Pateniemi
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Toistoa, samat asiat kahteen kertaan |
| Pateniemi | |
|---|---|
 Kaupungin kartta, jossa Pateniemi korostettuna. |
|
| Kaupunki | Oulu |
| Suuralue | Pateniemen suuralue |
| Kaupunginosa nro | 76 |
| Väkiluku | 4 298 [1] 31.12.2021 |
| Työpaikkoja | 364 kpl [2] (31.12.2016) |
| Osa-alueet | Itä-Patela, Karinkanta, Länsi-Patela, Pateniemenranta |
| Postinumero(t) | 90800 |
Pateniemi eli oululaisittain Patela on kaupunginosa Oulun pohjoisosassa Pateniemen suuralueella, yhdeksän kilometrin päässä keskustasta. Kaupunginosa rajoittuu pohjoisessa Herukan kaupunginosaan, etelässä Kuivasojaan, idässä Nelostiehen ja lännessä Perämereen. Vuonna 2018 kaupunginosassa asui 4 176 asukasta ja suuralueella 11 739 asukasta.[2]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pateniemeen saapui asutusta ensimmäisen kerran 1610-luvulla, kun eräs savolainen uudisasukas nimeltä Erkki Taskinen muutti alueelle. Hän rakensi talon meren lahden pohjukan läheisyyteen, jonka myötä alue sai nimen Taskisenperä. Myös Vehkaperän asutus sai alkunsa samoihin aikoihin. Elinolot alkoivat 1700-luvulla kohentua ja väestö alkoi lisääntyä. Pateniemen kuusitaloisen asutuksen lisäksi 1800-luvulla perustettiin talojen maille mäkitupia ja torppia. Merenlahti tarjosi Pateniemessä hyvät mahdollisuudet maanviljelylle ja kalastukselle. Hyvän luonnonsataman ansiosta Pateniemessä aloitettiin vuonna 1857 laivanrakennustoiminta, ja vuonna 1873 perusti G. Bergbomin sinne Pateniemen sahan.
Tekniikan kehittymisen myötä sahan tuotanto kasvoi huomattavasti, samoin myös työvoiman tarve. Työvoimaa värvättiin Etelä-Suomea myöten. Yhtiön rakentamat asuntoalueet nimettiin alueen asukkaiden kotipaikan tai käytön mukaan. Työnantaja rakennutti asuntoja yhtiön työntekijöille ja tuki heidän omakotirakentamistaan Pateniemeen ja kaupunkiin. Näitä rakennuksia on Pateniemessä edelleen. Sahalla oli vuodesta 1928 oma terveysasema, jossa työskenteli lääkäri ja sairaanhoitaja. Tätä ennen tehtaalla sattuneisiin tapaturmiin antoi ensiavun tehtaan konttoripäällikkö. Työntekijöiden käytössä olivat myös yhtiön järjestämät ruokala, saunat, pesutuvat ja leivintuvat. Polttopuita työntekijät saattoivat ostaa sahalta. Kauppaneuvos Bergbom perusti Pateniemeen koulun vuonna 1873, pääosin sahan työntekijöiden lapsia varten.
Pateniemen sahan omisti Oulu Osakeyhtiö. 1950–1960-luvulla yhtiö huolehti Pateniemessä asioista lähes kaikilla elämänaloilla. Yhtiöllä oli pyykkitupa ja saunat, navetta suurine karjoineen, ruokala sahan työntekijöille, mankelihuone, leipomo, Honkapirtti voimistelusaleineen sekä elokuvateattereineen. Honkapirtissä toimi myös yhtiön kirjasto ja 1960-luvulla nuorisokahvila. Oulu Osakeyhtiö työllisti tuolloin valtaosan Pateniemen asukkaista.
Yhtiöläiset muodostivat yhden suuren, yhteisen yhtiöläisperheen. Yhtiö huolehti myös urheilukentän ja talvella luistinradan sekä latuverkoston kunnosta. Talvisin yhtiö järjesti lapsille hiihtokilpailuja, kesällä oli sarjakilpailuja urheilukentällä ja lapsille kesän kohokohta oli yhtiön lastenleiri Kiimingin Koitelissa. Yhtiö omisti 1950-luvulta alkaen Koitelin alueen ja molemmissa saarissa oli mökkejä, joissa yhtiöläiset saattoivat käydä viettämässä lomaa. Tuohon aikaanhan ei lomailtu ulkomailla. Uimakoulut meren rannalla yhtiön järjestäminä kuuluivat myös lasten kesäohjelmiin. Honkapirtissä pidettiin jo 1960-luvulla jumpparyhmiä naisille, miehille ja lapsille. Honkapirtissä järjestettiin myös suuria juhlia, esimerkiksi itsenäisyyspäivän juhlat ja äitienpäiväjuhlat. Yhtiö antoi myös opiskelijoille ja koululaisille kesätöitä. Yhtiö julkaisi Hakkeita-nimistä yhtiön perhelehteä. Näissä Hakkeissa on tallennettuna paljon mielenkiintoista Pateniemen historiaa. Myöhemmin, 1970-luvulta alkaen, yhtiön ylläpitämät toiminnot siirtyivät vähitellen kaupungin ylläpitämiksi.
Sahan vakinaisen palokunnan henkilökunta perusti palopäällikkönsä johdolla sahatyöntekijöiden sekä pateniemeläisten kanssa vuonna 1934 urheiluseuran Pateniemen Urheilijat Ry, joka menestyi painissa ja hiihdossa ja myöhemmin sekä jalkapallossa että yleisurheilussa. 1960-luvulla seuran lajeihin kuului myös jääkiekko. Pateniemessä toimi myös partiolippukunta Pateniemen Polunpolkijat.
Pateniemi ja Herukka kuuluivat Haukiputaan kuntaan vuoteen 1965, jolloin ne liitettiin alueliitoksella osaksi Oulun kaupunkia.[3]
Alueen tärkeimmät väylät ovat vanha nelostie eli nykyinen Haukiputaantie (seututie 847) sekä Pateniemestä Kuivasjärvelle ja Ruskoon valtatielle 20 johtava Raitotie.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Oulun kaupungin ikäluokkatilasto kaupunginosittain 31.12.2021 (pdf) 2022. Oulu: Oulun kaupunki. Viitattu 28.5.2022.
- ↑ a b Oulun kaupungin tilastollinen vuosikirja 2018, s. 48. Oulu: Oulun kaupunki, 2019. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 5.11.2019).
- ↑ Matti Immonen: 125 vuotta Pateniemen koulun vaihteita oulu.net. 20.8.2003. Arkistoitu 9.5.2008. Viitattu 9.4.2008.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pateniemen historiaa (Arkistoitu – Internet Archive)
- Laukka Pasi, Hankkila Esko, Metsäranta Tuomo: Laivoista lankkuihin. Pateniemen historia I. Pateniemi-Seura, 2006. ISBN 978-952-92-2843-0.
