Juhani Aho

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kirjailijaa. Ampuja Juhani Ahosta ja liikemies Juhani Ahosta on eri artikkelit.
Juhani Aho
Juhani Aho vuonna 1886.
Juhani Aho vuonna 1886.
Henkilötiedot
Syntynyt11. syyskuuta 1861
Lapinlahti
Kuollut8. elokuuta 1921 (59 vuotta)
Helsinki
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti kirjailija
suomentaja
toimittaja
Vanhemmat Henrik Gustaf Theodor Brofeldt,
Karolina Fredrika Emelie Snellman
Puoliso Venny Soldan-Brofeldt
Lapset Heikki Aho
Antti Aho
Björn Soldan
Kirjailija
Äidinkielisuomi
Tuotannon kielisuomi
Kirjallinen suuntausrealismi,
naturalismi,
kansallinen uusromantiikka
Esikoisteos Muuan markkinamies yhteisniteenä Kievarin pihalla -novellin kanssa (1884)
Rautatie (1884), romaani
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
Juhani Aho morsiamensa Venny Soldanin maalaamassa muotokuvassa vuonna 1891.

Juhani ”Jussi” Aho (alkuaan Johannes Brofeldt, vuodesta 1907 Juhani Aho; 11. syyskuuta 1861 Lapinlahti – 8. elokuuta 1921 Helsinki)[1] oli ensimmäisiä suomeksi pitkän uran tehneitä ammattikirjailijoita. Hänen kirjailijanuransa kesti nelisenkymmentä vuotta.[2] Ahon tuotannosta mainitaan usein hänen kirjoittamansa novellit, lastut, ja niissä ja muussa lyhytproosassa hän oli parhaimmillaan.

Nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahon vanhemmat olivat rovasti Henrik Gustaf Theodor Brofeldt ja Karolina Fredrika Emelie Snellman, joille syntyi yhteensä kymmenen lasta. Lapinlahden Väärnin pappilassa syntynyt Johannes eli Juhani oli heistä vanhin. Yksi hänen pikkuveljistään oli kirjailija ja rehtori Kaarlo Brofeldt.[3]

Isä oli ottanut osaa 1800-luvun alun herännäisyyteen, mutta hän siirtyi myöhemmin beckiläiseen teologiaan. Äiti pysyi herännäisenä kuolemaansa saakka.[4] Vanhempien uskonnollinen tausta saattoi olla syy Ahon herännäismyönteiseen suhtautumiseen. Esimerkiksi romaanissaan Muuan markkinamies Aho on kuvannut heränneet sympaattisina ja oikeamielisinä ihmisinä.[5] Myös novellikokoelmassa Heränneitä (1894) hän luo heränneistä myönteistä kuvaa[4].

Ahon isä Theodor Brofeldt työskenteli Iisalmen emäseurakunnan pappina 55 vuoden ajan ja sai rovastin arvonimen. Hän asui perheineen Mansikkaniemen pikkupappilassa Iisalmen Koljonvirralla, jossa myös Juhani Aho vietti varhaisvuotensa. Aho kävi Kuopion lyseota vuodesta 1872 ja pääsi ylioppilaaksi 1880.[6] Sen jälkeen hän opiskeli Helsingin yliopistossa suomen kieltä, kirjallisuutta ja historiaa.[6] Aho sai jo nuorena ylioppilaana huomiota, kun hän voitti osakuntansa (Savo-karjalainen osakunta) kirjoituskilpailun.[7]

Kirjailijan ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Juhani Aho poikansa Heikki Ahon kanssa Tuusulassa vuonna 1897.[8]

