Siirry sisältöön

Eliel Aspelin-Haapkylä

Wikipediasta
Eliel Aspelin-Haapkylä
Eliel Aspelin-Haapkylä vuonna 1907.
Eliel Aspelin-Haapkylä vuonna 1907.
Henkilötiedot
Syntynyt9. lokakuuta 1847
Veteli
Kuollut11. tammikuuta 1917 (69 vuotta)
Helsinki
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti professori ja kulttuurintutkija
Arvonimivaltioneuvos

Eliel Aspelin-Haapkylä, nimimerkki Ellei (9. lokakuuta 1847 Veteli – 11. tammikuuta 1917 Helsinki[1][2]) oli suomalainen professori, valtioneuvos ja kulttuurintutkija. Hän toimi Helsingin yliopiston estetiikan professorina ja Tiedeakatemian ensimmäisenä puheenjohtajana. Hän oli fennomaani, suomalaisen kirjallisuudentutkimuksen ja taiteen tutkimuksen kehittäjä sekä kirjallisuuskriitikko[3].

Eliel Aspelin-Haapkylän vanhemmat olivat Maalahden kirkkoherra Bror Henrik Reinhold Aspelin (1806–1869) ja Gustava Snellman (k. 1880). Hän pääsi ylioppilaaksi 1865 Vaasan kymnaasista ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofina kandidaatiksi 1871, filosofian maisteriksi 1873, filosofian lisensiaatiksi 1878 ja filosofian tohtoriksi 1879.[4][5]

Aspelin-Haapkylä oli Helsingin yliopiston estetiikan ja uudemman kirjallisuuden ylimääräisenä professorina 1892–1901 ja varsinaisena professorina 1901–1908. Hän sai valtioneuvoksen arvon 1908.[4]

Aspelin-Haapkylän laajin kirjallinen työ oli neliosainen Suomalaisen teatterin historia (1906–1910). Hän kirjoitti myös useita elämäkertoja ja julkaisi ensimmäisen suomenkielisen taidehistorian alan väitöskirjan. Aspelin-Haapkylä toimi Valvojan, Ajan ja Uuden Suomettaren avustajana.[1] Hän suomensi nimimerkillä Ellei Charles Dickensin romaanin Kotisirkka ja Henrik Ibsenin näytelmän Kuninkaan-alut.

Vuonna 1890 Aspelin-Haapkylä oli mukana perustamassa kustannusosakeyhtiö Otavaa. Hän oli Aleksis Kiven henkilökohtainen tuttu ja tukija ja toi esille myös muun muassa Minna Canthin ja Jalmari Finnen teoksia. Hän keräsi merkittävän kokoelman suomalaista kuvataidetta, jonka lahjoitti Ateneumin taidemuseolle.

Aspelin-Haapkylä osti vuonna 1893 Kalvolan pitäjän Heinun kylästä Ranta-Vihtilän maatilan, jolle hän antoi nimeksi Rauhalahti. Vuonna 1911 hän lahjoitti Heinun kylän kansakoulua varten tontin, rakennutti sinne omalla kustannuksellaan koulutalon ja varusti sen kalusteilla. Vuonna 1912 valmistunut koulu tuhoutui tulipalossa 1929 mutta rakennettiin uudelleen.[6]

Eliel Aspelin-Haapkylä oli naimisissa vuodesta 1877 Ida Gustava Rewellin kanssa.[4] Aspelin-Haapkylän veljiä olivat arkeologi Johannes Reinhold Aspelin ja opettaja, päätoimittaja Henrik Emanuel Aspelin.[5] Eliel Aspelin-Haapkylän kasvattipoika oli luutnantti Yrjö Lennart Aspelin-Haapkylä (1896–1941) ja tämän poika oli kontra-amiraali Jorma Haapkylä.[7][8]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • "Kirovuosien kronikka": Otteita professori Eliel Aspelin-Haapkylän päiväkirjasta vuosilta 1905–1917. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1980
  • Alfred Kihlman: Elämän kuvaus. 2. Porvoo: WSOY, 1918.
  • Lauri Stenbäck. 2., tekijän korjaama p. Helsinki: Otava, 1917.
  • Alfred Kihlman: Elämän kuvaus. 1. Porvoo: WSOY, 1915.
  • Muoto- ja muistikuvia. 3. Helsinki: Otava, 1914
  • Muoto- ja muistikuvia. 2. Helsinki: Otava, 1912
  • Muoto- ja muistikuvia. 1. Helsinki: Otava, 1911
  • Suomalaisen teatterin historia 4, Bergbomin loppukausi: Kansallisteatteri sekä liitteitä (näytelmäin luettelo y. m.) ja nimiluettelo. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1910
  • Suomalaisen teatterin historia 3, Nousuaika, 1879–93. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1909
  • Suomalaisen teatterin historia 2, Puhenäyttämön alkuvuodet ja suomalainen ooppera, 1872–1979. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1907
  • Suomalaisen teatterin historia 1, Teatterin esihistoria ja perustaminen. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1906
  • J. L. Runebergin suomalaisuus: Esitelmä. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1904
  • Z. Topeliuksen muisto: Esitelmä Porthanin juhlassa 9 p. marrask. 1898. Helsinki: Otava, 1898
  • Kansa Saksan kertomarunoudessa 1750–1850. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1894
  • Suomalaisen taiteen historia pääpiirteissään. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1891
  • Werner Holmberg: Elämä ja teokset. Helsinki: Otava, 1890
  • Kalevalan tutkimuksia. Ensimmäinen vihko. Helsinki: Edlund, 1882

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 Saarenheimo 1997.
  2. ↑ Otavan iso tietosanakirja, osa 1 (2. painos). Helsinki: Otava, 1962.
  3. ↑ Jean Sibeliuksen aikalaisia, (Arkistoitu – Internet Archive) Sibelius.fi
  4. 1 2 3 Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899 : Eliel Aspelin
  5. 1 2 Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Bror Henrik Reinhold Aspelin. Verkkojulkaisu 2005. Luettu 4.10.2025
  6. ↑ Heinun kansakoulu, Digi Yleisten kirjastojen digitoimaa aineistoa
  7. ↑ Kuka kukin on 1978 : Jorma Haapkylä
  8. ↑ Vanhat Norssit ry : 1142. Yrjö Lennart Aspelin-Haapkylä

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Eliel_Aspelin-Haapkylä&oldid=24178389”