Edvard Richter

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Edvard Gottlieb Richter (10. joulukuuta 1880 Uusikirkko23. elokuuta 1956 kesähuvilalla Mikkelin lähellä) oli suomalainen taidehistorioitsija. [1][2]

Richterin vanhemmat olivat kappalainen Gustaf Edvard Richter (1852–1885) ja Anna Lovisa Streng.[3] Hän pääsi ylioppilaaksi 1898 Helsingin suomalaisesta yhteiskoulusta ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1913 ja filosofian maisteriksi 1914. Vuodesta 1904 alkaen Richter oli Helsingin Sanomien johtava taidearvostelija. Hän toimi taidehistorian opettajana Suomen Taideakatemian koulussa 1917–1947 ja Taideteollisessa oppilaitoksessa 1917–1951. 1930-luvulla ilmestyneeseen Isoon Tietosanakirjaan hän toimitti taideartikkelit, ja suomentaessaan C. G. Laurinin Konsthistorian hän loi merkittävän määrän suomenkielistä taidesanastoa. Richter oli Suomen Taideakatemian jäsenenä vuodesta 1933, valtion kuvaamataidelautakunnan sihteerinä 1918–1951 ja lautakunnan jäsenenä 1921–1952. Hän sai professorin arvonimen 1950. [4][1][2]

Edvard Richter oli naimisissa vuodesta 1919 lääketieteen lisensiaatti Mandi Maria Karnakosken kanssa.[2]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mestarimaalauksia : 50 värillistä taidepainojäljennöstä klassillisen maalaustaiteen mestareilta ; tekstit sommitellut Edv. Richter. Kirja, Helsinki 1919
  • Värien mestareita : 50 värillistä taidepainojäljennöstä Europan uusimmasta maalaustaiteesta ; valinnut ja tekstit kirjoittanut E. Richter. Kirja, Helsinki 1920
  • Färgernas mästare : femtio färgtrycksplanscher efter tavlor av nyare målare ; urval och text E. Richter. Kirja, Helsingfors 1921
  • Juho Rissasen Helkajuhla Kansallisteatterissa. 1929

Suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]