Otso Kantokorpi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Otso Kantokorpi Turun Kirjamessuilla 2010.

Otso Kantokorpi (20. helmikuuta 1957 Helsinki11. toukokuuta 2018 Helsinki[1]) oli suomalainen toimittaja, taidekriitikko, kolumnisti, kuraattori ja tietokirjailija, koulutukseltaan humanististen tieteiden kandidaatti.[2]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toimittajana, kriitikkona ja kirjailijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1998–2005 Kantokorpi toimi Taide-aikakauslehden päätoimittajana. Sen jälkeen 2006–2010 hän toimitti Suomen arvostelijain liiton lehteä Kritiikin Uutiset. Freelance-kriitikkona hän avusti Taiteen lisäksi Helsingin Sanomia (1986–1987),[2] Ilkkaa (1998–2013), Kauppalehteä (2006–2013) ja Alma Aluemediaa (mm. Aamulehti, 2013) sekä Uutta Suomea (2007–2008).lähde?

Kantokorpi paljasti kesäkuussa 2009 Kauppalehden artikkelisarjassa, että osa Turun Wäinö Aaltosen museon näyttelyssä esillä olleista teoksista oli väärennöksiä, ja vaati näyttelyä suljettavaksi.[3] Artikkelien jälkeen näyttelystä aloitettiin poliisitutkinta. Aluksi näyttelystä vedettiin pois viisi teosta,[4] ja sitten se suljettiin pysyvästi, eikä sitä järjestetty enää Hämeenlinnan taidemuseossa, vaikka niin oli suunniteltu.[5] Aihetta koskeva Kantokorven juttusarja oli ehdolla vuoden 2009 Bonnierin Suuren journalistipalkinnon saajaksi sarjassa Vuoden journalistinen teko.[6] Kantokorven väärennösepäilyistä alkunsa saanut rikostutkinta laajeni myöhemmin Suomen rikoshistorian suurimmaksi taideväärennösjutuksi, jonka lonkerot ulottuivat muun muassa Venäjälle, Ranskaan, Viroon ja Ruotsiin.[7]

Keväällä 2013 Kantokorpi sanoutui irti aikaisemmin Alma Aluemedian kanssa tekemästään avustajasopimuksesta vastalauseeksi kriitikoiden ja avustajien työsopimusehtojen huonontamiselle ja lopetti samasta syystä kirjoittamisen myös Ilkkaan ja Kauppalehteen. Tapaus synnytti julkista keskustelua taidekritiikin ja kulttuurijournalismin asemasta sekä juttukierrätyksestä.[8][9]

Kantokorpi protestoi vuonna 2015 voimakkaasti Sinebrychoffin taidemuseon näyttelyä aiheesta Coca-Cola-pullo 100 vuotta. Hänen mielestään julkisin varoin ylläpidetyn museon tehtävä ei ole globaalin brändin markkinointia tukeva näyttelytoiminta. Kantokorpi laati nettiadressin, jossa vaadittiin museota luopumaan näyttelystä. Kriitikko aikoi lisäksi boikotoida Sinebrychoffin taidemuseota lopun ikänsä.[10]

Kantokorpi toimi Yle Radio 1:n Kultakuumeen vakiokolumnistina vuosina 2006–2017. Vuosina 2013–2015 hän oli Taideyliopiston IssueX-lehden avustaja. Kantokorpi aloitti kesällä 2013 Kirkko ja kaupunki -lehden avustajana. Loppuvuodesta 2014 hän aloitti Kansan Uutisten Viikkolehdessä kuukausittaisen kolumnin.lähde?

Tietokirjailijana Kantokorpi oli kuvataiteen lisäksi kiinnostunut Virosta ja virolaisesta kulttuurista.[11] Vuodesta 2010 hän avusti epäsäännöllisesti virolaista kulttuurilehteä Sirpiä.lähde?

Kantokorpi valittiin Helsingin taidemuseon johtokunnan varapuheenjohtajaksi kaudeksi 2013–2016.lähde?

Kantokorvelle myönnettiin vuoden 2018 alussa valtion ylimääräinen taiteilijaeläke.[12]

Politiikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Otso Kantokorpi oli Vasemmistoliiton ehdokas kuntavaaleissa 2012, eduskuntavaaleissa 2015[13] ja kuntavaaleissa 2017, jolloin hän pääsi varavaltuutetuksi.[14]

Kuratointi ja kustannustoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kriitikontyönsä lisäksi Kantokorpi kuratoi useita taidenäyttelyitä eri taidemuseoihin sekä toimitti ja kirjoitti useita näyttelyjulkaisuja. Hän myös opetti taiteen sosiologiaa eri korkeakouluissa.lähde?