Aho kirjoitti useita romaaneja ja novelleja. Vuonna 1884 hän jättäytyi yliopistosta kirjailijaksi ja vapaaksi toimittajaksi.[6] Aho työskenteli useissa lehdissä ja oli mukana perustamassa Päivälehteä, jonka seuraajaa Helsingin Sanomia hän avusti kuolemaansa saakka.[6] Ensimmäiset novellit julkaistiin 1883.[7] Jo Ahon varhaistuotanto ilmensi realismia, mutta se toi siihen myös uutta ilmettä käsittelemällä uuden ja vanhan ristiriitaa (esimerkiksi esikoisromaani Rautatie vuodelta 1884). Hänen pääteoksekseen luetaan Rautatie, kertomus maaseudun ukosta ja akasta, jotka ensi kertaa kuulevat rautatiestä ja haluavat lopulta päästä sitä katsomaan. Kirjailijan myöhäiskauden huomattavimmasta teoksesta Juhasta on tehty kaksi oopperaa ja neljä elokuvaa. Aho on tunnettu myös kehittämästään novellityypistä, suosituista lyhyistä kertomuksistaan eli lastuista, joista tunnetuin on Siihen aikaan kun isä lampun osti. Vaikka lastut ovat saavuttaneet suurta suosiota lukijoiden keskuudessa, kirjailija ei itse niistä juuri perustanut, vaan pikemminkin kuvasi niitä muun luomistyön ohessa lenteleviksi kappaleiksi. Vuosina 1891–1921 lastuja ilmestyi kahdeksan kokoelmaa.[2]

Ahon tuotanto on monitahoinen. Se sisältää psykologista realismia (muun muassa Yksin),[9] naturalismia lähenevää realismia (Helsinkiin) ja jopa esseistiikkaa (välillä myös voimakkaasti impressionismia) läheneviä lastuja[10].

Aho myös suomensi kaunokirjallisuutta, etenkin pohjoismaista mutta myös ranskalaista. Hän osallistui myös vuosina 1906–1920 raamatunkäännöskomitean työhön.[11]

Useat Ahon teoksista ovat kansankuvausta. Hän kirjoitti kuitenkin kuvauksia sekä tavallisesta kansasta että sivistyneistöstä.[7] Papin rouva -teoksessa luonnonkuvaus nousee keskeiseksi henkilöiden sisäisen elämän kuvastajaksi[12] ja eroaa näin ollen kauemmas tyypillisestä realismista. Ahon tuotanto jakautuu eri vaiheisiin, joista yksi osuu 1890-luvulle, jolloin Ahon elämässä tapahtui vakiintumista ja tuotannossa syttyi kiinnostus kalevalaisuutta ja herännäisyyttä kohtaan[13]. Ahon tuotannon merkittävintä osaa edustavat lastut, joka on Ahon lyhyille teksteille keksimä termi.[14] Parhaimmillaan hän oli juuri lyhyessä proosassa[13].

Aho oli ensimmäinen suomalainen kirjailija, joka oikeasti eli kirjoittamalla.[7] Hänestä tuli jo elinaikanaan eräänlainen kansalliskirjailija, minkä vuoksi hän joutui kirjoittamaan liian paljon ja osallistumaan erilaisiin julkisiin tehtäviin, mikä puolestaan hajotti hänen voimiaan.[7] Aho oli myös aikansa tunnetuimpia suomalaiskirjailijoita Euroopassa, koska hänen kirjoistaan ilmestyi erikielisiä käännöksiä melko nopeasti.[7] Jo 1890-luvulla hänen kirjojaan oli käännetty kymmenelle kielelle.[2] Benet R. Barrios käänsi Ahon lastuja katalaaniksi, ja käännökset ilmestyivät uudestaan kuvallisessa kirjasessa Finlandeses (1905).[15]

Aho haaveili vanhemmiten kansainvälisistä markkinoista ja Nobelin palkinnosta.[6] Aho oli myös useita kertoja ehdolla Nobelin palkinnolle.[16]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Juhani Aho kalastamassa Viitasaaren Huopanankoskella vuonna 1912.

Ahon kotiolot vaikuttivat myös hänen kirjallisuuteensa. Juha-romaanin kolmiodraaman taustalla näkyy kahden sisaren rakkaus. Aho oli naimisissa taiteilija Venny Soldan-Brofeldtin kanssa, mutta rakasti myös Tilly Soldania, vaimonsa siskoa.[17] Kaikki asuivat samassa pihapiirissä, ja Aholla oli lapsia molempien siskosten kanssa.[18] Erikoinen perhetilanne paljastui ensimmäisen kerran vasta vuonna 1951, kun kirjailija Antti Aho toi asian esiin isänsä elämäkerrassa.[19]

Aholla oli tiivis yhteys Elisabeth Järnefeltiin, jonka ”kouluun” hän kuului. Heidän kirjeenvaihtonsa kesti vuosia. Järnefelt rohkaisi nuorta kirjailijaa etsimään omaa tietään.[20] Samoin Aholla oli lämmin suhde Minna Canthiin,[11] joka ihastui Ahoon. Ahon suhdetta Järnefeltiin, mutta myös Canthiin kuvaa Tarja Lappalainen teoksessaan Salonkielämää – rakkautta, riitoja ja kirjoittamisen paloa[21].

