 7-kerroksiset betonielementtitalot suunnitteli Arkkitehtuuritoimisto Seppo Valjus.[1]

Kuvagalleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Kaukovainio - Metsälähiön moderni rakennusperintö, Rakennuskannan ja viheralueiden inventointi 2010-11, s. 47
  2. a b c d e Pohjois-Pohjanmaan rakennettu kulttuuriympäristö 2015 – Oulu, s. 206
  3. Launonen, Samuli: Jättimäinen palvelutalo osoittaa, että kiireessäkin voi viihtyä – 9 merkkiä, joista tunnistat voiko työyhteisösi hyvin. Motiivi, 16.8.2023. Viitattu 19.2.2023.
  4. a b UKI Arkkitehdit. Hiirosenkoti. Peruskorjaus ja laajennus.
  5. Uudistettu 60-vuotias Hiirosenkoti kutsuu tutustumaan 18.2. Uutiset, Oulun kaupunki, 12.2.2015. Viitattu 23.8.2023.
  6. Sankala, Kari: Hii­ro­sen­ko­ti valmis pe­rus­teel­li­seen re­mont­tiin. Kaleva, 7.12.2010. Viitattu 25.1.2024.
  7. Kilponen, Anna: Vii­mei­sen si­lauk­sen päi­vä­ko­din si­sus­tuk­seen tekevät lapset. Kaleva, 24.1.2009. Viitattu 25.1.2024.