Kantokorpi työskenteli aiemmin myös kirjankustannusalalla. Vuonna 1990 hän perusti yhdessä antikvaarisen kirjakauppiaan Kaarle Ervastin ja elokuvatuottaja Lasse Saarisen kanssa Kustannusosakeyhtiö Nostromon, joka julkaisi vuosina 1990–1992 seitsemän kirjaa. Hän perusti 1994 yksin Kustannusosakeyhtiö Jack-in-the-boxin, joka toimi vuoteen 2003 ja julkaisi viisitoista kirjaa. Kustannusosakeyhtiö Taiteen kustannusjohtaja hän oli vuodet 2002–2005.lähde?

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kantokorpi sai vuonna 2005 Suomen Kulttuurirahaston myöntämän E. J. Vehmaksen rahaston palkinnon. Vuonna 2005 Suomen Aikakauslehdentoimittajain Liitto myönsi hänelle Salli-journalistipalkinnon.[15] Kantokorpi palkittiin kahdesti vammaistaiteen hyväksi tekemästään työstä: vuonna 2006 hän sai Kettukin eli Kehitysvammaisten taiteilijoiden tuki ry:n vuoden taideteko -palkinnon,[16] ja vuonna 2010 Kynnys ry. myönsi hänelle Vimma-palkinnon.[17] Vuonna 2011 Kiasman ystävät ry. valitsi hänet Vuoden nykytaiteen ystäväksi.[18] Toukokuussa 2013 hänelle myönnettiin Nuoren voiman liiton Nuori Voima -palkinto.[19] Kesäkuussa 2013 hänelle myönnettiin Kuvaston Erik Enrothin muistopalkinto.[20] Marraskuussa 2013 Helsingin Saskia ry myönsi hänelle vuoden 2013 Saskia-mitalin.[21] Elokuussa 2014 Suomen Kuvanveistäjäliitto myönsi hänelle Pro Sculptura -ansiomitalin.[22] Vuonna 2017 Suomen Kuvataidejärjestöjen Liitto myönsi hänelle ansiomitalin.[23]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kantokorven vanhemmat Voitto ja Janne (Kaarina) Kantokorpi sekä sisar Hanna Kantokorpi ovat kuvataiteilijoita.[24][25]

Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lukuisten toimittamiensa kirjojen lisäksi Kantokorpi kirjoitti seuraavat kirjat.

  • Kosketuspintoja: Viisikymmentäyksi suomalaista nykytaiteilijaa. Helsinki: Taide, 2003. ISBN 978-951-608-053-9.
  • Kuvia ja vastakuvia: Kolmekymmentäkuusi suomalaista nykytaiteilijaa ja yksi taiteenkeräilijä. Helsinki: Taide, 2005. ISBN 951-608-064-2.
  • Sankarimatkailija Tallinnan raitiovaunuissa. Like, 2005. ISBN 951-581-100-7.
  • & Pessi RautioHevosvoimaa. Helsinki: Maahenki, 2006. ISBN 978-952-5328-82-0.
  • & Ari SainioKirsi Mikkonen. Lieksa: Kirsikoti, 2006. ISBN 978-952-997-261-6.
  • Sankarimatkailijan Neuvosto-Tallinna. Helsinki: Like, 2006. ISBN 951-581-108-2.
  • Sankarimatkailija Helsingin raitiovaunuissa. Helsinki: Like, 2007. ISBN 978-952-471-960-5.
  • Sankarimatkailija Tallinnan raitiovaunuissa ja trolleybusseissa. Helsinki: Like, 2008. ISBN 978-952-010-115-2.
  • Johdatus baarisököön. Helsinki: Like ; Rosebud, 2008. ISBN 978-952-01-0277-7.
  • Puu veistäjän käsissä: Suomalaista kuvanveistoa 1950-luvulta 2000-luvulle – Träet i bildhuggarens händer: Finländsk bildhuggarkonst från 1950-talet till 2000-talet – Wood in the hands of the sculptor: Finnish Sculpture from the 1950s to the 2000s. Toimittaneet Pirkko Tuukkanen, Päivi Talasmaa & Tiina Bodonyi. Espoo: EMMA – Espoon modernin taiteen museo, 2008. ISBN 978-952-5509-17-5. (Yksi johdantoesseistä ja kaikki 23 taiteilijaesittelyä.)
  • Ukri Merikanto. Helsinki: Parvs Publishing, 2008. ISBN 978-952-5654-12-7. (Johdantoessee ja kronologia.)
  • Sankarimatkailija Tallinnan lähijunissa. Helsinki: Like ; Rosebud, 2009. ISBN 978-952-01-0435-1.
  • Vaivaisukkojen paluu. Toim. Otso Kantokorpi. Helsinki: Maahenki, 2013. ISBN 978-952-5870-88-6. (Toimitus, esipuhe, yksi johdantoesseistä ja kaikki ukkoesittelyt.)
  • Tekstit: Arja Elovirta, & O. K., toim. Arja Elovirta: Pilvenpitelijän tiellä. Kerava: Keravan taidemuseo, 2014. ISBN 978-952-9642-48-9.
  • Imprimo-kokoelma: Suomalaista nykygrafiikkaa Hotel Kämpissä. Helsinki: Hotel Kämp, 2015. ISBN 978-952-264-354-4.
  • Jynkkää menoa Punavuoressa: Rappiollista kulttuuripolitiikkaa. Helsinki: Into, 2015. ISBN 978-952-93-5326-2.
  • & Antti MajavaTaiteen puheeksiottamisen opas. Helsinki: Taiteen edistämiskeskus, 2015. ISBN 978-952-5253-93-1. Teoksen verkkoversio (PDF).
  • Kristian Krokfors. Helsinki: Parvs Publishing, 2015. ISBN 978-952-5654-79-0.