Aho sairastui kurkkumätään ja kuolemaa joudutti aiemmin todettu sydämen laajentuma. Siunaustilaisuus järjestettiin Helsingin Diakonissalaitoksen kappelissa 12. elokuuta 1921. Suomen valtio maksoi Ahon hautajaisista aiheutuneet kulut[6]. Hautajaisista tuli kansallinen surujuhla.[13] Juhani Aho on haudattu Iisalmeen Kustaa Aadolfin kirkon hautausmaalle.[22]

Palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huomionosoituksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Juhani Aho vuoden 1961 juhlapostimerkissä.
Ahon patsaan paljastustilaisuus Helsingin Eirassa 11. syyskuuta 1961. Helsingin Sanomien seppeltä laskemassa Eljas Erkko (oik.) ja päätoimittaja Yrjö Niiniluoto. Taustalla Ahon kotitalo Armfeltintie 6.
Aho haudattiin Iisalmen vanhalle hautausmaalle 13. elokuuta 1921. Ensimmäiset vuodet haudalla oli puinen risti. Punagraniittinen hautamuistomerkki pystytettiin 21. syyskuuta 1930. Muistomerkin reliefin teki Venny Soldan-Brofeldt.[23]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Juhani Ahon bibliografia
  • Siihen aikaan kun isä lampun osti. 1883
  • Kievarin pihalla; Muuan markkinamies. WSOY, 1884.
  • Rautatie. (romaani, kuvitus Eero Järnefelt) WSOY, 1884.
  • Papin tytär. (romaani) WSOY, 1885.
  • Hellmanin herra; Esimerkin vuoksi. WSOY, 1886.
  • Juhani Aho, Kauppis-Heikki ja Pekka Aho: Novelleja. Kuopio: Wickström, 1888.
  • Helsinkiin. (kertomus) WSOY, 1889.
  • Kuvauksia. (novellikokoelma) Kuopio: Kastegrenin kirjakauppa, 1889.
  • Muuan markkinamies. (2. painos) WSOY, 1889.
  • Yksin. (romaani) WSOY, 1890.
  • Lastuja: kertomuksia ja kuvauksia. WSOY, 1891.
  • Uusia lastuja : kertomuksia ja kuvauksia. WSOY, 1892.
  • Juhani Ahon kirjoittamia lastuja : valikoima teoksista Lastuja ja Uusia lastuja. WSOY, 1893.
  • Papin rouva. (romaani) WSOY, 1893.
  • Heränneitä : kuvauksia herännäisyyden ajoilta, novellikokoelma. WSOY 1894.
  • Maailman murjoma, kertomus, lukujen alkukuvat Eero Järnfelt. WSOY 1894.
  • Suomalainen kuvakirja lapsille ja nuorisolle, kuvitus Venny Soldan-Brofeldt. Hagelstam, Helsinki 1894
  • Kertomuksia ja kuvauksia, kuvitus Eero Järnefelt. WSOY 1896
  • Lastuja : kolmas kokoelma. WSOY 1896
  • Panu : kuvauksia kristinuskon ja pakanuuden lopputaistelusta Suomessa, romaani. WSOY 1897.
  • Katajainen kansani : ja muita uusia ja vanhoja lastuja vuosilta 1891 ja 1899. WSOY 1899.
  • Kolme lastua lapsille. WSOY 1899
  • Lastuja : neljäs kokoelma. WSOY 1899
  • Juhani Ahon kirjasia kansalaisille 1–2. WSOY 1900
  • Katajainen kansani. 2. sarja. WSOY 1900
  • Aatteiden mies : piirteitä August Fredrik Soldanin elämästä. WSOY 1901
  • Kansalaisadressi 1901 : kertomus asevelvollisuusasian johdosta syntyneestä kansalaisadressista vuonna 1901, tekijät Juhani Aho ym. WSOY 1901
