Hietasaari (Oulu)
| Hietasaari | |
|---|---|
 |
|
 Kaupungin kartta, jossa Hietasaari korostettuna. |
|
| Kaupunki | Oulu |
| Suuralue | Tuiran suuralue |
| Kaupunginosa nro | 55 |
| Väkiluku | [1] [1] 31.12.2022 |
| Työpaikkoja | 281 kpl [2] (31.12.2011) |
| Osa-alueet | Nallikari, Hietasaari, Mustasaari |
| Postinumero(t) | 90510 |
Hietasaari on Oulun kaupunginosa, joka sijaitsee Toppilan lounaispuolella. Hietasaaren kaupunginosan eteläinen osa sijaitsee Hietasaaressa, pohjoinen osa Mustasaaressa. Saaria erottaa kapea Mustasalmi. Mustasaari on maankohoamisen myötä kasvanut yhteen Toppilansaaren kanssa ja Holstinsalmi on kasvanut umpeen, mutta uoma on vielä huomattavissa. Hietasaaren kaupunginosa on kokonaispinta-alaltaan yksi Oulun suurimpia kaupunginosia, sillä siihen kuuluu laaja Oulun edustalla oleva merialue lukuisine saarineen. Alue sijaitsee Oulujoen suistossa ja olisi hedelmällinen viljelyalue.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hietasaaren–Toppilansaaren alue on noussut merestä noin 300–400 vuotta sitten, ja kaupunkiporvareiden kesähuvila-asutus alueelle levisi 1800-luvun lopussa. Huvilarakentaminen levisi Toppilansalmen suunnasta sen jälkeen kun englantilaiset polttivat Toppilansalmen rannat vuonna 1854. Lähes välittömästi palon jälkeen lääninarkkitehti Johan Oldenburg laati Toppilansalmen alueelle tonttikartan 37 huvilalle. Alueen tonttikartan laatimisen jälkeen huvilarakentaminen levisi Hietasaareen Mustasalmen rannoille. Parhaimmillaan yhtenäisestä huvila-alueesta on jäljellä hajanaisesti muutamia, joista parhaiten säilyneet on asemakaavalla suojeltu. Rakennuskannassa on nikkarityylin, jugendin ja klassismin tyylipiirteitä.[3] Hietasaaressa sijaitsi myös saksalaisten sotilaiden varuskunnakseen rakentama Vaakunakylä.
Hietasaari sai kiinteän yhteyden mantereeseen vasta vuonna 1942, jolloin valmistui rautatiesilta Toppilansalmen yli. Siltaa tai vaihtoehtoisesti Toppilansalmen sulkemista penkereellä oli suunniteltu jo vuodesta 1878 alkaen, jotta Toppilan sataman etelärantakin olisi saatu tehokkaampaan käyttöön. Jatkosodan aikana Toppilan satama oli saksalaisten joukkojen tärkeä huoltosatama ja sillan rakennustyöt voitiin tehdä sotatöinä. Kivet rakennustyömaalle saatiin Merikosken voimalaitoksen rakennustyömaalta, jossa louhittiin kiveä noin 200 kuutiometriä vuorokaudessa. Kivien kuljetus hoidettiin pääasiassa Saksan armeijan autoilla. Salmi pengerrettiin niin, että silta-aukon kooksi jäi noin 30 metriä. Sillaksi ostettiin pääradalta poistettu Ähtävänjoen silta. Siltapenkere tehtiin 10 metriä leveäksi rautatiesillan viereen rakennettavaa maantiesiltaa varten.[4] 1950-luvulla rautatiesillan viereen rakennettiin maantiesilta, joka koottiin vuonna 1952 puretun Ämmänväylän teräsristikkosillan päätykappaleista.[5] Myöhemmin on rautatiesilta ja maantiesilta korvattu uusilla silloilla. Rautatiesilta palvelee nykyisin kevyttä liikennettä, koska Tuiran ja Vihreäsaaren välinen rautatie on purettu pois.
Sodan jälkeen Hietasaaressa oli noin 1 000 ympärivuotista asukasta, koulu ja kauppoja[6]. Hietasaaren koulu, joka tunnettiin myös nimellä Kraakkulan koulu, aloitti ilmeisesti Toppilan sahan työntekijöiden lasten kouluna 1900-luvun alussa. Kaupungin ylläpidettäväksi koulu siirtyi vuonna 1928. Koulu lakkautettiin ja koulurakennus purettiin 1980-luvulla.[7] Vielä 1960-luvun lopulla Hietasaaressa oli noin 600 asukasta, mutta seuraavien kolmen vuosikymmenen kuluessa suurin osa heistä muutti pois, kun kaupunki lunasti alueelta vuokraoikeuksia ja rakennuksia. Noin kaksi kolmasosaa rakennuksista myös purettiin.[6]
Nykyaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vielä 2000-luvulle tultaessa asuntoja alueella oli vähän, asuntokannan ollessa pääasiallisesti 1800–1900-lukujen vaihteessa rakennettuja puutaloja. Oulun Asuntomessut järjestettiin kesällä 2005 Toppilansaaressa, ja sen myötä alueelle on noussut useita uusia rakennuksia.
Hietasaaren kaupunginosasta löytyvät muun muassa Nallikarin virkistys- ja matkailualue, Hietasaaren Ponipiha sekä venesatamia ja lintutorni. Hietasaaressa sijaitsee myös paikallisten purjehdusseurojen telakointialueet ja kotisatamat. Oulun Merenkävijäin ja Oulun Purjehdusseuran yhteinen Hietasaaren veneilykeskus tunnetaan myös nimellä Johteen Pooki. Oulun Työväen Pursiseuran kotisatama tunnetaan nimellä Seelari. Hietasaaressa on myös jousiammuntaseuran Oulun Jousimiesten harjoittelupaikka.
Alueelle suunnitellaan Kalevala-teemaista huvipuistoa.[8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pohjamo, Ulla: Esikaupunki moniäänisenä kulttuuriperintönä - Oulun Hietasaari. Taidehistoriallisia tutkimuksia 43. Helsinki: Taidehistorian seura, 2011. ISBN 978-952-5533-15-6.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Oulun kaupungin ikäluokkatilasto kaupunginosittain 31.12.2022 (pdf) 2022. Oulu: Oulun kaupunki. Viitattu 20.4.2023.
- ↑ Oulun kaupungin tilastollinen vuosikirja 2013, s. 46. Oulu: Oulun kaupunki, 2014. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 8.10.2014).
- ↑ Oulun arkkitehtuurin opaskartta
- ↑ Autio, E. Alpo: Merikosken voimalaitos, s. 138–140. Oulu: Kirjapaino-osakeyhtiö Kaleva, 1951.
- ↑ Merikosken Ämmänväylän siltaa puretaan 27.11.2016. Sanomalehti Kaleva.
- ↑ a b Pohjamo, s. 238
- ↑ Pohjamo, s. 62–63
- ↑ Huvipuiston paikka kuumentaa edelleen tunteita – viljelypalstoja jyrättäisiin ja metsää häviäisi 12.12.2016. yle.fi. Viitattu 8.6.2017.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hietasaari (Oulu) Wikimedia Commonsissa
- Hietasaaren koulusta: Panu (Kalajoki, Atte): "Kraakkula". Oulu-lehti, 13.7.1972, s. 3. Oulu: Oulun lehtijakelukeskus. ISSN 1236-7524. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 2.10.2012.
- Hietasaaren alueen palvelut
- Pekka Loukkola: Hietasaari oli Vaaskivelle tärkeä paikka Yle 19.7.2012
