Kalevalainen jäsenkorjaus
Kalevalainen jäsenkorjaus perustuu kudosten pehmeään käsittelyyn (mobilisointiin), nivelpintojen saattamiseen kohdalleen, faskioiden eli lihasten peitinkalvojen ja löyhien sidekudosten laajentamiseen kudosnesteitä hyödyntäen, hermotoiminnan ja ravintokierron vapauttamiseen.[1] Kalevalainen jäsenkorjaus elvyttää kudosten laskimo- ja lymfanestekiertoa[2].
Kalevalainen jäsenkorjaus on EU-nimisuojattu tavaramerkki hoito-, koulutus- ja tutkimustoiminnan osalta.[3] Nimisuoja mahdollistaa Kalevalaisen jäsenkorjauksen erottamisen enemmän esimerkiksi manipulaatioon ja/tai erilaisiin hierontoihin pohjautuvista jäsenkorjausmuodoista kuluttajasuojan lisäämiseksi.
Suomessa Kalevalaista jäsenkorjausta tarjoavat sadat koulutetut jäsenkorjaajat, ja Kuopion yliopistossa on tehty kaksi Kalevalaisen jäsenkorjauksen hoidollista vaikuttavuutta koskevaa tutkimusta[4][5].
Kalevalainen jäsenkorjausperinne lisättiin Museoviraston ylläpitämään Elävän perinnön kansalliseen luetteloon huhtikuussa 2020.[6][7]
Kalevalainen jäsenkorjaus on osa laajempaa keskipohjalaista jäsenkorjauksen kansanparannusperinnettä. Jäsenkorjauksessa tarkastellaan ihmisen yleistä olemusta, ryhtiä ja liikkumista.
Alun perin perheissä ja suvuissa kulkenutta hoitomuotoa opetettiin mestari-kisälli-periaatteella perheen ja suvun piirissä.
Kalevalainen jäsenkorjaus onkin yksi Keski-Pohjalaiseen jäsenkorjausperinteeseen nojaavista jäsenkorjauksen muodoista, joita on alettu viime vuosikymmeninä opettaa kurssimuotoisesti kenelle tahansa halukkaalle.
Kalevalainen jäsenkorjaus on saanut nimensä suuntauksen keskeisen hahmon Olavi Mäkelän mieltymyksistä lukea anatomiaa ja Kalevalaa rinnakkain. Mäkelä itse aloitti jäsenkorjauksen karjan parissa paimenessa ollessaan, kun loukkaantunut mullikka piti saada kulkemaan muiden mukana kotiin. Mäkelä tunnettiin seudullaan myös sään ennustajana.[8]
Kalevalainen jäsenkorjaus on Olavi Mäkelän oppien pohjalta kehitetty koko kehon pehmytkudoshoito, joka on dokumentoitu ja suojattu kolmivuotiseksi koulutusohjelmaksi Kansanlääkintäseura ry:ssä. Pehmytkudoshoito on solu- ja kudostasolla muutoksia aiheuttavaa hoitoa, joka eroaa kaustislaisen jäsenkorjauksen käyttämästä manipulaatiohoidosta.
Lähipiiristään oppimaansa jäsenkorjaustaitoa kehittämällä Olavi Mäkelä ja Pentti Penttilä loivat perustan eri jäsenkorjauskoulutus suuntauksille. Jäsenkorjauskoulutusta tarjoavatkin useat tarkoitukseen perustetut säätiöt. Kalevalainen jäsenkorjaus on pehmytkudoshoitoon perustuva[9].
