Lehmänpapu

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lehmänpapu
Lehmänpavun palkoja
Lehmänpavun palkoja
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset, Eucarya
Kunta: Kasvit, Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Fabales
Heimo: Hernekasvit Fabaceae
Suku: Pitkäpavut Vigna
Laji: unguiculata
Kaksiosainen nimi
Vigna unguiculata
(L.) Walp.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Lehmänpapu Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Lehmänpapu Commonsissa

Lehmänpapu eli pitkäpapu (Vigna unguiculata) on pitkäpapujen sukuun kuuluva, Afrikasta kotoisin oleva viljelty palkokasvi. Se on hyvin muunteleva, ja sen eri muunnoksia on aikaisemmin pidetty eri lajeinakin.[1]

Taksonomia ja nimen alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehmänpapu kuuluu pitkäpapujen sukuun (Vigna).[1] Sen tieteellinen lajinimi unguicula johtuu latinan sanasta, joka tarkoittaa "pienikyntistä" ja viittaa kasvin kukan terälehtien pieniin varsimaisiin osiin.[2]

Lehmänpavusta on olemassa useita alalajeja. Kaikki viljellyt muodot kuuluvat alalajiin unguiculata, joka jaetaan edelleen neljään lajikeryhmään: Unguicalata, Biflora, Sesquipedalis ja Textilis.[3][4] Lajin eri viljelymuodoista käytetään muun muassa nimiä Lesera ja Dangobidi (লেছেৰা/ ডাংবডি) , jotka johtuvat assamin kielestä, sekä black-eye pea, soutrhern pea, yardlong bean, catjang ja Crowder Pea,[5] suomessa myös karjanpapu ja kiinanpapu.[6] Kasvin villimuotojen luokittelu on hankalampaa: yli 20 eri nimeä on käytetty ja tunnistettu 3–10 alaryhmää.[3][7] Alkuperäiset alaryhmät stenophylla, dekindtiana ja tenuis esiintyvät kutakuinkin kaikissa luokitteluissa, ja myös muunnokset pubescens ja protractor on vuonna 1993 hyväksytyssä luokittelussa nostettu alalajin asemaan.[3]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Cowbean

Viljelys ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehmänpavun kukka

Lehmänpapu on todennäköisesti kotoisin Länsi-Afrikasta, ja nykyisinkin sitä viljellään eniten Afrikassa.[1] Suurimpia tuottajamaita ovat Nigeria, Niger ja Burkina Faso.[8] Lisäksi sitä viljellään laajalti Aasiassa ja 1700-luvulta lähtien myös Yhdysvaltojen etelävaltioissa.[1]

Lehmänpavun erikoisimpia viljeltyjä muotoja on niin sanottu yard-long bean, jonka palko voi olla jopa metrin pituinen. Sitä viljellään etupäässä Itä-Aasiassa ja käytetään vihreinä palkoina.[1]

Tavallisimmin lehmänpavusta kuitenkin käytetään ravinnoksi kypsät siemenet. Niissä on noin 23 prosenttia proteiinia, ja niissä maissa, joissa sitä eniten viljellään, se onkin tärkeän proteiinin lähde.[1]

Yhdysvalloissa lehmänpapua viljellään myös rehuksi, mihin sen nimikin viittaa, sekä vihantalannoitteeksi.[6]

Teveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lemänpavulla on useita terveydelle edullisia vaikutuksia. Se sisältää runsaasti eräitä vitamiineja, erityisesti B9-vitamiinia, sekä rautaa.[9] Se ehkäisee syöpää ja anemiaa, ylläpitää tervettä aineenvaihduntaa, vahvistaa luustoa, edistää henkistä hyvinvointia, auttaa lihaksia pysymään kunnossa, auttaa suolistoa pysymään terveenä, torjuu sydän- ja verisuonitauteja, tukee immuunijärjestelmää, suojaa vilustumiselta, torjuu masennusta ja diabetesta.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Arne Rousi: Auringonkukasta viiniköynnökseen, viljelyskasvit ihmisen palveluksessa, s. 133–134. WSOY, 1998. ISBN 951-0-21295-4.
  2. Ernest Small: Top 100 Food Plants, s. 104. {{{Julkaisija}}}.
  3. a b c B. B. Singh, D. R. Mohan, K. E. Dashiell, L. E. N. Dashiell: Advances in Cowpea Research. IITA, Ibadan Nigeria, Internatioinal Institute of Tropical Agriculture, 1997.
  4. P. Perrino, G. Laghetti, P. L. Spagnoletti Zeuli, L. M. Monti: Diversification of cowpea in the Mediterranean and other centres of cultivation. Genetic resources and crop evolution, 1993, nro 40, s. 121-132.
  5. COWPEA.NET - Main - Taxonomy And Related Species cowpea.net.
  6. a b ”Lehmänpapu”, Otavan iso Fokus, s. 2234. Otava, 1973. ISBN 851-1-00388-7.
  7. Genetic relationships among subspecies of Vigna unguiculata (L.) Walp. based on allozyme variation R. S. Pasquet. Theoretical and Applied Genetics, Toukokuu 1999, 98. vsk, nro 6–7, s. 1104–1119.
  8. Browse data: Cow peas, dry FAO. Viitattu 22.6.2016.
  9. a b Cowpeas Facts and Health Benefits Health Benefits Times.com. Viitattu 22.6.2016.