Otso Kantokorpi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Otso Kantokorpi Turun Kirjamessuilla 2010.

Otso Kantokorpi (s. 20. helmikuuta 1957 Helsinki) on suomalainen toimittaja, taidekriitikko, kolumnisti, kuraattori ja tietokirjailija.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toimittajana, kriitikkona ja kirjailijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1998–2005 Kantokorpi toimi Taide-aikakauslehden päätoimittajana. Vuosina 2006–2010 Kantokorpi toimitti myös Suomen arvostelijain liiton lehteä Kritiikin Uutiset. Hän on toiminut freelance-kriitikkona avustaen Taiteen lisäksi Ilkkaa (1998–2013), Kauppalehteä (2006–2013) ja Alma Aluemediaa (mm. Aamulehti, 2013) sekä Uutta Suomea (2007–2008).

Kesäkuussa 2009 Kantokorpi paljasti Kauppalehdessä julkaistuissa artikkeleissaan, että osa Turun Wäinö Aaltosen museon näyttelyssä esillä olleista teoksista oli väärennöksiä ja vaati näyttelyä suljettavaksi.[1] Artikkelien seurauksena näyttelystä aloitettiin poliisitutkinta, siitä vedettiin aluksi pois viisi teosta[2], ja näyttely suljettiin pysyvästi, sekä sitä ei esitetty suunnitelman mukaan enää Hämeenlinnan taidemuseossakaan.[3] Aihetta koskeva Kantokorven juttusarja oli ehdolla vuoden 2009 Bonnierin Suuren journalistipalkinnon saajaksi Vuoden journalistinen teko -sarjassa.[4] Kantokorven väärennösepäilyistä alkunsa saanut rikostutkinta laajeni myöhemmin Suomen rikoshistorian suurimmaksi taideväärennösjutuksi, jonka lonkerot ulottuivat muun muassa Venäjälle, Ranskaan, Viroon ja Ruotsiin.[5]

Keväällä 2013 Kantokorpi sanoutui irti aikaisemmin Alma Aluemedian kanssa tekemästään avustajasopimuksesta vastalauseena kriitikoiden ja avustajien työsopimusehtojen huonontamiselle ja lopetti kirjoittamisen myös Ilkkaan ja Kauppalehteen samasta syystä. Tapaus synnytti julkista keskustelua taidekritiikin ja kulttuurijournalismin asemasta sekä juttukierrätyksestä.[6][7]

Vuonna 2015 Otso Kantokorpi protestoi voimakkaasti Sinebrychoffin taidemuseon näyttelyä aiheesta Coca-Cola-pullo 100 vuotta. Hänen mielestään julkisin varoin ylläpidetyn museon tehtävä ei ole globaalin brändin markkinointia tukeva näyttelytoiminta. Kantokorpi laati nettiadressin, jossa vaadittiin museota luopumaan näyttelystä. Kriitikko aikoi lisäksi boikotoida Sinebrychoffin taidemuseota lopun elinikänsä.[8]

Kantokorpi on toiminut Yle Radio 1:n Kultakuumeen vakiokolumnistina vuodesta 2006. Kesällä 2013 Kantokorpi aloitti Kirkko ja kaupunki -lehden sekä syksyllä 2013 Taideyliopiston IssueX-lehden avustajana. Loppuvuodesta 2014 hän aloitti Kansan Uutisten Viikkolehdessä kuukausittaisen vakiopalstan Taide on vasara!

Tietokirjailijana Kantokorpi on kuvataiteen lisäksi ollut kiinnostunut Virosta ja virolaisesta kulttuurista.

Kantokorpi valittiin Helsingin taidemuseon johtokunnan varapuheenjohtajaksi kaudeksi 2013–2016.

Politiikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Otso Kantokorpi oli Vasemmistoliiton ehdokas kuntavaaleissa 2012, eduskuntavaaleissa 2015[9] ja kuntavaaleissa 2017, jolloin hän pääsi varavaltuutetuksi.[10]

Kuratointi ja kustannustoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kriitikontoimensa lisäksi Kantokorpi on kuratoinut useita taidenäyttelyitä eri taidemuseoihin sekä toimittanut ja kirjoittanut useita näyttelyjulkaisuja. Hän on myös opettanut taiteen sosiologiaa eri korkeakouluissa.

Kantokorpi toimi aiemmin myös kirjankustannusalalla. Vuonna 1990 hän perusti yhdessä antikvaarisen kirjakauppiaan Kaarle Ervastin ja elokuvatuottaja Lasse Saarisen kanssa yhdessä Kustannusosakeyhtö Nostromon, joka julkaisi seitsemän kirjaa vuosina 1990–1992. Vuonna 1994 hän perusti yksin Kustannusosakeyhtiö jack-in-the-boxin, joka toimi vuoteen 2003 saakka julkaisten viisitoista kirjaa. Hän toimi myös Kustannusosakeyhtiö Taiteen kustannusjohtajana vuodet 2002–05.

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2005 Kantokorpi sai Suomen Kulttuurirahaston myöntämän E. J. Vehmaksen rahaston palkinnon. Vuonna 2005 Suomen Aikakauslehdentoimittajain Liitto myönsi hänelle Salli-journalistipalkinnon.[11] Kantokorpi on palkittu kahdesti vammaistaiteen hyväksi tekemästään työstä: Vuonna 2006 hän sai Kettukin eli Kehitysvammaisten taiteilijoiden tuki ry:n vuoden taideteko -palkinnon[12] ja vuonna 2010 Kynnys ry. myönsi hänelle Vimma-palkinnon.[13] Vuonna 2011 Kiasman ystävät ry. valitsi hänet Vuoden nykytaiteen ystäväksi.[14] Toukokuussa 2013 hänelle myönnettiin Nuoren voiman liiton Nuori Voima -palkinto.[15] Kesäkuussa 2013 hänelle myönnettiin Kuvaston Erik Enrothin muistopalkinto. [16] Marraskuussa 2013 Helsingin Saskia ry. myönsi hänelle vuoden 2013 Saskia-mitalin. [17] Elokuussa 2014 Suomen Kuvanveistäjäliitto myönsi hänelle Pro Sculptura -ansiomitalin. [18]

Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lukuisten toimittamiensa kirjojen lisäksi Kantokorpi on kirjoittanut seuraavat kirjat.

