Khronoksen talo
Khronoksen talo on taiteilijaryhmä IC-98:n ja Lönnströmin taidemuseon vuonna 2016 käynnistynyt taidehanke.[1] Hankkeen nimi johtuu antiikin Kreikan ajan jumala Khronoksesta, ja sen tavoitteena on herättää keskustelua muun muassa omistusoikeudesta, ajasta, suojelusta ja ekologiaan liittyvistä kysymyksistä.[2]
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1993 perustettu Lönnströmin taidemuseo sijaitsee Raumalla Satakunnassa. Se on osa vuonna 1987 perustetun Teresia ja Rafael Lönnströmin säätiön ylläpitämiä Lönnströmin museoita.[3][4] Lönnströmin museoihin kuuluu lisäksi teollisuusneuvos Teresia Lönnströmin ja hänen puolisonsa Rafael Lönnströmin Kappelinsalmen rannalla Raumalla sijaitsevassa kotitalossa toimiva, vuonna 1988 perustettu Teresia ja Rafael Lönnströmin kotimuseo.[5]
Lönnströmin taidemuseo luopui 2015 näyttelytiloistaan Rauman keskustassa Valtakadulla ja on sen jälkeen toteuttanut vuosittain nykytaidehankkeita seinättömän museon periaatteella. Ensimmäiseksi toteutettavaksi hankkeeksi valittiin vuonna 2015 järjestetyssä haussa taiteilijaryhmä IC-98:n ehdottama hanke Khronoksen talo.[5][6][7] Khronoksen talo -hanketta ovat tukeneet apurahoilla myös Koneen Säätiö ja Museovirasto.[8]
Vuonna 1998 perustetun taiteilijaryhmän IC-98 muodostavat taiteilijat Visa Suonpää (s. 1968) ja Patrik Söderlund (s. 1974).[1][9] Ryhmän taiteessa on nähty yhteyksiä ainakin käsitetaiteeseen ja paikkasidonnaiseen taiteeseen.[10] Ryhmälle on myönnetty Kuvataiteen valtionpalkinto 2009, ja ryhmä on edustanut Suomea Venetsian biennaalissa 2015.[11][12] Ryhmä työskentelee Turussa.[7] Ryhmään kuului vuosina 1998–2001 kolmantena jäsenenä Juha Vitikainen, joka osallistuu Khronoksen talo -hankkeeseen vuosina 2017–2018.[8]
Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hankkeen kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hankkeessa etsittiin vuoden 2016 aikana ostettavaksi tai lahjoitettavaksi mökkiä tai rintamamiestaloa Suomesta tarkoituksena aidata talo portittomalla aidalla, turvata talon koskemattomuus kaikilla mahdollisilla virallisilla luvilla ja sopimuksilla ja jättää talo koskemattomaksi tuhanneksi vuodeksi.[13] Talo löytyi Varsinais-Suomesta Pöytyältä Ortenojan kylästä.[14]
Pinta-alaltaan vähän yli 2000 neliömetrin laajuinen, asumattomana ollut maalaistalon pihapiiri ympäröitiin vuonna 2016 teräsverkkoaidalla ja lahjoitettiin Pöytyän kunnalle.[6][14]
Ehtona lahjoitukselle oli kohteen rauhoittaminen joko luonnonsuojelu- tai rakennussuojelukohteena.[15] Rakennusta ei suojeltu. Ely-keskuksen mielestä Rakennuskokonaisuuden säilyminen voidaan turvata kunnan toimivallassa olevien keinojen, kuten kaavoituksen avulla.[16][17]
Dokumentointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ennen aidan sulkemista tontti ja rakennukset laserkeilattiin virtuaalimallia varten. Samalla tehdään selvitykset tontin ja sen ympäristön geologiasta, arkeologiasta, elävästä luonnosta ja maisemahistoriasta sekä tontin ja talon rakennushistoriasta ja esineistöstä.[6][14][15]
Osana teosta dokumentoidaan myös kohteen suojeluun tähtäävä viranomaisprosessi, olipa sen tulos mikä tahansa.[15]
Esittely ja lopputuotteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hanketta esitellään sen kestäessä Teresia ja Rafael Lönnströmin kotimuseon galleriassa.[18] Koululais- ja opiskelijaryhmille järjestetään hankkeeseen liittyviä työpajoja.[19]
Vuosien 2017–2018 aikana hankkeesta luodaan virtuaalitodellisuus- ja peliympäristö, jossa hanketta dokumentoidaan siinä tuotettujen luonnontieteellisten ja humanististen tieteiden alaan kuuluvien selvitysten perusteella.[8]
Khronoksen talosta tuli osa Pöytyän kulttuurihistoriallista polkua.[20]
Tavoitteet ja esikuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tavoite[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hankkeen alkuperäiseksi tavoitteeksi taiteilijat ovat kertoneet museoida ajan kulku, kun teoksessa luonto aikaa myöten ottaa takaisin sen, mitä ihminen on rakentanut.[15]
Tämän rinnalle teoksen edetessä nousee laajempi yhteiskunnallinen prosessi. Keskeinen ajatus on: mitä tapahtuu meidän jälkeemme, ja miten nyt tekemämme päätökset vaikuttavat tulevaisuuteen?[15]
Hankkeessa luotavan virtuaaliympäristön tarkoituksena on tuottaa pelillistämisen mahdollistava kokemuksellinen dokumentaatio, jonka kautta ympäristön monimuotoisuus voidaan kokea internetin kautta tai virtuaalilasien avulla.[15]
