Saha (soitin)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sahansoittaja

Saha on viulun jousella soitettava kansansoitin, joka kuuluu kitkaidiofonisiin soittimiin.[1]

Sahaa soitetaan tyypillisesti istuma-asennossa, jolloin sahan kahvaa pidetään vasten lannetta tai polvien välissä. Mikäli käytetään tavallista, useimmiten mahdollisimman pitkähköä, kirvesmiehen sahaa, on se yleensä hiottu hampaattomaksi. Sahasta saa erikorkuisia ääniä taivuttamalla kädellä sen terää samalla kun se saatetaan värähtelemään jousella.[1]

Sahalle tyypillistä ohjelmistoa ovat kansanlaulut, hitaat iskelmät tai virret – tai yleensä glissando- ja vibrato-tehosteet musiikin taustalla.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka sahansoiton mainitaan joskus alkaneen Appalakkien vuoristossa Yhdysvalloissa 1800-luvulla, lienee todennäköisempää, että sahan musiikillinen käyttö on alkanut itsenäisesti useammissa maissa, myös Euroopassa. Sahansoiton synnyinmaiksi on mainittu Yhdysvaltojen ohella myös Argentiina ja Venäjä. Yleensä sahansoiton uskotaan alkaneen aikaisintaan 1600-luvun lopulla, kun terästeräisten sahojen massatuotanto alkoi.[2][3]

Monet pastorit ainakin Yhdysvalloissa saattoivat soittaa sahaa jumalanpalvelusten yhteydessä 1800-luvulla. Sahansoitto oli myös yleistä vaudeville-näytöksissä 1900-luvun alussa.[2]

Erikoissahoja musiikkikäyttöön on tuotettu yli sata vuotta. 1900-luvun alussa Yhdysvalloissa oli yksistään yli kymmenen yritystä, jotka tuottivat soittosahoja. Mallit vaihtelivat tutusta terästeräisestä kultateräisiin mestariteoksiin. Eräs merkittävimmistä instrumentin kehittäjistä oli yhdysvaltalainen Clarence Mussehl, joka käynnisti oman sahayrityksensä 1919. Hän alkoi käyttää erityistä joustavaa teräslaatua, minkä ansiosta terästä tuli joustavampi ja ääni sai enemmän kantavuutta ja vibratoa. Kehitystyön tuloksena hän sai aikaan sahan, jonka ääniala oli 16–20 säveltä. Parhaana vuonna hänen yrityksensä myi 25 000 soittosahaa vuodessa.[2]

Toisen maailmansodan aikainen metallipula teki kuitenkin soittosahojen tuotannosta liian kallista, ja vain harvat yritykset jäivät eloon.[2]

Nykyisin sahaa soitetaan eri puolilla maailmaa.[2] Sahansoiton suomenmestaruuskilpailut pidettiin Vesannolla kesäkuussa 2008 [4].

Tunnettuja sahansoittajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka sahansoittajista useimmat ovat miehiä, koska sahansoitto vaatii vahvaa vasenta kättä, ovat monet tunnetuista sahansoittajista naisia. Eräs kansainvälisesti tunnetuimmista sahansoittajista on Natalia Paruz, joka tunnetaan myös lempinimellä Saw Lady. Hän on esiintynyt yhdessä Israelin filharmonisen orkesterin, Westchester Philharmonic Orchestran ja Royal Air Moroccan Symphony Orchestran kanssa. Hän on myös esiintynyt Lincoln Centerissä yhdessä säveltäjä Peter Schickelen kanssa ja Yhdysvaltojen televisiokanavilla. Hänet voi myös nähdä soittamassa New Yorkin metroasemilla.[2]

Marlene Dietrich soitti usein sahaa esimerkiksi Toisen maailmansodan aikaisilla viihdytyskiertueilla, yhdessä elokuvassa, radiossa, sekä ystävilleen yksityistilaisuuksissa.[2]

Sahansoitto Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sahansoittaja esiintyi gongin soittajan säestämänä Helsingin Taiteiden yössä 2012

Tervolaisten Petteri Heikkisen ja Kari Rönkön etsittyä TV2:n Hakupalat-ohjelmassa suomalaisia sahansoittajia vuonna 1996, heitä löytyi 30. Vuonna 1997 Tervon Pelimanniyhdistys järjesti Saha soi -leirin, johon osallistui 13 sahansoittajaa. Leiri on järjestetty siitä asti yhtäjaksoisesti.[5].

Suomen Sahansoittajat ry perustettiin 2. heinäkuuta 2006 Tervossa. Yhdistys pyrkii pitämään yllä ja kehittämään sahansoiton harrastusta Suomessa. Jäseneksi pääsevät henkilöt, jotka harrastavat tai haluavat edistää sahansoittoa, hyväksyvät yhdistyksen tarkoituksen tai ovat sahamusiikin ystäviä. Puheenjohtajana toimii leppävirtalainen Pentti Kervinen.[5] Sahansoiton suomenmestaruuskilpailut puolestaan on järjestetty vuodesta 1997 asti Vesannolla[6].

Vuonna 2003 pietarsaarelainen sahansoittaja Esko Pirttilampi sai mestaripelimannin arvonimen Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Suuri Musiikkitietosanakirja 5 O-See, s. 206. Keuruu: Weilin + Göös ja Otava, 1991. ISBN 951-35-4729-9.
  2. a b c d e f g Musical Saw www.oddmusic.com. Oddmusic. Viitattu 16. tammikuuta 2008. (englanniksi)
  3. Natalia Paruz: What is the Musical Saw? www.sawlady.com. Viitattu 16. tammikuuta 2008. (englanniksi)
  4. http://www.vesanto.fi/tapahtumat.php [vanhentunut linkki]
  5. a b Tietoa meistä ([vanhentunut linkki]) Suomen Sahansoittajat ry. Viitattu 26. maaliskuuta 2008.
  6. a b Sahansoiton SM ([vanhentunut linkki]) Suomen Sahansoittajat ry. Viitattu 26. maaliskuuta 2008.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]