Hoitomuoto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kalevalainen jäsenkorjaushoito lasketaan kuuluvaksi täydentäviin ja vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin eli ns. CAM-hoitomuotoihin (Complementary and Alternative Medicine). Kalevalainen jäsenkorjaus perustuu koko kehon pehmytkudoksia kunnioittavaan käsittelyyn. Kudosrakenteita avataan löyhien sidekudosten nesteitä hyödyntäen hitain liikkein imunestekierron virtaus huomioiden. Nivelpinnat saatetaan kohdalleen asiakkaan kehon omia liikeratoja hyödyntäen, jolloin ravintokierto avautuu ja hermotoiminta saadaan luonnolliseen tilaansa, jossa puolustukselle ei ole tarvetta.[10]
Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kalevalaisen jäsenkorjauksen koulutusta järjestää yksinoikeudella Kansanlääkintäseura ry. Kurssimuotoisen koulutukseen pohjaavaa manuaalista hoitomuotoa opetetaan yleensä viikonloppukursseilla, joihin kuuluu oleellisena osana itse toteutetut jäsenkorjaushoidot. Kursseille osallistuminen edellyttää Kansanlääkintäseura ry:n jäsenyyttä.[11] Kalevalaisen jäsenkorjaajan nimikkeen voi suorittaa kolmevuotisen koulutusohjelman päätteeksi näyttökokeella, jos suoritettuna on kaikki koulutusasteet sekä vähintään 300 hyväksyttyä harjoitushoitoa.[12] Harjoitushoidoista täytetään hoitolomake, johon kerätään hoidettavan tiedot sekä hänen mahdolliset sairaudet, lääkitykset, kipukohdat tai lihaskireydet. Kouluttajina toimii kalevalaisia jäsenkorjaajia ja mestareita.
Peruskoulutusjakso[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäinen opiskeluvuosi koostuu neljästä lähikoulutusviikonlopusta. Peruskoulutuksessa opiskellaan kalevalaisen jäsenkorjauksen filosofiaa ja perusotteita harjoitushoitoja tehden. Ensimmäisen opiskeluvuoden tavoitteena on tehdä vähintään 60 hyväksyttyä harjoitushoitoa.[13]
Jatkokoulutusjakso[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toinen opiskeluvuosi koostuu neljästä lähikoulutusviikonlopusta. Opiskelussa siirrytään hoito-otteiden harjoittelusta niiden otteiden käyttöön, joita hoidettavan koetaan tarvitsevan. Tämä vaatii harjaantuneisuutta hoidettavan oireiden syiden havainnoimiseen, joka onkin tärkeä harjoitettava osa-alue jatkokoulutuksen aikana. Jatkokoulutusjakson tavoitteena on kerryttää 120 hyväksyttyä harjoitushoitoa.[14]
Seurantajakso[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kolmas opintovuosi koostuu viidestä lähikoulutusviikonlopusta, joista viimeisin on varattu näyttökokeelle. Seurantajakson aikana syvennetään entisestään tietämystä ja osaamista havainnoida hoidettavan kehon epätasapainokohdat ja niiden syyt. Seurantajakson tavoitteena on tehdä vähintään 120 hyväksyttyä harjoitushoitoa. Seurantajaksolla tehdään myös kalevalaiseen jäsenkorjaukseen liittyvä kirjallinen päättötyö.[15]
Mikäli opiskelijalla on suoritettuna vähintään suositellut 180 hyväksyttyä harjoitushoitoa, hän on seurantajakson aloituksen jälkeen saavuttanut kalevalaisen jäsenkorjauksen kisällin nimikkeen ja hän voi halutessaan saada tietonsa Kansanlääkintäseuran ylläpitämään julkiseen osaajarekisteriin.
