Koulikoron alue

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Koulikoron alue
région de Koulikoro
Koulikoron alue Malin kartalla.
Koulikoron alue Malin kartalla.
Koulikoron alueen piirit.
Koulikoron alueen piirit.
Valtio Mali
Hallinto
 – hallinnollinen keskus Koulikoro
Pinta-ala 90 210 km²
Väkiluku (2009) 2 422 100

Koulikoron alue (ransk. région de Koulikoro) on hallintoalue Malin länsiosassa. Sen pääkaupunki on Koulikoro. Alueen pinta-ala on 90 210 neliökilometriä[1]. Asukkaita on vuoden 2009 väestönlaskennan mukaan 2 422 100 henkeä[2].

Maantiede, ilmasto ja luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entisestä Bamakon alueesta vuonna 1977 muodostettu[3] Koulikoron alue käsittää 7,2 prosenttia Malin pinta-alasta. Se rajoittuu pohjoisessa Mauritaniaan, idässä Ségoun ja etelässä Sikasson alueisiin, lounaassa Guineaan sekä lännessä Kayesin alueeseen.[1] Alueen keskellä sijaitsee Bamakon kaupunkipiirikunta[3].

Luonnonalueita ovat pohjoisessa Hodh, keskiosassa Bélédougou ja Mandinguen ylänkö sekä etelässä Nigerin–Banin yläjuoksu ja Koutialan ylänkö[4]. Nigerjoen vasemmalla rannalla kohoavat Mandinguevuoret[5]. Tärkeimmät joet ovat Niger, sen sivujoet Bani ja Sankarani, Banin alku- ja sivujoet Baoulé, Bagoé ja Banifing sekä Senegalin vesistöön kuuluva Baoulé. Huomattavin järvi on Wegnia.[6] Hyötykaivannaisiin kuuluvat rautamalmi, kulta, hiekka, sora ja rakennuskivi[7].

Alueen pohjoisosa kuuluu Sahelin, keskiosa Sudanin ja eteläisin osa Guinean ilmastovyöhykkeisiin. Vuotuinen sademäärä on pohjoisessa alle 550 ja etelässä yli 1150 millimetriä. Vuodenaikoja on kaksi. Sadekausi kestää toukokuusta lokakuuhun. Viileintä on joulu-helmikuussa, kun taas maaliskuun ja kesäkuun välillä lämpötila kohoaa 40 asteeseen.[8]

Kasvillisuus on pohjoisessa aroa tai pensassavannia ja etelässä avointa metsää ja galleriametsiä[9]. Suojeltujen metsäalueiden yhteispinta-ala on 183 991 hehtaaria. Eläintensuojelualueita ovat Kéniébaoulé ja Kongossambougou. Länsirajalla sijaitsee Boucle du Baoulén kansallispuisto. Harvinaisiin eläinlajeihin kuuluvat antiloopit, kafferipuhveli, piikkisika, maasika, pahkasika, virtahepo, niilinkrokotiili, afrikanmanaatti, täplähyeena, gepardi ja leijona.[10]

Hallinnollinen jako ja asutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueeseen kuuluu seitsemän piiriä, 41 arrondissementtia, kolme kaupunkikuntaa, 105 maalaiskuntaa[11] ja 1924 kylää. Piirit ovat Banamba, Dioïla, Kangaba, Kati, Kolokani, Koulikoro ja Nara[1] ja kaupunkikunnat Karan, Kati ja Koulikoro[12].

Alueella asuu 16,7 prosenttia Malin väestöstä. Asukastiheys on 24,7 henkeä neliökilometrillä[13] ja kaupunkiväestön osuus 5,5 prosenttia. Yli 5 000 asukkaan taajamissa asuu 30,9 prosenttia väestöstä.[14]

Pohjoisosassa asuu soninkeja, maureja ja fulbeja, keskiosassa bambaroita, Nigerjoen yläjuoksulla mandinkoja ja joen varrella somonoja[15]. Puhutuimmat kielet ovat bambara (72,7 %), mandinka (8,5 %), soninke (7,1 %), fulani (6,3 %) ja mauri (1,9 %)[16]. Vallitseva uskonto on islam, mutta alueella on myös animisteja ja kristittyjä[17].

Liikenne ja talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueen keskellä sijaitsevasta Bamakosta on hyvät maantieyhteydet koko maahan. Paikallistiet ovat usein vaikeasti liikennöitävissä varsinkin sadekaudella.[18] Koulikoroon johtaa Bamakon kautta Dakarin–Nigerin rautatie. Nigerjoella on laivaliikennettä Koulikoron ja Ségoun välillä viiden kuukauden ajan vuodessa. Myös Bamakon ja Guinean rajan välinen osuus on liikennekelpoinen. Narassa, Kolokanissa, Katin piirin Faladièssa ja Dioïlassa on lentokentät, jotka eivät ole säännöllisessä käytössä.[19]