Esikuvat ja suhde ryhmän aiempiin töihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Niin & näin -lehden haastattelussa vuonna 2016 taiteilijat mainitsevat innoittajikseen ranskalaisen yhteiskuntafilosofian, etenkin Gilles Deleuzen ja Félix Guattarin teoksen Mille Plateux (1980) ja Michel Serresin Luontosopimuksen (1994).[21]
Samoja aikaan liittyviä teemoja kuin nyt Khronoksen talo -hankkeessa taiteilijat käsittelivät myös jo Venetsian biennaaliin vuonna 2015 toteuttamassaan teoksessa Abendland (Hours, Years, Aeons). Kun siinä aikaa käsiteltiin animaation keinoin, puiden tai kasvien näkökulmaa tavoitellen, ihmisen jo kadottua, tutkitaan Khronoksen talossa luonnon ja ihmisen kulttuurin yhteenkietoutumista enemmän reaalimaailmassa.[22] Lahoamista enemmän taiteilijoita kuitenkin kiehtoo tässä prosessissa kasvu ja uuden versominen.[23]
Innoitusta hankkeeseen on saatu myös kirjailija Pentti Haanpään novelleista, joihin perustuvassa taiteilijoiden aiemman teossarjassa Teesejä yhteiskuntaruumiista itse ihminen saattaa näyttäytyä pikemminkin hajottajana.[24]
Tärkeämpänä kuin rakennussuojelua taiteilijat pitävät luonnonsuojelua.[15]
Arvioita ja keskustelua[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ville-Matti Rautjoki arvioi ja esittelee hanketta vuonna 2017 Taide-lehdessä.[15]
Rakennustaiteeseen perehtyneenä museoammattilaisena Rautjoki nostaa esiin kriittisen kysymyksen siitä, voiko rakennusperinnön antaa tuhoutua osana taideteosta, vaikka prosessi olisikin taiteellisilta, poliittisilta ja ekologisilta päämääriltään kunnianhimoinen. Rautjoen artikkeliinsa haastattelema Museoviraston kulttuuriympäristön suojelusta vastaava osastonjohtaja Mikko Härö kuitenkin katsoo, että hanke on myönteinen, vaikka siitä sen mahdollisesti tullessa lausunnolle voikin syntyä kiinnostava keskustelu. Paljon taloja on Härön mukaan jo nyt jäänyt ajan armoille, mutta harvoin tarkoituksellisesti ja julkisesti. Härö kuitenkin näkee, että Museoviraston on työssään ulotettava tarkastelua materian suojelusta myös aineettoman kulttuuriperinnön suojeluun. Tällöin mukaan tulevat hankkeen edustamat luonnon ja kulttuurin yhteys, yhteisöllisyys ja kulttuuriperinnön kokemuksellisuus. Tämän ohella Härö pitää hanketta kiinnostavana myös rakennuskonservointiin liittyvänä koejärjestelynä. Jos kyseessä olisi jo valmiiksi suojeltu tai poikkeuksellisen hyväkuntoinen ja harvinainen kohde, Museoviraston kanta voisi Härön mukaan olla toinen. Kuitenkin rakennusten tarkoitus Härön mukaan on, että niitä käytetään, ja taideprojekti on eräs rakennuksen käyttötapa. Taiteilijat itse myöntävät näkevänsä antikvaarisen säilyttämisen toissijaisena. Luonnonsuojelu on heidän näkemyksensä mukaan asetettava ensisijaiseksi ja kulttuuriympäristön suojelu vasta toissijaiseksi.[15]
Toinen näkökulma hankkeeseen on taiteen historiassa eri aikoina tavattava raunioiden pittoreski kuvaaminen, johon usein on liittynyt myös romantiikan perinne,[15][22] esimerkkeinä italialainen Giovanni Battista Piranesi (1720–1778) ja saksalainen Caspar David Friedrich (1774–1840). Suomessa raunioaiheita on maalannut kuvataiteilija Thomas Nyqvist ja autiotaloja valokuvannut luontovalokuvaaja Kai Fagerström. Suhteessa raunioromantiikkaan taiteilijat kertovat tunnistavansa vaaran, kun esimerkiksi Tšernobylin hylätyn ydivoimala-alueen kaltaisista paikoista on tullut matkailukohteita. Pyrkimyksenään taiteilijat kuitenkin ilmoittavat olevan pakottaa ajattelemaan konkreettista rauniota pidemmälle: jo aita talon ympärillä vähentää esteettisyyttä ja johtaa ajatusta poliittiseen suuntaan, josta romantiikan tasolle jäävä katsoja joutuu luopumaan.[15]
Kaiken kaikkiaan teos Rautjoen mukaan on kokemuksellisesti hankala, koska sen ymmärtäminen vaatii hankkeen päämääriin perehtymistä: taiteilijat viittaavat retoriikassaan poliittiseen ja ekologiseen, mutta itse talon sympaattisesti rapistuva fyysinen hahmo voi olla romanttinen. Rautjoessa itsessään talo herättää huolta enemmän muista samanlaisista vanhoista rakennuksista kuin luonnosta, mutta hän myöntää, että jo alkujaan pidemmälle raunioitunut talo olisi ehkä vesittänyt hankkeen yhteiskunnallista kiinnostavuutta.[15]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rantanen, Tytti: IC-98 – Synkeän kasvuston kuvat (ja konkretia). Niin & näin, 2016, nro 3, s. 100-104.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b IC-98 toteuttaa ensimmäisen unelmaprojektin Lönnströmin museot. Viitattu 7.5.2017.