Näyttökoe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Näyttökokeessa suoritetaan kaksi näyttöhoitoa, joita kalevalaisen jäsenkorjauksen mestarit valvovat ja arvostelevat. Näyttökokeeseen voi osallistua, mikäli tarvittavat 300 hyväksyttyä harjoitushoitoa on suoritettu, samoin kuin kaikki koulutusviikonloput. Hyväksytysti suoritetun näyttökokeen jälkeen osaajalle myönnetään kalevalaisen jäsenkorjaajan nimike.[16]
Täydennyskoulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansanlääkintäseura järjestää vuosittain useita erilaisia täydennyskoulutuksia. Kalevalaisen jäsenkorjaajan on osallistuttava vähintään yhteen täydennyskoulutukseen joka toinen vuosi, jotta kalevalaisen jäsenkorjaajan nimikkeen käyttöoikeus säilyy.[17]
Mestari-nimike[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Erityisen laajasta hoitokokemuksesta, ansiokkaasta osaamisesta ja työstä kalevalaisen jäsenkorjauksen hyväksi voidaan kalevalainen jäsenkorjaaja hyväksyä näyttöjaksolle, jonka päätteeksi voidaan näyttökokeiden suorittamisen jälkeen myöntää kalevalaisen jäsenkorjauksen mestarin nimike.[16]
Tieteelliset tutkimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jäsenkorjausta on tutkittu lääketieteen kannalta 1980-luvulta lähtien, jolloin tohtori Antti Hernesniemi aloitti yhteistyön Olavi Mäkelän ja Pentti Penttilän kanssa Viislopissa ja Kansanlääkintäkeskuksessa Kaustisella. Kalevalaisen jäsenkorjauksen vaikuttavuutta on tutkittu useissa tieteellisissä tutkimuksissa, mutta ennen EU-nimisuojauksen myöntämistä tutkimukset on tehty jäsenkorjauksen nimellä, ilman viittausta nimenomaan kalevalaiseen jäsenkorjaukseen.[18]
Useissa tutkimuksissa on todettu hoitomuodon terveyshyödyt mm. kroonisen alaselkäkivun, niska-hartiakivun ja pitkittyneiden niskakipujen hoidossa.[4][5][19] Hoitomuodon on todettu antavan joissain tapauksissa jopa parempia pidemmän aikavälin tuloksia kevyeen liikuntaan tai fysioterapiaan verrattuna.[20] Jäsenkorjauksen on myös todettu parantavan hoidettavien elämänlaatua pidemmällä aikavälillä tarkateltuna.[21]
Virallistaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
40 kansanedustajaa jätti lakialoitteen[22] eduskunnalle kesäkuussa 2018 kalevalaisen jäsenkorjauksen saamiseksi terveydenhuollon ammattirekisteriin. Perinnehoitojen neuvottelukunta teki aloitteen virallistamisen edistämiseksi. Neuvottelukunnassa ovat jäseninä mm. farmaseuttisen biologian professori Yvonne Holm, urheilulääkäri ja fysiologian emeritusprofessori Osmo Hänninen, anatomian emeritusprofessori Pentti Tuohimaa, professori Pekka Puska sekä terveystieteiden tohtori Paula Risikko. Kalevalaisen jäsenkorjauksen virallistamista pyritään edistämään muun muassa WHO:n vuosille 2014-2023 määriteltyyn traditionaalisen lääketieteen strategiaan[23] nojaten, jonka mukaan perinnehoitoja tulee hyödyntää silloin, kun hoitomuodosta on hyvän hoitovasteen tutkimusnäyttöä[24].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Perinnehoitojen verhottu tieto Kalevalainen kansanparannus -säätiö. Arkistoitu 14.1.2022. Viitattu 14.1.2022.
- ↑ Kalevalainen jäsenkorjaus Kallio Body & Mind. Viitattu 10.4.2022. (englanniksi)
- ↑ EU - Office For Harmonization in the Internal Market, Registration No: 004491734, 11/09/2006)
- ↑ a b N. Zaproudina & T. Hietikko & O. O. P. Hänninen & O. Airaksinen: Effectiveness of traditional bone setting in treating chronic low back pain: a randomised pilot trial. Complementary Therapies in Medicine, 2009-01, nro 1, s. 23–28. PubMed:19114225. doi:10.1016/j.ctim.2008.08.005. ISSN 1873-6963. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b Nina Zaproudina & Osmo O. P. Hänninen & Olavi Airaksinen: Effectiveness of traditional bone setting in chronic neck pain: randomized clinical trial. Journal of Manipulative and Physiological Therapeutics, 2007-07, nro 6, s. 432–437. PubMed:17693333. doi:10.1016/j.jmpt.2007.05.004. ISSN 1532-6586. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Demoskene, sahansoitto ja romanien hevostaidot – Elävän perinnön kansalliseen luetteloon 12 uutta kohdetta Museovirasto. Viitattu 4.10.2020.