  • Kosketuspintoja. Viisikymmentäyksi suomalaista nykytaiteilijaa. Helsinki: Taide, 2003. ISBN 978-951-608-053-9.
  • Kuvia ja vastakuvia. Kolmekymmentäkuusi suomalaista nykytaiteilijaa ja yksi taiteenkeräilijä. Helsinki: Taide, 2005. ISBN 951-608-064-2.
  • Sankarimatkailija Tallinnan raitiovaunuissa. Like, 2005. ISBN 951-581-100-7.
  • Kantokorpi, Otso & Rautio, Pessi: Hevosvoimaa. Helsinki: Maahenki, 2006. ISBN 978-952-5328-82-0.
  • Kantokorpi, Otso & Sainio, Ari: Kirsi Mikkonen. Lieksa: Kirsikoti, 2006. ISBN 978-952-997-261-6.
  • Sankarimatkailijan Neuvosto-Tallinna. Helsinki: Like, 2006. ISBN 951-581-108-2.
  • Sankarimatkailija Helsingin raitiovaunuissa. Helsinki: Like, 2007. ISBN 978-952-471-960-5.
  • Sankarimatkailija Tallinnan raitiovaunuissa ja trolleybusseissa. Helsinki: Like, 2008. ISBN 978-952-010-115-2.
  • Johdatus baarisököön. Helsinki: Like ; Rosebud, 2008. ISBN 978-952-01-0277-7.
  • Puu veistäjän käsissä. Suomalaista kuvanveistoa 1950-luvulta 2000-luvulle – Träet i bildhuggarens händer. Finländsk bildhuggarkonst från 1950-talet till 2000-talet. Wood in the hands of the sculptor – Finnish Sculpture from the 1950s to the 2000s. Toimittanut Pirkko Tuukkanen, Päivi Talasmaa & Tiina Bodonyi. Espoo: EMMA – Espoon modernin taiteen museo, 2008. ISBN 978-952-5509-17-5. Yksi johdantoesseistä ja kaikki 23 taiteilijaesittelyä.
  • Ukri Merikanto. Helsinki: Parvs Publishing, 2008. ISBN 978-952-5654-12-7. Johdantoessee ja kronologia.
  • Sankarimatkailija Tallinnan lähijunissa. Helsinki: Like ; Rosebud, 2009. ISBN 978-952-01-0435-1.
  • Vaivaisukkojen paluu. Toimittanut Otso Kantokorpi. Helsinki: Maahenki, 2013. ISBN 978-952-5870-88-6. Toimitus, esipuhe, yksi johdantoesseistä ja kaikki ukkoesittelyt.
  • Elovirta, Arja & Kantokorpi, Otso: Pilvenpitelijän tiellä. Toimittanut Arja Elovirta. Kerava: Keravan taidemuseo, 2014. ISBN 978-952-9642-48-9.
  • Imprimo-kokoelma. Suomalaista nykygrafiikkaa Hotel Kämpissä. Helsinki: Hotel Kämp, 2015. ISBN 978-952-264-354-4.
  • Jynkkää menoa Punavuoressa. Rappiollista kulttuuripolitiikkaa. Helsinki: Into, 2015. ISBN 978-952-93-5326-2.
  • Kantokorpi, Otso & Majava, Antti: Taiteen puheeksiottamisen opas. Helsinki: Taiteen edistämiskeskus, 2015. ISBN 978-952-5253-93-1 (PDF) Verkko-osoite: http://taiteenpuheeksiottamisenopas.taike.fi/.
  • Kristian Krokfors. Helsinki: Parvs Publishing, 2015. ISBN 978-952-5654-79-0.

