Pääsiäisen perinteet

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ihmisiä katsomassa pääsiäistulia Hollannissa.

Pääsiäisen perinteet vaihtelevat eri puolilla maailmaa. Pääsiäistä vietetään kaikissa perinteisissä kristillisissä kirkkokunnissa.

Pääsiäismusiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääsiäiseen liittyy erityinen pääsiäismusiikki. Pyhien edellä ja niiden aikana järjestetään kirkoissa pääsiäismusiikkikonsertteja, joista tunnetuimpia ovat suuret kuoro- ja orkesteriesitykset kuten Matteus-passio, Johannes-passio ja Luukas-passio.lähde?

Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääsiäiskoristeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa pääsiäisen keväisiä koristeita ovat muun muassa koivunoksat ja hiirenkorvalle puhjenneet pajunkissat sekä pääsiäiskukkina narsissit. Lapsiperheiden ja koulujen perinteitä ovat maalatut munat, rairuoho, keltaiset pääsiäistiput[1] sekä puput.[2][3].

Pääsiäiskokko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Pääsiäiskokko

Pohjanmaan pääsiäisperinteitä on ollut lasten piiskaaminen pitkäperjantaina Jeesuksen kärsimysten muistoksi. Pohjanmaalla poltetaan paikoin edelleenkin pääsiäiskokkoja pääsiäislauantaina.[4] Aiemmin kokkoja poltettiin noitien ja pahojen henkien karkottamiseksi. Uskomus oli, että mitä enemmän kokosta nousi savua ja kipinöitä, sen parempi. Noidat ja muut pahat henget eivät päässeet savun ja kipinäsateen läpi ihmisiä vahingoittamaan.[5][6]

Virpominen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Virvonta

Itä-Suomessa ja Karjalassa perinteeseen kuuluu virpominen palmusunnuntaina ja palkan eli niin sanotun virpokuostinlähde? saaminen yleensä pääsiäissunnuntaina. Virvonta on tehty Jeesuksen matkan ja palmunlehvätervehdysten muistoksi. Se on toiminut siunauksena, terveyden tuojana ja pahan karkottajana.[7]

1980-luvulta lähtien koko Suomessa on yleistynyt virpomis- ja noitaperinteen yhdistyminen, jossa pienet lapset kulkevat noidiksi tai muiksi pääsiäishahmoiksi pukeutuneina virpomassa palmusunnuntaina saaden heti palkkioksi makeisia tai vastaavaa.[7] Länsi-Suomessa lapset ovat koonneet kotiin pajunkissoja maljakkoon palmunlehvien vertauskuviksi.[8]

Etelä-Pohjanmaalla pääsiäistä seuraava arkipäivä on ollut erityinen kisapäivä. Tapa on ilmeisesti loppunut 1870-luvun alkuvuosina, mutta yleisenä vapaapäivänä sitä pidettiin 1800-luvun loppuun asti.[9]

Pääsiäisnoidat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Pääsiäisnoita

Pääsiäisnoidat tunnetaan nykyään varhaisesta pääsiäisnoitailmiöstä muuntuneena lasten leikkinä, virpovien noitien perinteenä.[10]

Historiallisesti pääsiäisnoidat eli trullit ovat erityisesti kotieläimiä kohtaan pahantahtoisiksi uskottuja olentoja tai näitä esittäviä ihmisiä.[11] Ruotsin kielessä troll tarkoittaa peikkoa ja nykyisin myös noitaa.[12] Uskottiin, että kotieläimet ovat pitkäperjantain ja lankalauantain illan aikana alttiina pahalle. Toisaalta tuolloin harjoitettiin nimenomaan tätä uskomusta vahvistavia menoja, kuten esimerkiksi leikattiin eläimistä karvoja ja nahanpaloja. Trulleina toimivat yhteisöstä syrjäytyneet naiset, jotka näin ilmaisivat naapureitaan kohtaan tuntemaansa kateutta.[11] Uskottiin, että pitkäperjantain ja pääsiäissunnuntain välisenä lauantaina Jumalan suojeleva vaikutus on pienimmillään ja silloin noidat pääsivät mellastamaan maailmassa. Siksi pääsiäislauantaina pelättiin noitia ja pahan karkottamiseksi muun muassa poltettiin pääsiäiskokkoja.[10]

Nykyinen pääsiäisnoitaleikki on lasten viihteeksi kehitetty yhdistelmä pääsiäislauantain trulliperinnettä (noidaksi pukeutuminen) ja palmusunnuntain virpomisperinnettä (virpovitsat, onnentoivotus ja palkan vaatiminen).[6]

Pääsiäissoitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karjalan kannaksella, Etelä-Karjalassa, Länsi-Savossa, Päijät-Hämeessä ja Keski-Suomessa pääsiäisyönä tai -aamuna soitettiin paimenien soittimia: ruokopillejä, torvia ja karjankelloja. Vanhan tavan mukaan soitintarpeita ja soittimia kerättiin hiljaisen viikon alussa ja ruokopillit valmistettiin ja karjankellot liotettiin keskiviikkona. Kellojen liotusvesi juotettiin eläimille, jotta nämä olisivat osanneet metsästä kotiin. Monissa kylissä järjestettiin ja muutamissa järjestetään edelleen pääsiäissoitto, joka puolenyön jälkeen kiertää kylän kaikki talot ja herättää ihmiset. Soittajat kuuluu yrittää kastella viskaamalla näiden päälle vettä. Aiemmin soitto aloitettiin usein vasta pääsiäisaamuna auringon noustessa ja erityisesti pillejä ja torvia soiteltiin pitkin päivää molempina pyhinä. Viime aikoina soitto on aloitettu aina jo puolenyön jälkeen, jolloin pääsiäinenkin varsinaisesti alkaa. Soiton sanotaan toivottavan karjan menestystä ja samalla pitävän pedot pois karjasta seuraavana kesänä. Tavan toinen suosittu selitys on iloitseminen Kristuksen ylösnousemuksesta. Etelä-Karjalan taajamissa pääsiäissoitot ovat yltyneet niin riehakkaiksi, että ne on kielletty jo 1900-luvun puolella. Osaksi lienee ollut kyse virallisen kulttuurien ulkopuolella olevan ilmiön vieroksumisesta. Kylissä tapa on paikoin kuitenkin elänyt uudelle vuosituhannelle saakka. Nyt maaseudun autioituminen ja perinteisten yhteisöjen häviö saattaa kuitenkin lopettaa pääsiäissoiton kokonaan. Kaupunkilaisille tapa on kieltojen takia käynyt tuntemattomaksi eikä merkkejä tavan siirtymisestä taajamaväestölle ole havaittavissa. Vastaavanlaista soittoperinnettä on tunnettu muualtakin, kuten Venäjän Karjalan Äänisniemestä.lähde?

Kipollinen mämmiä.

Pääsiäisruoat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Länsisuomalaisessa talonpoikaisyhteiskunnassa pääsiäinen oli luonteeltaan hartaan uskonnollinen juhla. Siihen ei liittynyt alkoholin käyttöä samassa määrin kuin muihin juhliin. Perinteisiä pääsiäisruokia olivat mämmi, munamaito, verimakkarat, tuore leipä, lammaspaisti ja uunijuusto.[4][13]

Lampaan syömisellä on yhteyksiä juutalaisten pääsiäisperinteisiin ja Egyptin orjuudesta vapautumiseen, sekä vertauskuvana Kristuksen uhrautumiselle.[14]

Pasha ja kulitsa ovat ortodoksien pääsiäisaterian jälkiruokia, mutta ne ovat levinneet myös luterilaisiin pääsiäispöytiin.[14]

Pääsiäisnäytelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1970-luvulta lähtien Suomessa on alettu esittää pääsiäisnäytelmiä, pääsiäisvaelluksia, joissa yleisö voi osallistua Kristuksen kärsimyskertomukseen.[15] Tunnetuimpia niistä ovat Passiodraama, Ylös Jerusalemiin ja Via Crucis – Ristin tie.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kanerva, Arla: Pääsiäisen söpöimmän koristeen tarina on täynnä käänteitä: Näin minitipu syntyi helsinkiläisessä perheyrityksessä, sai harittavat silmänsä ja päätyi Kiinaan Nyt. 14.4.2017. Helsingin sanomat. Viitattu 14.4.2017.
  2. Pääsiäinen – yhteinen juhla (PDF) 2009. Uskomattomat ry – ET-lasten vanhempainyhdistys. Viitattu 12.3.2011.
  3. Muna Vuotuisjuhlat: Pääsiäinen. Suomalaisen kirjallisuuden seura. Viitattu 12.3.2011.
  4. a b Vuorela, Toivo: Suomalainen kansankulttuuri. Porvoo Helsinki: WSOY, 1975 (4. painos 1998). ISBN 951-0-07190-0.
  5. Lankalauantai – noidat Suomalaisen kirjallisuuden seura. Viitattu 12.3.2011.
  6. a b Wiirilinna, Annikki: Pääsiäiskokkojen ja trullien aikaan Keskipohjanmaa. 9.4.1971. Viitattu 9.3.2010.
  7. a b Palmusunnuntai – virpominen Vuotuisjuhlat: Pääsiäinen. Suomalaisen kirjallisuuden seura. Viitattu 12.3.2011.
  8. Oja, s. 150
  9. Vilkuna, Kustaa: Vuotuinen ajantieto: Vanhoista merkkipäivistä sekä kansanomaisesta talous- ja sääkalenterista enteineen. 24. painos (1. laitos 1950). Helsingissä: Otava, 2007. ISBN 951-1-12544-3.
  10. a b Lankalauantai – noidat Suomalaisen kirjallisuuden seura. Viitattu 9.3.2010.
  11. a b Vilkuna, Kustaa: Vuotuinen ajantieto: Vanhoista merkkipäivistä sekä kansanomaisesta talous- ja sääkalenterista enteineen, s. 84–90. 24. painos (1. laitos 1950). Helsingissä: Otava, 2007. ISBN 951-1-12544-3.
  12. Grönroos, Marko: ”Pääsiäinen” nic.funet.fi. Viitattu 8.3.2010.
  13. Karjalainen, Sirpa: Juhlan aika. Suomalaisia vuotuisperinteitä. WSOY, 2004.
  14. a b Perinteitä suuhun 2006. Kirkko ja kaupunki. Viitattu 16.4.2014.
  15. Eri uskontokuntien pääsiäinen Vuotuisjuhlat: Pääsiäinen. Suomalaisen kirjallisuuden seura. Viitattu 12.3.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]