Aineeton kulttuuriperintö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Aineeton kulttuuriperintö tarkoittaa käytäntöjä, tietoja ja taitoja, jotka yhteisöt tunnustavat osaksi kulttuuriperintöään. Tämä artikkeli käsittelee YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unescon yleissopimusta aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta.

Unesco-sopimus yleisesti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unescon yleissopimus aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta on YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unescon ja sen jäsenvaltioiden yhteinen sopimus. Siinä määritellään aineettoman kulttuuriperinnön olevan "käytäntöjä, kuvauksia, ilmauksia, tietoa, taitoja – sekä niihin liittyviä välineitä, esineitä, artefakteja ja kulttuurisia tiloja – jotka yhteisöt, ryhmät ja joissain tapauksissa yksityishenkilöt tunnustavat osaksi kulttuuriperintöään". Sopimus tunnistaa myös näihin liittyvät välineet, esineet ja kulttuuriset tilat osaksi aineetonta kulttuuriperintöä. Unesco hyväksyi sopimuksen vuonna 2003, mutta ilmiönä aineeton kulttuuriperintö on yhtä vanha kuin ihmiskunta. Sen ilmenemismuotoja voivat olla esimerkiksi suulliset perinteet, esittävät taiteet, sosiaalisen elämän käytännöt, rituaalit ja juhlamenot tai luontoa ja maailmankaikkeutta koskevat tiedot, taidot ja käytännöt. Aineeton kulttuuriperintö säilyy ja välittyy elävänä ja muuntuvana sukupolvilta seuraaville. Tällaisen kulttuuriperinnön avulla voi Unescon mukaan edistää kulttuurien välistä vuoropuhelua ja vahvistaa ihmisten kunnioitusta erilaisia elämäntapoja kohtaan. Erityisen tärkeää aineettoman kulttuuriperinnön ymmärtäminen on erilaisten vähemmistöjen ja valtaväestön yhteiselon sujumisen ja kulttuurisen moninaisuuden säilymisen kannalta.[1]

Sopimuksen tavoitteet ja velvoitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleissopimus aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta hyväksyttiin vuonna 2003 Unescon yleiskokouksessa. Sopimus astui voimaan vuonna 2006, kun 30 Unescon jäsenvaltiota oli saattanut sen voimaan. Toukokuussa 2018 yleissopimuksen piiriin kuului 178 valtiota[2].

Yleissopimuksen tavoitteina on edistää aineettoman kulttuuriperinnön vaalimista, taata eri yhteisöjen, ryhmien ja yksilöiden aineettoman kulttuuriperinnön kunnioittaminen, lisätä tietoisuutta aineettoman kulttuuriperinnön merkityksestä paikallisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla ja vahvistaa siten myös keskinäistä yhteisymmärrystä sekä tarjota kansainvälistä yhteistyötä ja apua. Yleissopimus antaa raamit tavoitteiden toteuttamiseen, mutta jättää myös tilaa kansallisille tulkinnoille ja vapauden valita toimeenpanotapa. Sopimus määrittelee, että "sopimuksen osapuolen tulee ryhtyä tarvittaviin toimiin aineettoman kulttuuriperinnön suojelemiseksi omalla alueellaan [...] [sekä] tunnistaa ja määritellä alueellaan esiintyvän aineettoman kulttuuriperinnön eri elementit". Tämän kartoittamisen on tarkoitus tapahtua yhteistyössä yhteisöjen, ryhmien ja asianmukaisten kansalaisjärjestöjen kanssa. Käytännössä sopimuksen osapuolen tulee luetteloida alueensa aineeton kulttuuriperintö ja päivittää tätä luetteloa säännöllisesti.[1]

Luetteloinnin lisäksi sopimus velvoittaa osapuolta laatimaan ja ottamaan käyttöön yleisen toimintalinjauksen aineettoman kulttuuriperinnön suojelemiseksi, nimeämään tai perustamaan vähintään yhden asiantuntijaelimen ja edistämään aineettoman kulttuuriperinnön vaalimisen kannalta hyödyllistä tutkimusta. Muita sopimuksen asettamia velvoitteita ovat esimerkiksi tiedon levittäminen elävää kulttuuriperintöä uhkaavista tekijöistä.[1]

Unescon yleissopimus määrittelee kaksi kansainvälisellä tasolla toimivaa aineettoman kulttuuriperinnön luetteloa ja yhden rekisterin. Tämän lisäksi sopimusvaltiot laativat omat kansalliset luettelot alueensa aineettomasta kulttuuriperinnöstä. Vuoden 2016 lopussa Ihmiskunnan aineettoman perinnön luettelossa on 429 kohdetta, Kiireellistä suojelua vaativan aineettoman kulttuuriperinnön luettelossa on 59 kohdetta ja Parhaiden käytäntöjen rekisterissä on 20 ohjelmaa, käytäntöä ja aktiviitteettia.[3]

Unescon aineettoman kulttuuriperinnön yleissopimuksen toimeenpano Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unescon yleissopimus aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta astui Suomessa voimaan toukokuussa 2013. Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö on antanut sopimuksen toimeenpanon Museoviraston vastuulle ja nimennyt aineettoman kulttuuriperinnön asiantuntijaryhmän toimeenpanovaiheen tueksi.[4]