Kuratoinnit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ikuinen paluu. Suomen Kuvanveistäjäliitto, Korkeasaari 2001.
  • Neljä veistäjää messuilla. Helsingin kirjamessut 2002.
  • Pysäkki. Oulun läänin aluenäyttely. Oulun taidemuseo, Kajaanin taidemuseo 2002–2003. [Juryn jäsen yhdessä Jaakko Heikkilän ja Kristina Riskan kanssa]
  • Turhat pojat. Helsingin Taidehalli, Lönnströmin taidemuseo, Rauma, Mikkelin taidemuseo 2003–2004.
  • Silmä ja mieli. Nykytaiteen museo Kiasma 2004. [Yhdessä Marja Sakarin kanssa]
  • Neljä taiteilijaa Keravalla. Keravan taidemuseo 2004.
  • Tapani Mikkonen & Matti Peltokangas: Taidenäyttely. Galleria G, Helsinki 2004.
  • Hevosvoimaa. Taidemuseo Meilahti, Helsinki 2006. [Yhdessä Pessi Raution kanssa]
  • Sisäpiha – Lallukan taiteilijoita Lapualla. Lapuan taidemuseo 2008.
  • Tuunattua Tuuvaa. Mikkelin taidemuseo 2009.
  • Julkisen veistotaiteen museo. Suomen Kuvanveistäjäliitto, Galleria Sculptor, Helsinki 2010. [Yhdessä Villu Jaanisoon kanssa]
  • Kunnioita isääsi ja äitiäsi. Mäntän kuvataideviikot. Mäntän kuvataiteen ystävät, Pekilo, Mänttä 2011.
  • Polaroid. Suomen valokuvataiteen museo, Helsinki 2012. [Kotimainen osuus yhdessä Martti Jämsän kanssa]
  • Leena Luostarinen – Tiikerinpiirtäjä. Helsingin Taidehalli, Joensuun taidemuseo, Etelä-Karjalan taidemuseo, Lappeenranta 2013.
  • Elinkaari. Hämeenlinnan Taiteilijaseuran 65-vuotisjuhlanäyttely. Hämeenlinnan taidemuseo 2013.
  • Pinnan alla. Salon Taiteilijaseuran 45-vuotisjuhlanäyttely. Salon taidemuseo Veturitalli 2013.
  • Kipinä. Osallistuvaa nykytaidetta ja muotoilua. Fiskarsin taiteilijoiden ja muotoilijoiden osuuskunta, Makasiini, Fiskars 2013.
  • Vaivaisukot Kerimäellä. Pelastakaa vaivaisukot ry., Kerimäen kirkko 2013.
  • Arvo Summanen – Brondan vintin legenda. Vantaan taidemuseo 2015. [Yhdessä Tytti Soikkelin kanssa]
  • Miķelis Fišers: Conspiracy Landscapes. Kaapelitehtaan Valssaamo, Helsinki 2016.
  • Jyväskylän Taiteilijaseuran 71. vuosinäyttely. Keski-Suomen museo, Jyväskylä 2016. [Jurytys ja ripustussuunnittelu]
  • Genius Loci. International Art Plein-Air. Lahemaa rahvuspark / Viinistu Kunstimuuseum 2017.[26] (Kuvanveisto-osuus yhdessä Teet Veispakin kanssa)
  • Galleria Ortonin kuraattori vuodesta 2010.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat sivu C 12, 3.6.2018
  2. a b Kuka kukin on 2003, s. 350. Helsinki 2002. ISBN 951-1-18086-X
