Aineeton kulttuuriperintö Suomessa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Unescon yleissopimus aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta astui Suomessa voimaan toukokuussa 2013. Museovirasto vastaa sopimuksen toteuttamisesta Suomessa. Kansallinen toimeenpanosuunnitelma (2015) linjaa sopimuksen toteuttamista ja Aineettoman kulttuuriperinnön toimenpideohjelma 2019-2022 tarkentaa sitä.

Unescon aineettoman kulttuuriperinnön yleissopimuksen toimeenpano Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toimeenpanon valmisteluvaiheessa Museoviraston yhteistyökumppanina toimi Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiön ylläpitämä tutkimuskeskus Cupore[1]. Yhteistyön ensimmäisessä vaiheessa vuonna 2014 tehtiin selvitys Aineeton kulttuuriperintö. Esimerkkejä Unescon 2003 yleissopimuksen toteuttamisesta verrokkimaissa, jossa on kartoitettu sopimuksen toimeenpano 15 sopimukseen piiriin kuuluvassa maassa.[2] Hankkeen loppuraportti Elävä aineeton kulttuuriperintö julkaistiin vuonna 2015.[3] Se esittelee asiantuntijoiden ja kentän toimijoiden näkemyksiä sopimuksen toteuttamisesta. Museovirasto julkaisi Kansallisen toimeenpanosuunnitelman asiantuntijoiden ja sidosryhmien kuulemisten sekä tutkimus- ja selvitystyön perusteella vuonna 2015 ja sitä täydennettiin kesäkuussa 2016. Siinä kiinnitetään huomiota yleisiin tavoitteisiin ja muotoillaan toimenpiteitä Elävän perinnön wikiluettelon, kansallisen elävän perinnön luettelon sekä kansainvälisen yhteistyön osalta.[4] Toimeenpanossa korostuu yhteisöjen rooli ja verkostopohjaiset mallit aineettoman kulttuuriperinnön tunnistamisessa ja määrittelyssä. Sopimukseen liittyvien toimien tarkoituksena on tukea sellaisia toimia, jotka edistävät yhteisöjen ja ryhmien edellytyksiä harjoittaa ja siirtää aineetonta kulttuuriperintöään seuraaville sukupolville.[5]

Perinteiden inventointi kansallisella tasolla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unescon yleissopimuksen perusteella ylläpidetään kansainvälisiä aineettoman kulttuuriperinnön luetteloita. Sopimuksen asettamiin vaatimuksiin kuuluu myös aineettoman kulttuuriperinnön kansallisen luettelon laatiminen jäasenvaltioissa. Suomessa tätä luettelointia toteutetaan kahdessa tasossa.

Aineettoman kulttuuriperinnön kansallinen luettelo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elävän perinnön kansallisessa luettelossa oli 64 kohdetta heinäkuussa 2022. Opetus- ja kulttuuriministeriö nimesi ensimmäiset 52 kohdetta Elävän perinnön kansalliseen luetteloon vuonna 2017. Luetteloon lisättiin 12 uutta kohdetta toisen haun tuloksena vuonna 2020.[6]

Elävän perinnön wikiluettelo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2016 avattu Elävän perinnön wikiluettelo tarjoaa yhteisöille mahdollisuuden esitellä omaa kulttuuriperintöään ja yleisölle mahdollisuuden tutustua siihen.[7] Luettelo on elävä asiakirja, jota voidaan täydentää ja päivittää jatkuvasti. Elävän perinnön luettelossa on yhdeksän kategoriaa perinteille. Perinteet voivat liittyä esimerkiksi juhliin, ruokaan, esittäviin taiteisiin, musiikkiin ja tanssiin, luontoon ja maailmankaikkeuteen, suulliseen perinteeseen tai käsitöihin. Lisäksi luettelossa voidaan esitellä hyviä elävän perinnön vaalimisen käytäntöjä.[8] Kesäkuussa 2022 Elävän perinnön wikiluettelossa oli 210 kohdetta yli 250 eri toimijataholta.[9]

