Taide (lehti)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Taide-niminen aikakauslehti on ilmestynyt kolmessa eri vaiheessa. Ensimmäinen julkaistiin vuonna 1930, seuraava 1945-1952 ja nykyinen vuodesta 1959 alkaen.

Nykyinen kuvataiteen erikoislehti käsittelee kotimaista ja ulkomaista kuvataidemaailmaa. Lehti julkaisee artikkeleita, kolumneja, haastatteluja ja kritiikkejä, ja niissä esitellään taiteen teoreettisia kysymyksiä ja kuvataiteen ilmiöitä. Taide on ainoa suomalainen laaja-alainen kuvataidelehti. Lehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa, ja sen levikki on 4 300.[1][2] Taide-lehteä julkaisee Kustannus Oy Taide, joka kustantaa myös kirjoja ja toimittaa taiteilijamatrikkelia.

Lehden päätoimittajaksi valittiin tammikuussa 2009 Pessi Rautio. [3]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taide 1930[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taide-nimisen lehden ensimmäinen numero ilmestyi maaliskuussa 1930. Sen nimiösivulla ilmoitettiin, että lehti ilmestyy kerran kuukaudessa. Toimittaja oli Ville Väisänen ja sihteeri A. Pienimäki. Avustajia olivat Wäinö Aaltonen, Ernst Lampén, Hilda Dellmann, Joel Lehtonen, Jussi Kari, Olli Nuorto, Toivo Raita ja Heikki Välisalmi.

Lehden ohjelma oli: "Kaikki taiteen ja taide kaikkien hyväksi". Toimitus määritteli, että lehti on "kaikkien oma lehti, jossa kaikista valtiollisista puolueintresseistä vapaana seurataan taidetta ja taiteilijoita. Se ei erikoistu minkään eri taiteenhaaran palvelukseen, vaan seuraa yhtä lämpimällä mielenkiinnolla sen kaikkia aloja ja muotoja, ja on siis yleinen taidelehti. -- Tunnettu asia on, että jo kauan aikaa on taiteilijapiireissämme kytenyt toive, että perustettaisiin tämänkaltainen lehti, joka olisi pyhitetty vain taiteelle eikä ollenkaan politiikalle".

Lehdestä ilmestyi kaksi numeroa. Sisältö painottui esittäviin taiteisiin.[4]

Taide 1945-1952[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1945 alkoi ilmestyä aikakauslehti Taide, jonka päätoimittajana oli aluksi E. J. Vehmas ja vuodesta 1949 Alf Krohn. Sen määrittely oli: ”Kuvaamataiteita sekä sovellettuja taiteita ja arkkitehtuuria käsittelevä aikakausjulkaisu”. Kustantaja oli Kustannusosakeyhtiö Kirjamies ja myöhemmin Kustannusaitta. Lehden oli määrä ilmestyä kuusi kertaa vuodessa, mutta usein yhdistettiin kaksi numeroa ilmestymään samanaikaisesti. Ensimmäiseen numeroon kirjoittivat päätoimittajan lisäksi muun muassa Onni Okkonen, Ragnar Ekelund, Eila Pajastie, Edvard Richter, Weikko Puro ja Sirkka Kallio-Visapää.[5]

Taide 1960 alkaen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uuden Taide-lehden syntyä ideoitiin tammikuussa 1959 Helsingin yliopiston juhlasalissa kokoontuneilla kulttuuripoliittisilla neuvottelupäivillä.[6] Lehden näytenumero julkaistiin syksyllä 1959 nimellä "Taide 60" ja se alkoi ilmestyä säännöllisesti vuodesta 1960 alkaen, aluksi neljä numeroa vuodessa.

Taide-lehden ensimmäinen päätoimittaja, taidemaalari ja professori Erkki Koponen totesi lehden linjasta:

»Taide pyrkii antamaan maamme taiteesta, sen erilaisista virtauksista ja ilmenemismuodoista mahdollisimman ennakkoluulottoman ja objektiivisen kuvan. Se tulee kiinteästi seuraamaan sekä oman maamme että suurempien ulkomaisten keskusten taidetapahtumia. Se varaa tilaa myös rakentavalle arvostelulle ja yksityisten mielipiteitten esittämiselle. -- Taide on kaikista suunnista ja ryhmittymistä vapaa lehti. Sen yksinomaisena pyrkimyksenä on kuvataiteemme edistäminen.[7]»

Erkki Koposen Taide-lehden alun päätoimittajakauden pääkirjoitukset olivat usein ohjelmallisia, kuten ”Ongelmamme” (4/1960), ”Nykytaiteen museo” (1/1961) ja ”Kansallinen taide” (2/1961).

Lehti on käsitellyt suomalaista ja ulkomaista nykytaidetta, kuvataiteilijoita, sekä taiteen teorioita. Esimerkiksi vuonna 1969 lehdessä julkaistiin Pariisissa asuneen, unkarilaissyntyisen taiteilijan Nicolas Schöfferin artikkeli, jossa hän totesi:

»Kun taiteilija ottaa käyttöönsä suunnitteilla olevia yhä täydellisempiä tiedoitusverkostoja, esineen materiaalisuus ja ainutlaatuisuus eivät riitä esteettisten luomusten jakamiseksi tämän verkoston kautta. Toisaalta, kysymyksen ollessa vaikuttamisen probleemasta, jokaon ensisijaisen tärkeä, esteettisten tuotteiden ei tule hurmata ainoastaan hetkellisesti, sattumanvaraisesti ja aiheettomasti, vaan niitten tulee integroitua siihen perusohjelmaan, joka rytmittää jokapäiväisen elämämme.[8]»

1970-luvulla lehti julkaisi aineistoa kansainvälisestä taiteesta sekä Venäjän ja Neuvostoliiton avantgardesta, mutta melko vähän artikkeleita sosialistisesta realismista. Esimerkiksi vuoden 1974 kakkosnumeron teemana oli futurismi.[9]

Päätoimittajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mediatiedot, Taide. Viitattu 16.11.2008.
  2. Marja-Terttu Kivirinta: Taide-lehti hakee uutta päätoimittajaa. Helsingin sanomat, 18.11.2008, s. C3.
  3. Kaleva.plus, kulttuuri/STT 29.1.2009. Viitattu 2.2.2009.
  4. Taide, , 1930. vsk, nro 1 ja 2. Helsinki:
  5. Taide, , 1945-1952. vsk. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Kirjamies ja Kustannusaitta.
  6. Martti Haavio, Taiteen keskus, Taide 1/1960 s. 42
  7. Erkki Koponen, pääkirjoitus, Taide 60, näytenumero 1959 s. 2
  8. Nicolas Schöffer, Idea - aate -ajatus, Taide 3/1969 s. 112
  9. Taide 1 ja 2/1974

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]