Pierre-Félix Guattari (30. huhtikuuta 1930 – 29. elokuuta 1992) oli ranskalainen psykoterapeutti ja filosofi, joka perusti sekä skitsoanalyysin että ekosofian. Hänet tunnetaan erityisesti yhteistyöstään Gilles Deleuzen kanssa.
- La révolution moléculaire (1977)
- L’intervention institutionnelle (Paris: Petite Bibliothèque Payot, n. 382–1980)
- Les Trois écologies (1989)
- Cartographies Schizoanalytiques (1989)
- Chaosmose (1992, suom. Kaaosmoosi. (Chaosmose, 1992.) Suom. Mariaana Fieandt-Jäntti ja Heikki Jäntti. Polemos. Helsinki: Tutkijaliitto, 2010. ISBN 978-952-5169-62-1. )
- Chaosophy (1995)
- Soft Subversions (1996)
- Anti-Oidipus: Kapitalismi ja skitsofrenia. (Capitalisme et schizophrénie 1: L’anti-Œdipe, 1972.) Suomentanut Tapani Kilpeläinen. Helsinki: Tutkijaliitto, 2007. ISBN 978-952-5169-51-5.
- Kafka: Pour une Littérature Mineure (1975)
- Capitalisme et Schizophrénie 2. Mille Plateaux (1980)
- Mitä filosofia on?. (Qu’est-ce que la philosophie?, 1991.) Suomentanut Leevi Lehto. Helsinki: Gaudeamus, 1993. ISBN 951-662-568-1.
- Les nouveaux espaces de liberté (1985)
|
|---|
| | Kansainväliset | |
|---|
| | Kansalliset | |
|---|
| | Akateemiset | |
|---|
| | Taiteilijat | |
|---|
| | Henkilöt | |
|---|
| | Muut | |
|---|
|
