Siirry sisältöön

Suomenpystykorva

Tämä on lupaava artikkeli.
Wikipediasta

Suomenpystykorva
Avaintiedot
Alkuperämaa  Suomi
Määrä 48 661[1]
Rodun syntyaika ei tiedossa, nykyisenlainen rotutyyppi
vähintään satoja vuosia vanha
Alkuperäinen käyttö metsästys- ja vahtikoira
Nykyinen käyttö metsästyskoira, seurakoira
Elinikä keskimäärin 11 vuotta[2]
Muita nimityksiä Pystykorva, pikinokka, finsk spets, Finnish Spitz, Finnenspitz[3], spitz finlandais, spitz finlandés, soome püstkõrv, loulou finnois
FCI-luokitus ryhmä 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat
alaryhmä 2 Pohjoiset metsästyskoirat
#49
Ulkonäkö
Paino uros 12–13 kg
narttu 7–10 kg
Säkäkorkeus uros 47 cm
narttu 42 cm
Väritys lähestulkoon aina soopeli: punaruskeasta kellertävänruskeaan,
karvoissa voi olla mustia kärkiä

Suomenpystykorva (ruots. finsk spets) on punaruskea pienehkö pystykorviin kuuluva metsästyskoirarotu. Se on Suomen kansalliskoira.[4]

Suomenpystykorva on levinnyt myös Suomen ulkopuolelle. 2010-luvulla rodun kanta oli yli tuhat yksilöä Suomen lisäksi Ruotsissa ja Venäjällä, ja yli sata koiraa Yhdysvalloissa, Norjassa, Isossa-Britanniassa ja Kanadassa.[5]

2000-luvulla Suomeen on syntynyt vuosittain 600–1000 suomenpystykorvan pentua. Vuonna 2025 suomenpystykorva oli 12. suosituin koirarotu.[6]

Ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomenpystykorva on rakenteeltaan neliömäinen, hyväryhtinen ja kestävä, keskikokoa pienempi pystykorvainen koira. Se on eloisa ja liikkuu nopeasti ja keveästi. Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 47 senttimetriä ja nartuilla 42 senttimetriä; kolmen senttimetrin poikkeama ihanteesta sallitaan. Koiran häntä kiertyy selän päälle, korvat ovat pystyt ja silmät hieman vinot ja mantelinmuotoiset. Ruotsinkielisessä rotumääritelmässä on mainittu painoksi urokset 12–13 kg, nartut 7–10 kg; vuonna 2015 hyväksytyssä suomenkielisessä määritelmässä ei ole painoa määritelty.[7]

Karva on pitkähköä, puolipystyä tai pystyä ja väriltään usein soopeli, joka vaihtelee kellertävästä ruskeanpunaiseen. Punainen väri on rodun huomiota herättävin piirre. Vatsassa, raajojen sisäpinnoilla, rinnassa, leuassa ja hännässä karva on vaaleampaa. Myös pienet valkeat merkit käpälissä tai rinnassa sallitaan. Hännässä ja reisien takaosassa karva on pitkää ja tuuheaa, päässä ja raajoissa lyhyttä. Pohjavilla on pehmeä, tiheä ja vaalea, ei kuitenkaan koskaan valkoinen. Kirsu on musta.[7]

Luonne ja käyttäytyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rotumääritelmän mukaan suomenpystykorvan kuuluu olla vilkas, rohkea, tarmokas ja peräänantamaton metsästyskoira.[7] Vahvoista metsästysominaisuuksista huolimatta suomenpystykorva kuitenkin pärjää seurakoirana ja lapsiperheessä mainiosti. Suomenpystykorva on erittäin sopeutuvainen, iloinen ja helppohoitoinen koirarotu ja siitä saa aktiivisen kaverin mitä moninaisimpiin harrastuksiin.

Luonteeltaan alkukantainen koira vaatii muiden pohjoismaisten metsästyspystykorvien tapaan jonkin verran panostusta sosiaalistamiseen, mutta pienellä vaivalla siitä saa avoimesti ympäristöönsä, muihin koiriin ja ihmisiin suhtautuvan lemmikin. Suomenpystykorvia näkee nykyään eniten maalla sekä omakotitaloalueilla.