  3. WAM:n näyttelyä vaaditaan purettavaksi Yle Uutiset. 17.6.2009. Viitattu 19.9.2015.
  4. Kohunäyttelystä vedettiin Turussa viisi teosta pois Yle Uutiset. 2.7.2009. Viitattu 19.9.2015.
  5. WAM:n kohunäyttely pysyvästi kiinni Yle Uutiset, Turku. 30.7.2009. Viitattu 19.9.2015.
  6. Kauppalehden juttu ehdolle vuoden journalistiseksi teoksi. Kauppalehti, 25.2.2010. Artikkelin verkkoversio Viitattu 19.9.2015.
  7. Niilola, Merja: Suomen suurimmassa taulujen väärennystutkinnassa epäillään 15 miljoonan euron vahinkoja Yle Uutiset. 28.9.2015. Viitattu 28.9.2015.
  8. Eturivin taidekriitikko kyllästyi lehtitalojen yhteistyöhön Yle Uutiset. 7.4.2013. Viitattu 28.5.2013.
  9. Kastemaa, Heikki: Kritiikki kierrätykseen. Journalisti, 3/2013. Suomen Journalistiliitto. Artikkelin verkkoversio Viitattu 19.9.2015.
  10. Peltola, Satu-Lotta: Coca-Cola närästää kulttuuriväkeä: Sponsorin näyttely taidemuseossa liikaa Yle Uutiset Kulttuuri. 2.9.2015. Viitattu 19.9.2015.
  11. Otso Kantokorpi Estofilia. 2018. Tallinna: Suomen suurlähetystö. Viitattu 5.5.2018. (viroksi) (suomeksi)
  12. Taiteilijaeläkkeiden saajissa eniten muusikoita ja kuvataiteilijoita Taiteen edistämiskeskus. 5.3.2018. Taiteen edistämiskeskus.
  13. Oikeusministeriön vaalisivu www.vaalit.fi.
  14. Oikeusministeriön vaalisivu http://tulospalvelu.vaalit.fi/KV-2017/fi.
  15. Salli-journalistipalkinto www.sal-info.org.
  16. Kettukin Vuoden taideteko -palkinnon saajat Kettuki.
  17. Vimma-palkinto myönnettiin Otso Kantokorvelle Yle Uutiset, kulttuuri. 14.2.2010.
  18. Otso Kantokorvesta vuoden nykytaiteen ystävä Yle Uutiset, kulttuuri. 14.2.2011.
  19. Krooks, Timo: Nuori Voima -palkinto kriitikko Otso Kantokorvelle Yle Uutiset, kulttuuri. 28.5.2013. Viitattu 28.5.2013.
  20. Otso Kantokorvelle Erik Enrothin muistopalkinto www.tekijänoikeus.fi. 7.6.2013. Viitattu 7.6.2013.
  21. Saskia-mitali Otso Kantokorvelle orton.fi.
  22. Taidekriitikko Otso Kantokorvelle Pro Sculptura -palkinto www.ksml.fi.
  23. Vuoden 2017 tunnustuspalkinto Otso Kantokorvelle Suomen Kuvataidejärjestöjen Liitto. 17.11.2017. SKjL. Viitattu 30.3.2018.
  24. CV Hanna Kantokorpi. Viitattu 23.5.2018.
  25. Kantokorpi, Otso: Julkista taidetta 33: Kunnioita isääsi ja äitiäsi Otso Kantokorven blogi Alaston kriitikko. 11.5.2011. Viitattu 23.5.2018.
  26. Vii­nis­tu külast ja lä­hiümb­ru­sest ins­pi­ree­ri­tud kuns­ti­teos­test val­mis näi­tus Sõnumitooja. 23.8.2017. (viroksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]