- ↑ Kalevalainen jäsenkorjaus – Elävä perintö -wiki wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi. Viitattu 4.10.2020.
- ↑ Hänninen, Osmo: Mestariparantajat. Otava, 2007. 231160907. ISBN 9789511220923, 9511220926. Teoksen verkkoversio (viitattu 17.11.2019). lähde tarkemmin?
- ↑ Kalevalainen jäsenkorjaus hoitona Kansanlääkintäseura ry. Arkistoitu 20.10.2020. Viitattu 2.11.2020.
- ↑ Kalevalainen jäsenkorjaus – Elävä perintö -wiki wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi. Viitattu 4.10.2020.
- ↑ Kansanlääkintäseuran jäsenyys kansanlaakintaseura.fi. 15.6.2020.
- ↑ Koulutus kalevalaiseksi jäsenkorjaajaksi kansanlaakintaseura.fi. Arkistoitu 17.9.2020.
- ↑ Peruskoulutus Kansanlääkintäseura ry. Arkistoitu 20.10.2020. Viitattu 4.10.2020.
- ↑ Jatkokoulutus Kansanlääkintäseura ry. Arkistoitu 18.9.2020. Viitattu 4.10.2020.
- ↑ Seurantajakso Kansanlääkintäseura ry. Arkistoitu 25.10.2020. Viitattu 4.10.2020.
- ↑ a b Näyttökoulutus Kansanlääkintäseura ry. Arkistoitu 18.9.2020. Viitattu 4.10.2020.
- ↑ Täydennyskoulutus Kansanlääkintäseura ry. Arkistoitu 20.10.2020. Viitattu 4.10.2020.
- ↑ Päiviö Vertanen: Taistelua kipujen kanssa, s. 162. Kalevalainen kansanparannussäätiö, 2020. ISBN 9789529433025.
- ↑ V. Räsänen & V. Leinonen & N. Zaproudina: Indigenous healers' explanations of low back pain and its relief. Pathophysiology: The Official Journal of the International Society for Pathophysiology, 2005-12, nro 4, s. 313–316. PubMed:16249076. doi:10.1016/j.pathophys.2005.09.009. ISSN 0928-4680. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Heikki M. Hemmilä & Sirkka M. Keinänen-Kiukaanniemi & Sinikka Levoska & Pekka Puska: Long-term effectiveness of bone-setting, light exercise therapy, and physiotherapy for prolonged back pain: a randomized controlled trial. Journal of Manipulative and Physiological Therapeutics, 2002-02, nro 2, s. 99–104. PubMed:11896377. doi:10.1067/mmt.2002.122329. ISSN 0161-4754. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Heikki M. Hemmilä: Quality of life and cost of care of back pain patients in Finnish general practice. Spine, 15.3.2002, nro 6, s. 647–653. PubMed:11884913. doi:10.1097/00007632-200203150-00015. ISSN 1528-1159. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ LA 33/2018 vp www.eduskunta.fi. Viitattu 2.11.2020.
- ↑ WHO | WHO traditional medicine strategy: 2014-2023 WHO. Viitattu 10.9.2022.
- ↑ Perinnehoitojen neuvottelukunta 28.6.2019. http://kalevalainen.fi/wp-content/uploads/Perinnehoitojen-neuvottelukunnan-keskeiset-tavoitteet-2019-2024.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)