Suomen kansalliskoira on mielikuvissa yhä hieman menneisyytensä vanki. Ennen vanhaan suomenpystykorvia tavattiin pitää talonvahteina ilman sen kummempaa sosiaalistamista, mistä johtuu niiden maine varautuneina rotuina. Toimipa niitä erityisesti sotien jälkeen useita yksilöitä vartio- ja vartiointiliikkeidenkin koirina kaupungeissamme. Tätä nykyä suomenpystykorvan luonneominaisuudet eivät kuitenkaan eroa muista metsästyspystykorvista.

Rotu on melko aktiivinen ja se onkin onnellisimmillaan kun saa toistuvasti liikkua perheenjäsenten kanssa. Kaikenlainen yhdessä tekeminen on suomenpystykorvan mieleen ja nykyään rotua näkeekin metsästyksen ja koetoiminnan lisäksi myös muiden perinteisten seurakoirarotujen seassa esimerkiksi agilitykentillä tai hajujälkeä treenaamassa.

Metsästyksessä rodun valtteja ovat pettämätön suuntavaisto, hyvä haju- ja kuuloaisti, nopea reagointikyky, kestävyys, metsästysinto ja hyvä yhteistyö metsästäjän kanssa.[8] Se löytää alueen linnut ja muun kohderiistan tehokkaasti ja varmasti.[9]

Alkuperä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1894 syntynyt Halli of Tampio muutti rodun ihanteen kettumaisen pitkästä neliömäiseen muotoon.

Suomenpystykorva polveutunee pienikokoisista laikoja muistuttaneista koirista.[10] Sen varhaista historiaa ei tunneta, sillä historiallisia lähteitä rodusta ei ole säilynyt juuri lainkaan. Suomensukuiset heimot käyttivät melko pienikokoisia metsästyskoiria jo siirtyessään nykyisille asuinalueilleen. Jonkinlaisen yhtenäisen pystykorvaisen kantarodun muodostumisen arvellaan alkaneen Suomessa jo noin vuoden 100 jälkeen.lähde?

Suomenpystykorvan tyyppisiä koiria on käytetty riistan metsästykseen kaikkialla Suomessa jo satoja vuosia. Koiria käytettiin ruoan hankintaan ja turkisriistan metsästykseen. 1800-luvun lopulta on säilynyt kirjallisia tietoja punaturkkisista, haukkuvista metsästyskoirista.[11]

Suomen kennelklubi perustettiin vuonna 1889. Ensimmäisen ”suomalaisen haukkuvan lintukoiran” rotumerkkiehdotuksen teki metsänhoitaja Hugo Sandberg vuonna 1892. Rotumääritelmä uudistettiin vuonna 1897, jolloin rodun nimeksi vaihtui suomalainen pystykorva. Vaikka suomenpystykorvaa oli käytetty kaiken riistan koirana, jalostuksen tavoitteeksi tuli linnunmetsästys. Päätavoitteeksi asetettiin hyvän, puuhun haukkuvan ja samalla kauniin lintukoiran kehittäminen. 1890-luvulla tyypiltään ja käyttötarkoitukseltaan samanlaisia yksilöitä löytyi lähinnä Itä- ja Pohjois-Suomesta.[11]

Jo vuonna 1915 suomenpystykorva pääsi myös ulkomaalaiseen koirakirjaan, englantilaisen W. E. Masonin teokseen Dogs of All Nations, jossa sitä kutsuttiin nimellä Finnish Pom.[12]

Suomenpystykorva on sikäli harvinainen rotu, että se on jalostettu luonnonkannasta ilman risteytyksiä. Vuonna 1979 suomenpystykorva nimettiin Suomen kansalliskoiraksi. Vuonna 2006 suomenpystykorva ja sen venäläinen sisarrotu karjalais-suomalainen laika yhdistettiin samaksi roduksi.[7]

Rodusta on koottu sukutaulut, joissa on yli 78 000 koiran tiedot.[13]

Karjalais-suomalainen laika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Karjalais-suomalainen laika

Vuosisatojen ajan suomenpystykorvan populaatio oli yltänyt Itä-Suomeen ja venäjänpuoleiseen Karjalaan asti. Venäjän vallankumouksen jälkeen venäläiset rodunedustajat nimettiin karjalais-suomalaisiksi laikoiksi. Karjalais-suomalaisella laikalla oli erittäin kettumainen pää, ja paikallisen legendan mukaan se olisi syntynyt pohjoismaisen koiran ja ketun välisestä risteytyksestä. Väritys saattoi olla punaisen lisäksi joko keltainen (fawn) tai musta. Useilla yksilöillä esiintyi pieniä valkoisia merkkejä pään, rintakehän, raajojen ja hännän alueilla.[14] Laikan säkäkorkeus oli tarkemmin määritelty kuin pystykorvan, 43–45 cm[3], siinä missä suomalainen rotu saattaa olla useita senttimetrejä yli tai alle kyseisen mittahaarukan.