Väestöstä lähes 90 prosenttia harjoittaa maanviljelyä. Tärkeimmät viljelykasvit ovat hirssi, durra, riisi, maissi ja fonio. Lehmänpavun, maapavun, maniokin, jamssin ja bataatin merkitys on melko vähäinen. Puutarhaviljely tuottaa munakoisoa, paprikaa, sipulia, kurkkua, valkosipulia, tomaattia ja chiliä. Tärkeimmät rahakasvit ovat puuvilla ja maapähkinä. Niiden rinnalla on alettu viljellä seesamia, teehibiskusta, öljyjatropaa, hennaa ja soijapapua. Hedelmänviljely tuottaa varsinkin mangoja ja banaaneja.[20]

Osin transhumanssiin perustuvaa karjanhoitoa harjoittaa yli 80 prosenttia väestöstä. Tuotantoeläimiä ovat naudat, lampaat, vuohet, aasit, hevoset, vähäisessä määrin siat ja kamelit sekä siipikarja. Karjanhoidon tuotteita ovat liha, maito, nahka ja vuodat sekä kananmunat. Myös kalastuksen merkitys on huomattava. Kalaa myydään tuoreena, savustettuna ja kuivattuna. Metsistä saadaan varsinkin puuhiiltä ja polttopuuta, mutta myös jalostettavaa puutavaraa. Lisäksi harjoitetaan metsästystä ja keräilyä.[21]

Muita elinkeinoja ovat käsityöammatit, kaupankäynti ja palvelut[22]. Etelässä harjoitetaan perinteisin menetelmin tapahtuvaa kullankaivua[23]. Alueella toimii suuri osa Malin teollisuudesta. Sen tärkeimmät keskukset ovat Kati ja Bamakon muut lähitaajamat, Koulikoro, Fana ja Dioïla. Teollisuus tuottaa elintarvikkeita, puuvillakuitua ja tekstiilejä, rehua, sähköenergiaa, rakennustarvikkeita sekä muovi- ja metallituotteita.[24] Osa väestöstä käy kausitöissä Bamakossa sekä naapurimaissa Mauritaniassa, Senegalissa ja Guineassa tai pyrkii muuttamaan Eurooppaan tai Aasiaan[25].

Julkiset palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koulutusjärjestelmään kuuluu esi-, ala- ja yläkouluja, lyseoita ja ammattikouluja, koulutus- ja kehittämiskeskuksia (CED) ja lukutaitokeskuksia. Kangabassa on opettajainkoulutuslaitos, Katibougoussa maatalouskorkeakoulu ja Koulikorossa armeijan koulutuskeskus.[26] Koulua käy 75,5 prosenttia alakouluikäisistä (tytöistä 70,3 %), mikä on Bamakon jälkeen eniten maassa[27]. Lukutaitoisten osuus yli 15-vuotiaista on 27,6 prosenttia, mikä vastaa maan keskiarvoa[28].

Julkiset terveyspalvelut käsittävät aluesairaalan Katissa, kymmenen poliklinikkaa ja 199 kunnallista terveyskeskusta[29]. Yleisimmät sairaudet ovat malaria, akuutit hengityselinten tulehdukset ja ripulitaudit[30]. Vesihuolto kattaa 78 prosenttia tarpeesta[29]. Énergie du Malin sähköverkko on Bamakon ympäristössä, Katissa, Koulikorossa, Kangabassa, Dioïlassa, Fanassa ja Ouélessébougoussa[7].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Diagnostic, s. 17.
  2. RGPH, s. 14.
  3. a b Étude, s. 11.
  4. Diagnostic, s. 32–33.
  5. Schéma, s. 11.
  6. Diagnostic, s. 23.
  7. a b Diagnostic, s. 104.
  8. Synthèse, s. 9.
  9. Synthèse, s. 10.
  10. Diagnostic, s. 26–28.
  11. RGPH, s. 30.
  12. Loi N°99-035 du 10 Aout 1999 Portant Création des Collectivités Territoriales de Cercles et de Régions matcl.gov.ml. Viitattu 18.6.2012. (ranskaksi)
  13. RGPH, s. 52.
  14. RGPH, s. 54–55.
  15. Synthèse, s. 11–12.
  16. 4ème Recensement Général de la Population et de l’Habitat du Mali (RGPH). Analyse des resultats definitifs. Tome 1: Série démographique, s. 434 instat-mali.org. Viitattu 4.7.2018.
  17. Diagnostic, s. 132.
  18. Synthèse, s. 14.
  19. Diagnostic, s. 122.
  20. Étude, s. 14–15.
  21. Étude, s. 16–17.
  22. Diagnostic, s. 81–97.
  23. Étude, s. 54.
  24. Diagnostic, s. 79, 84.
  25. Synthèse, s. 12.
  26. Diagnostic, s. 133–139.
  27. RGPH, s. 68.
  28. RGPH, s. 72.
  29. a b Profil humanitaire de la région de Koulikoro reliefweb.int. 2016. Viitattu 4.7.2018.
  30. Diagnostic, s. 149.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]