Wikiluettelosta on mahdollisuus hakea vuonna 2017 avattavaan varsinaiseen kansallisen aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon, johon valittavista kohteista päättää Opetus- ja kulttuuriministeriö. Unescon kansainväliseen luetteloon haettavien kohteiden on oltava listattu tähän kansallisen tason luetteloon.[10]

Elävän perinnön ringit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toinen keskeinen työmetodi kansallisessa toimeenpanossa on monialaisista toimijaverkostoista kootut elävän perinnön ringit. Ringit toimivat perinteen harjoittamisesta, siirtämisestä, tutkimisesta ja dokumentoinnista vastaavien toimijoiden solmukohtana. Ensimmäisenä toimijoiden rinki on perustettu käsitöiden alalle. Lisäksi on perustettu luontorinki huhtikuussa 2016 sekä kansanmusiikin ja kansantanssin rinki heinäkuussa 2016 Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla.[11] Rinkien tehtävä on viedä toimeenpanoa eteenpäin omalla toimialallaan. Koska yleissopimuksessa huomioidaan aineettoman kulttuuriperinnön moninaisuus, pyritään myös rinkitoiminnassa kiinnittämään huomiota toimijoiden moninaisuuteen. Rinkejä muodostettaessa pyritään huomioimaan yhteiskunnan, kulttuurien ja kielten moninaisuus ja erityishuomiota kiinnitetään vähemmistökulttuureihin.[12] Kesäkuussa 2022 käynnissä oli neljä elävän perinnön rinkiä: käsityörinki, luontorinki, suullisen perinteen rinki sekä kansanmusiikin ja kansantanssin rinki, joissa oli mukana yli sata tahoa.[9]

Suojeleminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteen harjoittajat ovat aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisessa keskeisessä asemassa. Suomessa yhteiskunta tukee yhteisöjä, yhdistyksiä ja perinteen taitajia monin tavoin, minkä lisäksi kulttuuriperinnön säilymistä ja siirtämistä tukee laaja ja vakiintunut koulutuksen, tutkimuksen, muistiorganisaatioiden ja kulttuuri-instituutioiden infrastrukstuuri.[13]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus - Cupore www.cupore.fi. Viitattu 18.6.2022.
  2. Leena Marsio: Aineeton kulttuuriperintö : Esimerkkejä Unescon 2003 yleissopimuksen toteuttamisesta verrokkimaissa (pdf) Lokakuu 2014. Cupore. Viitattu 18.6.2022.
  3. Loppuraportti. Cuporen verkkojulkaisu nro 28
  4. Aineettoman kulttuuriperinnön toimenpideohjelma 2016–2018 (Arkistoitu – Internet Archive) Museovirasto
  5. Toimeenpano Suomessa Aineetonkulttuuriperinto.fi. Museovirasto. Arkistoitu 3.4.2016. Viitattu 9.3.2016.
  6. Elävän perinnön kansallinen luettelo/valitut – Elävä perintö -wiki wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi. Viitattu 14.7.2022.
  7. Elävän perinnön wikiluettelo (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. Elävän perinnön wikiluettelo Museovirasto.
  9. a b Aineeton kulttuuriperintö (Sopimus Suomessa) www.aineetonkulttuuriperinto.fi. Viitattu 18.6.2022.
  10. Wikiluettelo Aineetonkulttuuriperinto.fi. Museovirasto. Arkistoitu 10.3.2016. Viitattu 9.3.2016.
  11. Elävän perinnön ringit Museovirasto. Arkistoitu 10.3.2016.
  12. Aineettoman kulttuuriperinnön toimenpideohjelma 2016-2018, s. 8. Museovirasto, 2016.
  13. Suojeleminen – Aineeton kulttuuriperintö www.aineetonkulttuuriperinto.fi. Museovirasto. Viitattu 18.6.2022.