Rotu yhdistettiin suomenpystykorvan kanssa samaksi roduksi vuonna 2006.[15] Tämä laajensi suomenpystykorvarodun perimää ja mahdollisti arvokkaan geneettisen vaihtelun lisääntymisen. Suomenpystykorvan ulkomuoto ei kuitenkaan kärsinyt, sillä rodut muistuttivat ulkoisesti toisiaan.

Käyttötarkoitus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomenpystykorva vuoden 1989 postimerkissä

Suomenpystykorvan tehtävä on etsiä riista maastosta ja osoittaa sen sijainti metsästäjälle haukkumalla. Suomenpystykorvalla metsästetään kaikenlaista riistaa pienpedoista aina hirviin ja jopa karhuihin saakka.[16] Esimerkiksi vuonna 2018 suomenpystykorva Illansuun Kustaa voitti kaikkien hirvikoirarotujen välisen pohjoismaiden mestaruuden. Suomenpystykorva haukkuu ja noutaa sorsia ja hanhia, mutta sitä käytetään ensisijaisesti pääosin metsäkanalintujen metsästykseen, missä se onkin koetulosten perusteella paras kaikista lintua haukkuvista roduista.

Suomenpystykorva noutaa myös mielellään veteen ammuttua riistaa. Haukullaan koira ilmaisee riistan sijainnin metsästäjälle ja pyrkii pitämään linnun puussa. Suomenpystykorva on tarkkavainuinen, ja se voi seurata lintuja pitkiäkin matkoja vaikeassa maastossa.[16] Suomenpystykorvalla on erinomainen riistavietti, jonka ansiosta siitä on helppo kasvattaa hyvä lintukoira, hirvikoira tai metsästyskoira pienpetojen pyyntiin.[7]

Terveys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomenpystykorva

Suomenpystykorvaa voidaan pitää perusterveenä koirarotuna. Rodun keskimääräinen elinikä on noin 11 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2026 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet ja tapaturmat.[2] Rodun merkittävimmät terveysongelmat ovat epilepsia, patellaluksaatio, muutamat silmäsairaudet, diabetes ja purentavirheet.[17]

Periytyvistä sairauksista epilepsiaa tulee nykyään ilmi muutamalla yksilöllä vuodessa. Suomenpystykorvan epilepsia on saatu hyvin kuriin epilepsian vastustamisohjelmalla sekä epi-luvun käyttöönotolla vuonna 2002. Epi-luku lasketaan kullekin koiralle sen sukutaulussa esiintyneiden sairaustapausten perusteella.[18]

Vuosina 2010–2025 tutkituista suomenpystykorvista 6 %:lla esiintyi eriasteista patellaluksaatiota.[19] Silmäsairauksista tavallisimpia ovat ylimääräiset ripset (distichiasis), kaihi ja PHTVL/PHPV (sikiöaikaisen verisuonijäänteen aiheuttama silmän kehityshäiriö).[20] Suomenpystykorva kuuluu myös Suomen Kennelliiton perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan PEVISAan polvi- ja silmäsairauksien osalta. Jalostukseen käytettävillä koirilla tulee olla silmä- ja polvitarkastuslausunto ennen toista astutusta. Perinnöllistä kaihia, PRA:ta (verkkokalvon etenevä surkastuminen) tai PHTVL/PHPV-sairauden asteita 3–6 sairastavan koiran jälkeläisiä ei rekisteröidä. Polvilumpioiden osalta rekisteröinnin raja-arvo on polvilumpioluksaation aste 1.[21][22]

Koiralla esiintyvä diabetes vastaan yleisemmin ihmisten diabeteksen tyyppiä 1. Haiman insuliinia erittävät solut ovat tuhoutuneet immunologisen reaktion seurauksena. Tyypin -1 diabeteksen hoitona käytetään insuliinia pistoksina.[23]

