Jouhikko

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jouhikko.

Jouhikantele (myös jouhikko, jouhikas tai jouhkannel) on vanha jousisoitin.[1] Jouhikossa on ollut perinteisesti kahdesta neljään kieltä, ja sen ääni on melko hiljainen. Jouhikko on länsimaista alkuperää, mutta se kuuluu myös perinteisiin suomalaisen kansanmusiikin soittimiin. Se viritetään yleensä kuten viulu (E–A–D–G korkeimmasta matalimpaan ääneen), mutta myös F-virettä käytetään. Alttojouhikko on viritetty oktaavin matalammalle kuin tavallinen jouhikko. Jouhikon kielet valmistetaan hevosen jouhista.

Suomalaisista etnomusikologeista jouhikkoa tarkasteli väitöskirjassaan Otto Andersson vuonna 1923 ja Rauno Nieminen 2008.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jouhikko 2008. Sibelius-Akatemia. Viitattu 2.7.2013.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Andersson, Otto: Stråkharpan: En studie i nordisk instrumenthistoria, 1923.
  • Nieminen, Rauno: Jouhikko The Bowed Lyre, 2007.
  • Nieminen, Rauno: Soitinten tutkiminen rakentamalla, esimerkkinä jouhikko, 2008.

Levytyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hiien Hivuksista — Jouhikko Music from Finland. CD-levy, Kansanmusiikki-instituutti ‎KICD 82, 2003.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]