- ↑ Kuvaja, Sini: Poikkeuksellinen ostoilmoitus: Halutaan talo, jonka kunnolla tai koolla ei ole mitään väliä. Aamulehti, 6.5.2016. Artikkelin verkkoversio (rajoitettu lukuoikeus). Viitattu 7.5.2017.
- ↑ Lönnströmin museot Lönnströmin museot. Viitattu 7.5.2017.
- ↑ Teresia ja Rafael Lönnströmin Säätiö Lönnströmin museot. Viitattu 7.5.2017.
- ↑ a b Historia Lönnströmin museot. Viitattu 7.5.2017.
- ↑ a b c Frilander, Aino: Ihmisellä ei ole tänne asiaa: Taiteilijat ympäröivät länsisuomalaisen talon portittomalla aidalla ja jättävät sen tuhanneksi vuodeksi oman onnensa nojaan. Helsingin Sanomat, 5.11.2016. Artikkelin verkkoversio (rajattu lukuoikeus). Viitattu 7.5.2017.
- ↑ a b Parkkinen, Pia: Turkulainen IC-98 sai 100 000 euron projektirahan. Turun Sanomat, 10.12.2015. Artikkelin tiivistelmä lehden verkkosivuillaɢ. Viitattu 7.5.2017.
- ↑ a b c Virtuaalitodellisuus- ja peliympäristö Lönnströmin museot. Viitattu 7.5.2017.
- ↑ IC-98 IC-98. Viitattu 7.5.2017.
- ↑ Johansson, Hanna: IC-98: Patrik Söderlund & Visa Suonpää. Ehdokas 2014 Ars Fennica. Henna ja Pertti Niemistön Kuvataidesäätiö. Viitattu 7.5.2017.
- ↑ Lielahti, Maija: Kuvataiteen valtionpalkinto yllätti palkitut Yle. Viitattu 7.5.2017.
- ↑ Taiteilijakaksikko IC-98 edustaa Suomea Venetsian biennaalissa (digitilaajille) Helsingin Sanomat. 23.1.2014. Viitattu 7.5.2017.
- ↑ Khronoksen talo -projekti Lönnströmin museot. Viitattu 7.5.2017.
- ↑ a b c Khronoksen talo 6.5.2016. Lönnströmin museot. Viitattu 7.5.2017.
- ↑ a b c d e f g h i j k l Rautjoki, Ville-Matti: Khronoksen talo – ekologinen kannanotto vai romanttinen lavastus?. Taide, 2017. Artikkelin verkkoversio lehden sivuilla. Viitattu 7.5.2017.
- ↑ Khronoksen talo ei käy suojelukohteeksi – Pöytyä pohtii tahallaan rappeutuvaksi jätetyn pihapiirin hyödyntämistä ts.fi. 10.3.2020. Viitattu 20.1.2022.
- ↑ Khronoksen talo Pöytyällä ei saanut rakennusperintölain suojaa – Rapistuva "ajan koti" yritetään seuraavaksi turvata luonnonsuojelulailla ts.fi. 17.1.2019. Viitattu 20.1.2022.
- ↑ Khronoksen talo Galleriassa Lönnströmin museot. Viitattu 7.5.2017.
- ↑ Khronoksen talo -työpajat Lönnströmin museot. Viitattu 7.5.2017.
- ↑ Kulttuurihistoriallinen polku | Pöytyän kunta www.poytya.fi. Viitattu 20.1.2022.
- ↑ Rantanen 2016: 101.
- ↑ a b Rantanen 2016: 101–102.
- ↑ Rantanen 2016: 103.
- ↑ Rantanen 2016: 104.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tiedeykkönen, 29.5.2020, Miksi aika asettui asumaan rintamamiestaloon Lounais-Suomeen? Mistä Khronoksen talossa on kysymys?