Rodula esiintyy jonkun verran hammaspuutoksia ja purentavikoja. Pysyvien hampaiden puuttuminen on perinnöllinen vika. Todennäköisesti kysymys on usean eri geenin vaikutuksesta.[24]

Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Suomenpystykorvat ovat yhtä sisäsiittoisia koirarotuja kuin muutkin. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Suomenpystykorvan jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 29 %.[25][26]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto, luettu 11.8.2016)
  2. ↑ a b KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kuolinsyytilasto, kuolinvuosi, 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 17.2.2026.
  3. ↑ a b Krämer, E.-M. (2009). Der grosse Kosmos Hundeführer: s. 138. Stuttgart: Kosmos.
  4. ↑ Suomenpystykorvan rotukuvaus Suomen Pystykorvajärjestö. Viitattu 5.3.2026.
  5. ↑ Suomenpystykorvan jalostuksen tavoiteohjelma 2016-2020 (s. 19–20) Suomen Pystykorvajärjestö. Arkistoitu 30.3.2016. Viitattu 20.3.2016.
  6. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä, rekisteröinnit 2000-2025 jalostus.kennelliitto.fi. Viitattu 17.2.2026.
  7. ↑ a b c d e Suomenpystykorvan rotumääritelmä (pdf) Suomen Kennelliitto. Viitattu 20.3.2016.
  8. ↑ Suomenpystykorva – Käyttötarkoitus (Linkki Rotukuvaus > Käyttötarkoitus) Suomen Pystykorvajärjestö. Arkistoitu 20.3.2016. Viitattu 20.3.2016.
  9. ↑ Suomenpystykorva Kotimaiset rodut. Kennelliitto. Viitattu 20.3.2016.
  10. ↑ Lindholm, Åsa. Svenska Hundraser - Ett Kulturarv, s. 164. Sellin & Partner, Tukholma: 2008. ISBN 978-91-7055-366-0.
  11. ↑ a b Joenpolvi, Matti: Suomenpystykorva – Historia (linkki Rotukuvaus > Historia) Suomen Pystykorvajärjestö. Arkistoitu 20.3.2016. Viitattu 20.3.2016.
  12. ↑ W.E. Mason: Dogs of All Nations. (reprint 2008) Kessinger Publishing, 1915. ISBN 978-0548971512 verkkoversio Chest of Books Viitattu 20.3.2016. (englanniksi)
  13. ↑ Mikko Leppänen: Suomenpystykorvien sukutaulut selvitettiin 1800-luvulle saakka yle.fi, uutiset. 13.11.2019. Viitattu 13.11.2019.
  14. ↑ Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 324. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
  15. ↑ Itänaapuri on mieltynyt suomenpystykorvaan: "Venäjälle pitäisi viedä parhaita koiria" yle.fi. Viitattu 15.3.2024.
  16. ↑ a b Suomenpystykorva käyttötarkoitus Suomen pystykorvajärjestö. Viitattu 5.3.2026.
  17. ↑ Suomenpystykorva terveys Suomen Pystykorvajärjestö ry. Viitattu 5.3.2026.
  18. ↑ Suomenpystykorva - Epi-luku (Linkki Terveys > Epi-luku) Suomenpystykorvajärjestö. Arkistoitu 21.2.2016. Viitattu 28.10.2015.
  19. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: patellaluksaatiotilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 17.2.2026.
  20. ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: silmätutkimustilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 5.3.2026.
  21. ↑ Pevisa ja rotukohtaiset erityisehdot (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 2.4.2026.
  22. ↑ PEVISA ja rotukohtaiset erityisehdot 23.5.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 2.4.2026.
  23. ↑ Muut sairaudet Suomen Pystykorvajärjestö. Viitattu 3.4.2026.
  24. ↑ Suomenpystykorvan jalostuksen tavoiteohjelma 2022-2026 (PDF) Suomen Kennelliitto ja Suomen pystykorvajäjestö. Viitattu 3.4.2026.
  25. ↑ Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun: The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds. Canine Medicine and Genetics, 2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12. PubMed:34852838 doi:10.1186/s40575-021-00111-4 ISSN 2662-9380 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  26. ↑ Osa koiraroduista on niin sairaita, että niiden omistaminen vaatisi oikeastaan koe-eläinluvan, sanoo professori Yle Uutiset. 25.6.2024. Viitattu 12.3.2026.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suomenpystykorva&oldid=23933542”