Kuratoinnit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ikuinen paluu. Suomen Kuvanveistäjäliitto, Korkeasaari 2001.
  • Neljä veistäjää messuilla. Helsingin kirjamessut 2002.
  • Pysäkki. Oulun läänin aluenäyttely. Oulun taidemuseo, Kajaanin taidemuseo 2002–03. [Juryn jäsen yhdessä Jaakko Heikkilän ja Kristina Riskan kanssa]
  • Turhat pojat. Helsingin Taidehalli, Lönnströmin taidemuseo, Rauma, Mikkelin taidemuseo 2003–04.
  • Silmä ja mieli. Nykytaiteen museo Kiasma 2004. [Yhdessä Marja Sakarin kanssa]
  • Neljä taiteilijaa Keravalla. Keravan taidemuseo 2004.
  • Tapani Mikkonen & Matti Peltokangas: Taidenäyttely. Galleria G, Helsinki 2004.
  • Hevosvoimaa. Taidemuseo Meilahti, Helsinki 2006. [Yhdessä Pessi Raution kanssa]
  • Sisäpiha – Lallukan taiteilijoita Lapualla. Lapuan taidemuseo 2008.
  • Tuunattua Tuuvaa. Mikkelin taidemuseo 2009.
  • Julkisen veistotaiteen museo. Suomen Kuvanveistäjäliitto, Galleria Sculptor, Helsinki 2010. [Yhdessä Villu Jaanisoon kanssa]
  • Kunnioita isääsi ja äitiäsi. Mäntän kuvataideviikot. Mäntän kuvataiteen ystävät, Pekilo, Mänttä 2011.
  • Polaroid. Suomen valokuvataiteen museo, Helsinki 2012. [Kotimainen osuus yhdessä Martti Jämsän kanssa]
  • Leena Luostarinen – Tiikerinpiirtäjä. Helsingin Taidehalli, Joensuun taidemuseo, Etelä-Karjalan taidemuseo, Lappeenranta 2013.
  • Elinkaari. Hämeenlinnan Taiteilijaseuran 65-vuotisjuhlanäyttely. Hämeenlinnan taidemuseo 2013.
  • Pinnan alla. Salon Taiteilijaseuran 45-vuotisjuhlanäyttely. Salon taidemuseo Veturitalli 2013.
  • Kipinä. Osallistuvaa nykytaidetta ja muotoilua. Fiskarsin taiteilijoiden ja muotoilijoiden osuuskunta, Makasiini, Fiskars 2013.
  • Vaivaisukot Kerimäellä. Pelastakaa vaivaisukot ry., Kerimäen kirkko 2013.
  • Arvo Summanen – Brondan vintin legenda. Vantaan taidemuseo 2015. [Yhdessä Tytti Soikkelin kanssa]
  • Miķelis Fišers: Conspiracy Landscapes. Kaapelitehtaan Valssaamo, Helsinki 2016.
  • Jyväskylän Taiteilijaseuran 71. vuosinäyttely. Keski-Suomen museo, Jyväskylä 2016. [Jurytys ja ripustussuunnittelu]
  • Galleria Ortonin kuraattori vuodesta 2010.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. WAM:n näyttelyä vaaditaan purettavaksi Yle Uutiset. 17.6.2009. Viitattu 19.9.2015.
  2. Kohunäyttelystä vedettiin Turussa viisi teosta pois Yle Uutiset. 2.7.2009. Oy Yleisradio Ab. Viitattu 19.9.2015.
  3. WAM:n kohunäyttely pysyvästi kiinni Yle Uutiset, Turku. 30.7.2009. Oy Yleisradio Ab. Viitattu 19.9.2015.
  4. Kauppalehden juttu ehdolle vuoden journalistiseksi teoksi. Kauppalehti, 25.2.2010. Artikkelin verkkoversio Viitattu 19.9.2015.
  5. Merja Niilola: Suomen suurimmassa taulujen väärennystutkinnassa epäillään 15 miljoonan euron vahinkoja Yle Uutiset. 28.9.2015. Oy Yleisradio Ab. Viitattu 28.9.2015.
  6. Eturivin taidekriitikko kyllästyi lehtitalojen yhteistyöhön Yle Uutiset. 7.4.2013. Viitattu 28.5.2013.
  7. Kastemaa, Heikki: Kritiikki kierrätykseen. Journalisti, 3/2013. Suomen Journalistiliitto. Artikkelin verkkoversio Viitattu 19.9.2015.
  8. Satu-Lotta Peltola: Coca-Cola närästää kulttuuriväkeä: Sponsorin näyttely taidemuseossa liikaa Yle Uutiset Kulttuuri. 2.9.2015. Oy Yleisradio Ab. Viitattu 19.9.2015.
  9. Oikeusministeriön vaalisivu www.vaalit.fi.
  10. Oikeusministeriön vaalisivu http://tulospalvelu.vaalit.fi/KV-2017/fi.
  11. Salli-journalistipalkinto www.sal-info.org.
  12. Kettukin Vuoden taideteko -palkinnon saajat Kettuki.
  13. Vimma-palkinto myönnettiin Otso Kantokorvelle Yle Uutiset, kulttuuri. 14.2.2010. Oy Yle Ab.
  14. Otso Kantokorvesta vuoden nykytaiteen ystävä Yle Uutiset, kulttuuri. 14.2.2011.
  15. Timo Krooks: Nuori Voima -palkinto kriitikko Otso Kantokorvelle Yle Uutiset, kulttuuri. 28.5.2013. Oy Yle Ab. Viitattu 28.5.2013.
  16. Otso Kantokorvelle Erik Enrothin muistopalkinto www.tekijänoikeus.fi. 7.6.2013. Viitattu 7.6.2013.
  17. Saskia-mitali Otso Kantokorvelle www.orton.fi.
  18. Taidekriitikko Otso Kantokorvelle Pro Sculptura -palkinto www.ksml.fi.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]