Lapinporokoira

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lapinporokoira

Lapskvallhund.jpg

Avaintiedot
Alkuperämaa Saamen lippu Lappi, Suomen lippu Suomi
Määrä n. 1500 (2012) [1]
Rodun syntyaika 1500–1600-luku
Alkuperäinen käyttö porojen paimennus
Nykyinen käyttö poropaimen- ja harrastekoira
Elinikä n. 10-15 v.
Muita nimityksiä porokoira lapinkoira
FCI-luokitus ryhmä 5
Ulkonäkö
Paino 15-25 kg
Säkäkorkeus narttu 43–49 cm, uros 48–54 cm[2]
Väritys mustan eri sävyt, harmahtava ja parkinruskea[3]

Lapinporokoira on saamelaisten poronhoidon avuksi jalostama koirarotu. Lapinporokoira kuuluu FCI:n ryhmään 5, pystykorvat ja alkukantaiset tyypit.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapin poromiesten keskuudessa lapinporokoiria on ollut vuosisatoja paimentamassa porotokkia. Porokoiraa käytettiin apuna tokkien siirtämisessä, kokoamisessa ja erottelussa sekä porojen puolustuksessa susilta ja ahmoilta.

Rodun kantamuotona voidaan pitää koiria, jotka ovat olleet esihistorialliselta ajalta lähtien Skandinavian pohjoisosissa. Lapinporokoiran alkuperästä on keskusteltu runsaasti, sillä rodun ulkonäkö poikkeaa selvästi tyypillisestä pystykorvasta, joilla on neliömäinen rakenne, runsas karvoitus ja kippura häntä.

Lapinporokoiran jalostusta yritettiin käynnistää jo 1930-luvun lopulla, mutta vasta 1950-luvulla rotu tuli säännöllisen kenneltyön piiriin. Silloinkaan näkyviä tuloksia ei vielä kuitenkaan saavutettu. Toisen maailmansodan loppupuolella käyty Lapin sota oli tuhoisa porokoirakannalle. Vuonna 1959 alkoi varsinainen työ poroa paimentavan koiran jälleenrakentamiseksi.[3]

Lapinporokoirasta tuli virallinen rotu vuonna 1966, mutta Suomen Kennelliitto oli epävirallisesti rekisteröinyt poromiesten alkukantaisia paimenkoiria 1950-luvulta asti. Vielä nykyisinkin järjestetään rotuunottoja[4].

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapinporokoira on keskikokoinen, korkeuttaan selvästi pidempi koira. Nartun säkäkorkeus 43–49 cm ja uroksen 48–54 cm.[2]

Porokoiran turkki on keskipitkää tai pitkää, karheaa ja suoraa. Peitinkarvan alla on tiheää ja pehmeää pohjavillaa, joka lämmittää koiraa kovillakin pakkasilla.[3]

Sallitut värit ovat parkinruskea, harmahtava ja musta eri sävyissään. Porokoirilla on usein päässä, raajoissa ja rungon alaosassa turkin yleisväriä haaleampaa, ruskehtavaa tai harmaata väriä. Rinnassa, kaulassa ja raajoissa olevat valkoiset merkit sallitaan. Pohjavilla on väriltään mustaa, ruskehtavaa tai harmaata.[3]

Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rotumääritelmän mukaan lapinporokoira on rauhallinen, oppivainen, palvelushaluinen ja tarmokas sekä työssään herkkähaukkuinen[3]. Se on ystävällinen, mutta vieraita kohtaan yleensä välinpitämätön.[2] Porokoira kaipaa paljon liikuntaa, tekemistä ja ulkoilua, sillä se on paimentava työkoira[3].

