Koulikoro

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Koulikoro
Näkymä Koulikoroon.
Näkymä Koulikoroon.

Koulikoro

Koordinaatit: 12°51′43″N, 7°33′33″W

Valtio Mali
Alue Koulikoro
Piiri Koulikoro
Hallinto
 – Asutustyyppi kaupunkikunta
Väkiluku (2009) 43 200











Koulikoro on kaupunki sekä Koulikoron alueen ja samannimisen piirin hallinnollinen keskus Malissa. Se sijaitsee Nigerjoen varrella 60 kilometriä maan pääkaupungista Bamakosta itään.[1] Kaupungissa on 43 200 asukasta[2].

Koulikoron kaupunkikunnan pinta-ala on 228 neliökilometriä. Se rajoittuu pohjoisessa Koulan, idässä Méguétanin ja lännessä Tienfalan kuntiin. Seutu kuuluu Sudanin vyöhykkeeseen. Kunnassa on 11 kaupunginosaa ja kylää.[1]

Kaupungin nimi tarkoittaa bambaraksi ”vuoren juurta”. Se oli Segun bambaravaltioon kuuluneen Meguetanin alueen keskus. Ranskalaiset solmivat paikallisen päällikön kanssa protektoraattisopimuksen vuonna 1884. Vuonna 1889 Koulikorosta tuli siirtomaavallan paikallishallinnon keskus. Sen kehitys perustui vuonna 1904 valmistuneeseen rautatiehen. Vuonna 1955 Koulikoro sai kunnan statuksen.[3]

Koulikoro on tärkeä jokisatama[1]. Sen kautta kulkee maantie RN27 Bamakosta[4]. Rakenteilla on uusi nelikaistainen tie sekä Nigerjoen ylittävä silta[5]. Kaupunkiin johtaa myös Dakarin–Nigerin rautatie Bamakosta. Seudun pääelinkeinot ovat maanviljely, karjanhoito ja kalastus sekä hiekan ja soran tuotanto. Koulikorossa on myös teollisuutta.[1]

Kaupungin nähtävyyksiä ovat bankosta rakennettu moskeija ja siirtomaatyylinen rautatieasema[6].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Plan de Sécurité Alimentaire: Commune Urbaine de Koulikoro 2008–2012 aec.msu.edu. 2008. Viitattu 19.8.2012. (ranskaksi)
  2. Resultats provisoires RGPH 2009 (Région de Koulikoro) instat.gov.ml. Viitattu 19.8.2012. (ranskaksi)
  3. Région de Koulikoro: Histoire koulikoro.gouv.ml. Viitattu 14.7.2018.
  4. Mali: Carte Routière Reliefweb. 2014. Viitattu 13.7.2018.
  5. Pont de Kayo et route Bamako-Koulikoro: Les travaux avancent à la satisfaction générale Maliactu. 18.12.2017. Viitattu 13.7.2018.
  6. Le petit futé Mali 2012–2013, s. 158. Paris: Nouvelles éditions de l’université, 2012. ISBN 978-2-7469-5161-7.