Kayesin alue

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kayesin alue
région de Kayes
Kayesin alue Malin kartalla.
Kayesin alue Malin kartalla.
Kayesin alueen piirit.
Kayesin alueen piirit.
Valtio Mali
Hallinto
 – hallinnollinen keskus Kayes
Pinta-ala 120 860 km²
Väkiluku (2009) 1 993 600

Kayesin alue (ransk. région de Kayes) on hallintoalue Malin länsiosassa. Sen pääkaupunki on Kayes. Alueen pinta-ala on 120 860 neliökilometriä.[1] Asukkaita on vuoden 2009 väestönlaskennan mukaan 1 993 600 henkeä[2].

Maantiede, ilmasto ja luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alue käsittää 9,7 prosenttia Malin pinta-alasta. Se rajoittuu idässä Malin Koulikoron alueeseen, pohjoisessa Mauritaniaan, lännessä Senegaliin ja etelässä Guineaan.[1]

Luonnonalueita ovat Guidimaghan tasanko pohjoisessa ja Mandinguen ylänkö etelässä, Beredji-kourou, Kaarta ja Tambaoura sekä Senegalin ja sen sivujokien alangot. Maanpinnan korkeus vaihtelee 27 ja 806 metrin välillä.[3]. Tärkeimmät vesistöt ovat Senegal ja sen alkujoet Bafing ja Bakoye sekä sivujoet Falémé, Kolimbiné ja Karakoro. Ainoa luonnonjärvi on Magui. Manantalin pato Bafingjoella muodostaa suuren tekojärven.[4] Hyötykaivannaisia ovat kulta, rautamalmi, bauksiitti, uraani, timantit, kalkkikivi ja marmori.[5]

Alueen pohjoisosa kuuluu Sahelin, keski- ja eteläosa Sudanin ja eteläisin osa Guinean ilmastovyöhykkeisiin. Vuotuinen sademäärä on pohjoisessa alle 600 ja etelässä yli 1200 millimetriä. Vuodenaikoja on kaksi tai kolme. Kuuma sadekausi kestää touko-kesäkuusta syys-lokakuuhun, viileä kuiva kausi joulukuusta tammikuuhun ja kuuma kuiva kausi helmikuusta touko-kesäkuuhun. Keväällä puhaltaa kuiva ja kuuma harmattan-tuuli koillisesta. Sateet tuo lounaasta puhaltava monsuuni. Kuukausien keskilämpötilat vaihtelevat paikasta riippuen 22 ja 42 asteen välillä.[6]

Kasvillisuus on pohjoisessa aroa ja etelässä metsäistä savannia tai avointa metsää sekä vesistöjen varrella galleriametsiä[7]. Alueella on 18 suojeltua metsäaluetta, joiden yhteispinta-ala on 253 239 hehtaaria[8]. Luonnonsuojelualueita ovat Boucle du Baoulén kansallispuisto ja Bafing Makanan luonnonpuisto. Eläinlajeihin kuuluvat antiloopit, puhvelit, krokotiilit, simpanssit sekä harvinaiset leopardit ja leijonat.[9]

Hallinnollinen jako ja asutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueeseen kuuluu seitsemän piiriä, 52 arrondissementtia, 12 kaupunkikuntaa, 117 maalaiskuntaa[10] ja 1564 kylää ja kaupunginosaa. Piirit ovat Bafoulabé, Diéma, Kayes, Kéniéba, Kita, Nioro ja Yélimané.[1] Kaupunkeja ovat Fatao, Fégui, Gouméra, Kayes, Kita, Kourouninkoto, Kouniakary, Nioro, Somankidy, Toya, Trougoumbé ja Youri[11].

Alueella asuu 13,7 prosenttia Malin väestöstä. Asukastiheys on 17,4 henkeä neliökilometrillä[12] ja kaupunkiväestön osuus 13,9 prosenttia[13]. Kayesista suuntautuu voimakas muuttoliike ulkomaille, varsinkin Ranskaan[14].

Asukkaat ovat pohjoisessa etupäässä soninkeja, keskiosassa khasonkoja ja etelässä mandinkoja. Lisäksi on fulbeja, bambaroita ja maureja.[15]. Puhutuimmat kielet ovat soninke (28,9 %), maninka (24,0 %), bambara (22,8 %), fulani (12,6 %), khasonka (7,3 %) ja mauri (2,0 %)[16]. Vallitseva uskonto on islam, mutta alueella on myös kristittyjä[17].

