Jyrki Siukonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jyrki Siukonen
Jyrki Siukonen vuonna 2013.
Jyrki Siukonen vuonna 2013.
Henkilötiedot
Syntynyt13. lokakuuta 1959 (ikä 64)
Tampere
Kansalaisuus Suomi
Taiteilija
Ala kuvataide, kuvanveisto, installaatio

Jyrki Siukonen (s. 13. lokakuuta 1959 Tampere) on kuvataiteilija, tutkija ja rockmuusikko. Hän valmistui Kuvataideakatemiasta kuvataiteen tohtoriksi vuonna 2001.[1]

Muusikkona Siukonen aloitti uransa 1976 punk-yhtyeen Kollaa kestää rumpalina. Hän myös sävelsi ja sanoitti yhtyeelle. Tämän jälkeen hän soitti kitaraa Vaaralliset lelut -yhtyeessä. Siukonen oli suomalaisen punkin monitoimija ja vaikutti Hilse- ja Soundi-lehtien avustajana.[lähde? ]

Siukonen tuotti joitakin Johanna-levymerkin levyjä, muun muassa Jaakko Kangosjärven Ihmeellinen luonto (1981), Päät-yhtyeen Onnenhetkiä (1982) ja Raine Salon Hyvä pahaa rock’n’roll (1982).[lähde? ]

Siukonen julkaisi vuonna 1983 EP-levyn Musta historia.[2] Seuraavana vuonna hän teki yhdessä Markku Innon, Seppo Pietikäisen ja Kai Raumosen kanssa levyn 4suuta.[3]

Siukonen houkuteltiin vuonna 1993 mukaan tamperelaiseen yhtyeeseen Punk Lurex OK, johon kuului toinenkin entinen Kollaa kestää -soittaja, Juha Helminen. Siukonen teki vuonna 1994 Punk Lurex OK:n kanssa singlen Tappajan Silmät / Paalimaja (HIKS-042).[lähde? ]

Kuvataiteilija

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siukonen aloitti kuvataiteilijan uransa vuonna 1982. Hän on pitänyt useita kymmeniä näyttelyitä kotimaassa ja ulkomailla. Keskeisiä yksityisnäyttelyitä ovat olleet muun muassa Tampereen nykytaiteen museo (1986), Sara Hildénin taidemuseo (1992), Amos Andersonin taidemuseo (1996), Kiasma (2000). Siukonen vaikutti vuosina 1984–1990 toimineessa taiteilijaryhmä Rodtsenko-seurassa.[lähde? ]

Siukonen toimi 1995–1996 Leedsin yliopiston vierailevana taiteilijana (Gregory Fellow) ja vuosina 1996–1997 Taide-lehden päätoimittajana. Hän oli 2004–2008 professori Kuvataideakatemian kuvanveiston osastolla ja 2009–2012 lehtori Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa.[lähde? ]

Siukosen teoksia on keskeisten suomalaisten taidemuseoiden kokoelmissa.[lähde? ]

Taiteellisen työnsä lisäksi Siukonen on kirjoittanut taiteesta. Kirjoissaan ja artikkeleissaan Siukonen on käsitellyt sekä taide- että kulttuurihistoriallisia aiheita. Hän on tutkinut muun muassa Kalervo Palsaa ja kirjoittanut esseitä suomalaisista nykytaiteilijoista. Belomor/Šklovski (2014) pohtii Vienanmeren–Itämeren kanavan rakentamista Neuvostoliitossa ja taiteilijan tehtävää totalitaristisessa valtiossa.[4] Tapaus avantgarde (2016) käsittelee venäläistä avantgardea, taideväärentämistä ja Turun Wäinö Aaltosen museon näyttelyä vuonna 2009.

Siukoselle myönnettiin taiteilijaeläke vuoden 2020 alusta[5].

  1. Jyrki Siukonen taiteilijamatrikkelissa
  2. Musta historia, finna.fi Viitattu 3.7.2023
  3. Rockadillo
  4. Jaana Erkkilä: Taiteellisia totuuksia ja totalitarismia Agon. 15.12.2014. Pohjoinen filosofiyhdistys Agon. Arkistoitu 14.3.2016. Viitattu 13.3.2016.
  5. Taiteilijaeläkkeen sai 61 taiteilijaa Taiteilijalehti. 27.2.2020. Viitattu 6.3.2022.