Rodun synnynnäinen paimennusvietti pyritään säilyttämään luonteessa. Useimmat lapinporokoirat soveltuvat edelleenkin alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa. Poronpaimennuksessa käytettäviä koiria arvellaan olevan nykyään yli 150 (vuonna 2014), joskin täysin tarkkaa määrää ei tiedetä.[5]

Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyinen kanta on alkuperäisrotujen tapaan melko terve ja kestävä, mutta perinnölliset silmäsairaudet voivat olla rodun riesana. Pahin ongelma tällä hetkellä on silmäsairaus HC (eli harmaakaihi), jota esiintyy rodussa kautta linjan. Myös PRA:ta (verkkokalvon etenevä surkastuminen) esiintyy jonkin verran.

Rodun perusterveys ja monipuolisuus on kuitenkin edesauttanut koirien vientiä ulkomaillekin.

Rotu kuuluu PEVISA-ohjelmaan (perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma), jonka mukaan koira tulee silmätarkastaa virallisesti toisen pentueen jälkeen ennen kuin seuraavia pentuja rekisteröidään. Tutkimustulos ei kuitenkaan vaikuta rekisteröintiin.

Rodun nykytilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkomailla lapinporokoiria on eniten Ruotsissa (n. 700 yksilöä vuonna 2014). Seuraavaksi eniten rotua esiintyy Norjassa, Tanskassa, Itävallassa ja Hollannissa.[5] Nykyään Lapissa on porokoiria noin muutama sata koiraa, joista yhä useampi on rekisteröity lapinporokoira. Lapinporokoirilla on edelleen siis avoin rekisteri, joten pohjoisen rekisteröimättömiä koiria voidaan ottaa rekisteriin.

Lapinporokoira on haukkumalla paimentava koira. Useimmat niistä omaavat synnynnäisen paimenvietin ja soveltuvat edelleen alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa.

Rodussa ei ole yleistä ns. matador-jalostus, mutta käytetyimmät urokset ovat toisilleen varsin läheistä sukua.

Rotu on Suomessa hyvin suosittu myös perhekoirana.

Muun muassa palveluskoirakoeoikeuksien saaminen ja rodun hyvä terveystilanne näyttää lisänneen rodun suosiota ja vuosittaiset rekisteröinnit ovatkin ilahduttavasti lisääntyneet. Rotu soveltuu myös muihin koiraharrastuslajeihin, esimerkiksi tokoon ja agilityyn.

Lapinporokoirien kilpailukäynnit v. 2004:

  • BH-koe 9 kpl
  • TOKO 86 kpl
  • Agility 283 kpl
  • Palveluskoirakokeet 14 kpl
  • Muutamia osallistumisia pelastuskoirakokeisiin

Lisäksi Porokoira ry. on jo vuodesta 1994 järjestänyt epävirallisia poronpaimennustestejä arvioidakseen lappalaiskoirien paimennustaipumusta sekä kykyä paimentaa porotokkaa. Paimennustestin on hyväksytysti suorittanut 110 koiraa, lukuun sisältyvät kaikki lappalaiskoirarodut.

Lapinporokoiralle pystytettiin patsas syyskuussa 2003. Patsas sijaitsee Inarissa Saamelaismuseo Siidan pihassa, ja sen on tehnyt Pekka Ketonen.[6]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Karppinen, s. 122
  2. a b c Lapinporokoiran rotumääritelmä (pdf) (Lapinporokoira – rotumääritelmä ja rotumääritelmän tulkintaohje) Lappalaiskoirat ry. Viitattu 21.1.2016.
  3. a b c d e f ROTUMÄÄRITELMÄ: LAPINPOROKOIRA lappalaiskoirat.fi. Lappalaiskoirat ry. Viitattu 21.1.2016.
  4. Rotuunottokäytäntö (Lapinporokoiran ja suomenlapinkoiran rotuunottokäytäntö (22.3.2014)) lappalaiskoirat.fi. 22.3.2014. Lappalaiskoirat ry. Viitattu 20.1.2016.
  5. a b Jalostuksen tavoiteohjelma – lapinporokoira (pdf) lappalaiskoirat.fi. Lappalaiskoirat ry. Viitattu 21.1.2016.
  6. Lapinporokoiran patsas lappalaiskoirat.fi. Lappalaiskoirat ry. Viitattu 25.1.2016.

Lisätietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]