Lapinporokoira
| Lapinporokoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |  Suomi |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 6 304[1] |
| Rodun syntyaika | n. 10 000 vuotta sitten |
| Alkuperäinen käyttö | porojen paimennus |
| Nykyinen käyttö | poropaimen- ja harrastekoira |
| Elinikä | keskimäärin 11 vuotta[2] |
| Muita nimityksiä | porokoira, lapinkoira, lapsk vallhund, Lapponian Herder, Lapland Reindeer Dog, berger finnois de Laponie, Finnischer Lapplandhirtenhund, pastor finlandés de Laponia, lapi porokoer |
| FCI-luokitus | ryhmä 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat alaryhmä 3 Pohjoiset vahti- ja paimenkoirat #284 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 15–25 kg |
| Säkäkorkeus | narttu 43–49 cm, uros 48–54 cm[3] |
| Väritys | mustan eri sävyt, harmahtava ja parkinruskea[4] |
Lapinporokoira (ruots. lapsk vallhund) on saamelaisten poronhoidon avuksi jalostama koirarotu. Lapinporokoira kuuluu FCI:n ryhmään 5, pystykorvat ja alkukantaiset koirat[5]. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi noin 300 lapinporokoiraa vuosittain.[6]
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lapinporokoira on keskikokoinen, korkeuttaan selvästi pidempi koira. Nartun säkäkorkeus 43–49 cm ja uroksen 48–54 cm.[4]
Porokoiran turkki on keskipitkää tai pitkää, karheaa ja suoraa. Peitinkarvan alla on tiheää ja pehmeää pohjavillaa, joka lämmittää koiraa kovillakin pakkasilla.[4]
Sallitut värit ovat parkinruskea, harmahtava ja musta eri sävyissään. Porokoirilla on usein päässä, raajoissa ja rungon alaosassa turkin yleisväriä haaleampaa, ruskehtavaa tai harmaata väriä. Rinnassa, kaulassa ja raajoissa olevat valkoiset merkit sallitaan. Pohjavilla on väriltään mustaa, ruskehtavaa tai harmaata.[4]
CH_NORD_JV-14_Raiddockas_Åckra_(24234227835).jpg)
Luonne ja käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rotumääritelmän mukaan lapinporokoira on rauhallinen, oppivainen, palvelushaluinen ja tarmokas sekä työssään herkkähaukkuinen[4]. Se on ystävällinen, mutta vieraita kohtaan yleensä välinpitämätön.[3] Porokoira kaipaa paljon liikuntaa, tekemistä ja ulkoilua, sillä se on paimentava työkoira.[4]
Rodun synnynnäinen paimennusvietti pyritään säilyttämään luonteessa. Useimmat lapinporokoirat soveltuvat edelleenkin alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa.[7]
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaikista lappilaisroduista (lapinporokoira, suomenlapinkoira, ruotsinlapinkoira) lapinporokoira muistuttaa eniten alkuperäisiä saamelaisten porokoiria.[8] Lapin poronhoitajien keskuudessa lapinporokoiria onkin ollut jo vuosisatoja paimentamassa porotokkia. Porokoiraa käytettiin apuna tokkien siirtämisessä, kokoamisessa ja erottelussa sekä porojen puolustuksessa susilta ja ahmoilta.
Rodun kantamuotona voidaan pitää koiria, jotka ovat olleet esihistorialliselta ajalta lähtien Skandinavian pohjoisosissa. Lapinporokoiran alkuperästä on keskusteltu runsaasti, sillä rodun ulkonäkö poikkeaa selvästi tyypillisestä pystykorvasta, joilla on neliömäinen rakenne, runsas karvoitus ja kippura häntä.
Lapinporokoiran jalostusta yritettiin käynnistää jo 1930-luvun lopulla, mutta vasta 1950-luvulla rotu tuli säännöllisen kenneltyön piiriin. Silloinkaan näkyviä tuloksia ei vielä kuitenkaan saavutettu. Toisen maailmansodan loppupuolella käyty Lapin sota oli tuhoisa porokoirakannalle. Vuonna 1959 alkoi varsinainen työ poroa paimentavan koiran jälleenrakentamiseksi.[4]
Lapinporokoirasta tuli virallinen rotu vuonna 1966, mutta Suomen Kennelliitto oli epävirallisesti rekisteröinyt poronhoitajien alkukantaisia paimenkoiria 1950-luvulta asti. Vielä nykyisinkin järjestetään rotuunottoja.[9] 2000-luvulla rotuun on otettu yhteensä noin 50 koiraa.[7]
Rodun nykytilanne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ulkomailla lapinporokoiria on eniten Ruotsissa, noin 800 yksilä. Seuraavaksi eniten rotua esiintyy Norjassa ja Hollannissa.[7] Nykyään Lapissa on porokoiria noin muutama sata koiraa, joista yhä useampi on rekisteröity lapinporokoira. Lapinporokoirilla on edelleen avoin rekisteri, joten pohjoisen rekisteröimättömiä käyttökoiria ja niiden ensimmäisen polven jälkeläisiä voidaan ottaa rekisteriin.[9]
Lapinporokoira on haukkumalla paimentava koira. Useimmat niistä omaavat synnynnäisen paimenvietin ja soveltuvat edelleen alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa.[7] Lisäksi Porokoirakerho ry on jo vuodesta 1995 järjestänyt epävirallisia poronpaimennustestejä ja -kilpailuja arvioidakseen lappalaiskoirien paimennustaipumusta sekä kykyä paimentaa porotokkaa.[10]
Lapinporokoiralle pystytettiin patsas syyskuussa 2003. Patsas sijaitsee Inarissa Saamelaismuseo Siidan pihassa, ja sen on tehnyt Pekka Ketonen.[11]
Terveys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lapinporokoiran terveystilanne on tällä hetkellä melko hyvä. Se on elinvoimainen ja perusterve koira.
