Borduna

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Borduna (lat. bordunus, engl. drone, burden, ransk. bourdon, saks. Bordun) on musiikissa käytetty termi samalla korkeudella jatkuvalle äänelle, joka säestää musiikkiteoksen muita ääniä.[1]

Kirkkolaulussa voidaan puhua bordunaäänestä. Joissain soittimissa on bordunakieliä (esimerkiksi sitar ja kampiliira) ja säkkipillissä on bordunapillejä.[2][3] Myös urkupiste on eräänlainen borduna, mutta urkupisteestä puhutaan silloin, kun tietty ääni (yleensä basso) pysyy samalla sävelellä pitemmän aikaa, mutta yleensä ei koko kappaleen ajan.[4] Yleensä, kun musiikissa käytetään bordunaa, se soi jatkuvasti ja on siten soittimen äänimaailman tai musiikkityylin erottamaton osa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kotiranta, Pirkko: Borduna on pohjaääni Helsingin Sanomat. 22.4.2006. Viitattu 16.7.2020.
  2. Asikainen, Terho: ”2.2 Hardangerviulun syntyhistoria”, Viulusävellyksiä hardangerviulun virityksille, s. 7–8. Opinnäytetyö. Joensuu: Karelia ammattikorkeakoulu, 2015. Teoksen verkkoversio (viitattu 16.7.2020).
  3. Kurkela, Vesa: Harmonia ja sointuajattelu länsimaisessa musiikissa (s. 2–3) Sibelius-Akatemia. Viitattu 16.7.2020. (englanniksi)
  4. Hallikainen, Anna: Musiikin ja tekstin yhteyksistä Jean Sibeliuksen yksinlauluissa : Hjärtats morgon, drömmen ja våren flyktar hastigt, s. 10. Tutkielma. Sibelius-Akatemia, 2005. Teoksen verkkoversio (viitattu 16.7.2020).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.