Liikenne, talous ja palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kayesin alueella on Malin tihein maantieverkko. Tärkeimmät väylät johtavat Bamakosta Kayesin ja Kéniéban kautta Senegaliin. Alueen läpi kulkee Dakarin–Nigerin rautatie. Kayesissa on kansainvälinen Dag-Dagin lentokenttä.[18]

Noin 80 prosenttia väestöstä harjoittaa maanviljelyä, karjanhoitoa, kalastusta ja keräilyä[19]. Tärkeimmät viljelykasvit ovat durra, hirssi, maissi, maapähkinä, lehmänpapu, riisi ja fonio sekä Kitan ja Bafoulabén piireissä puuvilla[20]. Ekstensiivinen karjanhoito perustuu osin transhumanssiin[21]. Tuotantoeläimiä ovat naudat, lampaat, vuohet, aasit, hevoset, vähäisessä määrin kamelit ja siat sekä siipikarja[22].

Tärkeimmät kauppatavarat ovat karja, vuodat ja nahka[23]. Alueella toimii useita teollisia kultakaivoksia. Kultaa kaivetaan myös perinteisin menetelmin.[24] Kitassa toimii öljynpuristamoja ja Diamoussa sementtitehdas[25]. Manantalissa ja Féloussa on vesivoimalaitokset, ja uutta voimalaa suunnitellaan myös Gouinaan[26].

Koulutusjärjestelmä käsittää ala- ja yläkouluja, koulutus- ja kehittämiskeskuksia (CED), lukutaitokeskuksia, yhdeksän lyseota, seitsemän ammattikoulua sekä opettajainkoulutuslaitoksen[27]. Koulua käy 70,9 prosenttia alakouluikäisistä (tytöistä 64,1 %), mikä vastaa maan keskitasoa[28]. Lukutaitoisten osuus yli 15-vuotiaista on 20,8 prosenttia, mikä on alle keskiarvon (27,7 %), mutta enemmän kuin Moptin ja Timbuktun alueilla[29].

Terveyspalveluihin kuuluvat aluesairaala, piirien poliklinikat ja lähes 150 kunnallista terveyskeskusta. Yleisimmät terveysongelmat ovat malaria, skistosomiaasi ja aliravitsemus.[30] Vesihuolto kattaa 67 prosenttia tarpeesta,[31] ja 9,4 prosenttia talouksista joutuu käyttämään juomavetenään pintavettä (koko maassa 3,5 %)[32]. Énergie du Malin sähköverkko on Kayesissa, Kitassa, Niorossa, Manantalissa, Bafoulabéssa ja Mahinassa[33].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Schéma, s. 11.
  2. RGPH, s. 14.
  3. Schéma, s. 43, 45.
  4. Schéma, s. 60–61.
  5. Schéma, s. 68–72.
  6. Schéma, s. 45–52.
  7. Schéma, s. 72.
  8. Schéma, s. 73.
  9. Schéma, s. 73–74.
  10. RGPH, s. 30.
  11. Loi N°99-035 du 10 Aout 1999 Portant Création des Collectivités Territoriales de Cercles et de Régions matcl.gov.ml. Viitattu 24.7.2012. (ranskaksi)
  12. RGPH, s. 52.
  13. RGPH, s. 54.
  14. Schéma, s. 86–87.
  15. Schéma, s. 75.
  16. 4ème Recensement Général de la Population et de l’Habitat du Mali (RGPH). Analyse des resultats definitifs. Tome 1: Série démographique, s. 431 (pdf) instat-mali.org. Viitattu 3.7.2018.
  17. Schéma, s. 132.
  18. Schéma, s. 160–163.
  19. Schéma, s. 99.
  20. Schéma, s. 99–113.
  21. Schéma, s. 119.
  22. Schéma, s. 113, 123.
  23. Schéma, s. 134–141.
  24. Schéma, s. 133.
  25. Schéma, s. 149.
  26. Schéma, s. 154.
  27. Schéma, s. 175–198.
  28. RGPH, s. 68.
  29. RGPH, s. 72.
  30. Schéma, s. 204–209.
  31. Schéma, s. 63.
  32. 4ème Recensement Général de la Population et de l’Habitat du Mali (RGPH). Analyse des résultats définitifs: Ménages et characteristiques de l’habitat au Mali, s. xiii instat-mali.org. 2013. Viitattu 3.7.2018.
  33. Schéma, s. 151.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]