Toimeenpanon valmistelussa Museoviraston yhteistyökumppanina toimi Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö Cupore (engl. Foundation for Cultural Policy Research)[5]. Yhteistyön ensimmäisessä vaiheessa vuonna 2014 tehtiin selvitys Aineeton kulttuuriperintö. Esimerkkejä Unescon 2003 yleissopimuksen toteuttamisesta verrokkimaissa, jossa on kartoitettu sopimuksen toimeenpano 15 sopimukseen piiriin kuuluvassa maassa.[6] Hankkeen loppuraportti Elävä aineeton kulttuuriperintö julkaistiin vuonna 2015 [7] esittelee asiantuntijoiden ja kentän toimijoiden näkemyksiä sopimuksen toteuttamisesta. Museovirasto julkaisi vuonna 2015 suunnitelman kansallisesta toimeenpanosta asiantuntijoiden ja sidosryhmien kuulemisten sekä tutkimus- ja selvitystyön perusteella. Toimeenpano-ohjelmaa täydennettiin kesäkuussa 2016. Siinä kiinnitetään huomiota yleisiin tavoitteisiin ja muotoillaan toimenpiteitä Elävän perinnön wikiluettelon, kansallisen elävän perinnön luettelon sekä kansainvälisen yhteistyön osalta.[8] Toimeenpanossa korostuu yhteisöjen rooli ja verkostopohjaiset mallit aineettoman kulttuuriperinnön tunnistamisessa ja määrittelyssä. Sopimukseen liittyvien toimien tarkoituksena on tukea sellaisia toimia, jotka edistävät yhteisöjen ja ryhmien edellytyksiä harjoittaa ja siirtää aineetonta kulttuuriperintöään seuraaville sukupolville.[9]

Yleissopimuksen asettamiin vaatimuksiin kuuluu aineettoman kulttuuriperinnön kansallisen luettelon laatiminen. Suomessa tätä luettelointia toteutetaan kahdessa tasossa. Vuonna 2016 avattu Elävän perinnön wikiluettelo tarjoaa yhteisöille mahdollisuuden esitellä omaa kulttuuriperintöään ja yleisölle mahdollisuuden tutustua siihen [10]. Wikiluettelosta on mahdollisuus hakea vuonna 2017 avattavaan varsinaiseen kansallisen aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon, johon valittavista kohteista päättää opetus- ja kulttuuriministeriö. Unescon kansainväliseen luetteloon haettavien kohteiden on oltava listattu tähän kansallisen tason luetteloon.[11] 

Toinen keskeinen työmetodi kansallisessa toimeenpanossa on monialaisista toimijaverkostoista kootut elävän perinnön ringit. Ringit toimivat perinteen harjoittamisesta, siirtämisestä, tutkimisesta ja dokumentoinnista vastaavien toimijoiden solmukohtana. Ensimmäisenä toimijoiden rinki on perustettu käsitöiden alalle.[12] Lisäksi on perustettu luontorinki huhtikuussa 2016 sekä kansanmusiikin ja kansantanssin rinki heinäkuussa 2016 Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla.[13] Rinkien tehtävä on viedä toimeenpanoa eteenpäin omalla toimialallaan.

Koska yleissopimuksessa huomioidaan aineettoman kulttuuriperinnön moninaisuus, pyritään myös rinkitoiminnassa kiinnittämään huomiota toimijoiden moninaisuuteen. Rinkejä muodostettaessa pyritään huomioimaan yhteiskunnan, kulttuurien ja kielten moninaisuus ja erityishuomiota kiinnitetään vähemmistökulttuureihin.[14]

Elävän perinnön wikiluettelo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unescon sopimukseen kuuluu osana luettelointi, jonka tarkoituksena on tuoda näkyvyyttä elävälle perinnölle ja jakaa hyviä käytäntöjä. Suomessa elävää perintöä aletaan keräämään Elävän perinnön wikiluettelon avulla. Luetteloon erilaiset yhteisöt, ryhmät ja yhdistyksen voivat kirjoittaa omasta elävästä perinnöstään. Luettelo on elävä asiakirja, jota voidaan täydentää ja päivittää jatkuvasti. Elävän perinnön luettelossa on yhdeksän kategoriaa perinteille. Perinteet voivat liittyä esimerkiksi juhliin, ruokaan, esittäviin taiteisiin, musiikkiin ja tanssiin, luontoon ja maailmankaikkeuteen, suulliseen perinteeseen tai käsitöihin. Lisäksi luettelossa voidaan esitellä hyviä elävän perinnön vaalimisen käytäntöjä. [15]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c FINLEX ® - Valtiosopimukset: 47/2013 www.finlex.fi. Viitattu 9.3.2016. fi
  2. The States Parties to the Convention for the Safeguarding of the Intangible Cultural Heritage (2003) - intangible heritage - Culture Sector - UNESCO www.unesco.org. Viitattu 24.8.2019.
  3. Browse the Lists of Intangible Cultural Heritage and the Register of good safeguarding practices (Kulttuuriperintökohteet voimaantulovuosittain ja maittain vuoden 2018 lopulla) ich.unesco.org. Viitattu 24.8.2019.
  4. Toimeenpano Suomessa www.aineetonkulttuuriperinto.fi. Viitattu 9.3.2016.
  5. Cuporen verkkosivut
  6. Cuporen verkkojulkaisu nro 24
  7. Cuporen verkkojulkaisu nro 28
  8. Aineettoman kulttuuriperinnön toimenpideohjelma 2016–2018
  9. Toimeenpano Suomessa www.aineetonkulttuuriperinto.fi. Viitattu 9.3.2016.
  10. Elävän perinnön wikiluettelo
  11. Wikiluettelo www.aineetonkulttuuriperinto.fi. Viitattu 9.3.2016.
  12. Ringit www.aineetonkulttuuriperinto.fi. Viitattu 9.3.2016.
  13. Elävän perinnön ringit aineetonkulttuuriperinto.fi.
  14. Aineettoman kulttuuriperinnön toimenpideohjelma 2016-2018, s. 8. , 2016.
  15. Elävän perinnön wikiluettelo wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]