Rodun keskimääräinen elinikä on noin 11 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2011–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet, tapaturmat sekä luuston ja nivelten sairaudet.[2] Rodussa esiintyviä perinnöllisiä sairauksia ovat esimerkiksi lonkkaniveldysplasia, muutamat silmäsairaudet ja epilepsia.[7]
Luuston sairauksista huolestuttavin on lonkkaniveldysplasia. Noin 72 %:lla lapinporokoirista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A ja B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy 5 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D ja E).[12]
Yleisimmät silmäsairaudet rodussa ovat kaihi, PRA ja retinan dysplasia RD.[13] Rotu kuuluu PEVISA-ohjelmaan (perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma), jonka mukaan koira tulee silmätarkastaa virallisesti kolmatta pentuetta rekisteröitäessä.[14][15]
Rodulla esiintyy jonkun verran epilepsiaa.[7] Epilepsia on toistuvia kohtauksia aiheuttava aivojen sähköisen toiminnan häiriö. Kohtauksia on erityyppisiä ja koiralla voi olla tajunnan, motoriikan, sensorisen toiminnan, autonomisen hermoston tai käyttäytymisen muutoksia. Osa koirista on tajuissaan kohtauksien aikana mutta osa on tajuttomia.[16]
Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Lapinporokoirat ovat keskimääräistä koirarotua vähemmän sisäsiittoisia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Lapinporokoiran jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut vain 14 %.[17][18] Lapinporokoiran aikaisemmin kapeaa geenipohjaa on saatu laajennettua rotuunotetuiden koirien jalostuskäytöllä. Viime vuosikymmeninä rodun suosio on kasvanut Suomessa.[7]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Karppinen, Sanna: Lappalaiskoirat – iloisesti läsnä. Jyväskylä: Kirjakaari, 2012. ISBN 978-952-5969-06-1 Verkkoversio.[vanhentunut linkki]
- Lappalaiskoirat ry.
- Lapinporokoira Kennelliiton KoiraNetissä
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Suomen Kennelliitto. Lapinporokoira. Koiranet Jalostustietojärjestelmä, 2019. Haettu 9.3.2019.
- 1 2 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kuolinsyytilasto, kuolinvuosi 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 20.2.2026.
- 1 2 Lapinporokoiran rotumääritelmä (pdf) (Lapinporokoira – rotumääritelmä ja rotumääritelmän tulkintaohje) Lappalaiskoirat ry. Arkistoitu 30.1.2016. Viitattu 21.1.2016.
- 1 2 3 4 5 6 7 Rotumääritelmä lapinporokoira Lappalaiskoirat ry. Viitattu 21.1.2016.
- ↑ Pystykorvat ja alkukantaiset koirat Suomen Kennelliitto. Viitattu 7.2.2016.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä rekisteröinnit Suomen Kennelliitto. Viitattu 17.5.2026.
- 1 2 3 4 5 6 7 Jalostuksen tavoiteohjelma – lapinporokoira (pdf) Suomen Kennelliitto ja Lappalaiskoirat ry. Viitattu 3.4.2026.
- ↑ Lindholm, Åsa. Svenska Hundraser - Ett Kulturarv, s. 165. Sellin & Partner, Tukholma: 2008. ISBN 978-91-7055-366-0.
- 1 2 Rotuunottokäytäntö (Lapinporokoiran ja suomenlapinkoiran rotuunottokäytäntö (22.3.2014)) 22.3.2014. Lappalaiskoirat ry. Viitattu 20.1.2016.
- ↑ Karppinen, 2012. s. 107.
- ↑ Lapinporokoiran patsas lappalaiskoirat.fi. Lappalaiskoirat ry. Viitattu 25.1.2016.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: lonkkaniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 20.2.2026.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: silmätarkastustilasto 2010-2025 > suorita) Suomen kennelliitto. Viitattu 3.4.2026.
- ↑ Pevisa ja rotukohtaiset erityisehdot (PDF) Suomen Kennelliitto. Viitattu 2.4.2026.
- ↑ PEVISA ja rotukohtaiset erityisehdot 23.5.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 2.4.2026.
- ↑ Nina Mahlanen: Koiran epilepsia 23.5.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 2.4.2026.
- ↑ Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun: The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds. Canine Medicine and Genetics, 2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12. PubMed:34852838 doi:10.1186/s40575-021-00111-4 ISSN 2662-9380 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Osa koiraroduista on niin sairaita, että niiden omistaminen vaatisi oikeastaan koe-eläinluvan, sanoo professori Yle Uutiset. 25.6.2024. Viitattu 12.3.2026.