  • Tutkimus taudin syistä : ”rauhan aatteelle” omistettu. WSOY 1901
  • Metsästysalueiden muodostamisesta ja metsänriistan hoidosta. WSOY 1902
  • Panu : nelinäytöksinen näytelmä. WSOY 1903.
  • Lastuja : viides kokoelma. WSOY 1904
  • Antti Ahlström : hans lif och verksamhet, elämäkerta. Helsinki 1905 (ilmestyi suomeksi 7 vihkona nimellä Antti Ahlströmin elämäntyö. 1907–1910)
  • Lastuja : valikoima kouluja varten : tekijän toimittama. WSOY 1905
  • Kevät ja takatalvi 1–2, romaani. Otava 1906.
  • Minkä mitäkin Italiasta, matkakertomus. Otava 1906.
  • Tuomio : kolminäytöksinen näytelmä. Otava 1907.
  • Minkä mitäkin Tyrolista, matkakertomus, kuvitus Björn Wasastjerna. Otava 1908.
  • Eläimiä, novellikokoelma. WSOY 1911
  • Juha, romaani. Otava 1911.
  • Sanomalehtimiesajoiltani. Otava 1911.
  • Maisemia : valikoima lastuja. WSOY 1912
  • Muistelmia ja matkakuvia : sanomalehtimiesajoiltani 2. Otava 1912.
  • Sasu Punanen : ja muita lastuja. WSOY 1912
  • Tyven meri : lastuja. WSOY 1912
  • Vuorilla ja vuorten takana, novellikokoelma. Otava 1912
  • Omatunto : saaristokertomus, romaani. Otava 1914.
  • Kuvia ja kuvitelmia Suomen historiasta 1–3. 1915
  • Rauhan erakko, romaani. Otava 1916.
  • Lastuja : seitsemäs kokoelma. WSOY 1917
  • Hajamietteitä kapinaviikoilta 1–3. WSOY 1918–1919
  • Kootut teokset 1–10. WSOY 1918–1922
  • Rakkautta, novellikokoelma. WSOY 1919
  • Muistatko? : kukkia keväiseltä niityltä. WSOY 1920.
  • Lastuja I–III. WSOY 1920.
  • Lastuja IV–Vii. WSOY 1921.
  • Kootut lastut 1–2. WSOY 1921
  • Lastuja 8 : lohilastuja ja kalakaskuja. WSOY 1921.
  • Matkakuvia : minkä mitäkin Italiasta : minkä mitäkin Tyrolista : matkoilta omassa maassa! WSOY 1922
  • Lastuja lapsille, kuvitus P. Halonen ja V. Soldan-Brofeldt. WSOY 1923
  • Lastuja : valikoima kouluja varten : tekijän toimittama. WSOY 1926
  • Eläinlastuja. WSOY 1928
  • Lastuja lapsista. WSOY 1929
  • Kosioretkestä Maailman murjomaan : yhdeksän kertomusta. WSOY 1948
  • Valitut teokset, johdanto Vilho Suomi. WSOY 1953
  • Kootut teokset : täydennysosat 1–3. WSOY 1961
  • Punapukuinen tyttö ja muita lastuja : Juhani Ahon kertomuksia koulukäyttöön, toimittaneet Urho Somerkivi ja Aaro Nuutinen; kuvitus Lauri Manninen. Otava 1972
  • Valitut teokset, esipuhe Pirkko Alhoniemi. Karisto 1973
  • Lastuja, toimittanut Hannu Mäkelä. Otava 1974
  • Papin tytär; Muistatko; Yksin. Karisto 1978
  • Omatunto; Yksin; Juha. WSOY 1981
  • Ensimmäinen onkeni. Juhani Ahon perhokerho, Iisalmi 1982
  • Juha ; Rautatie ; Yksin. Karisto 1982
  • Juhani Aho 1–3, toimittanut Juhani Niemi. Weilin + Göös 1985
  • Juhani Ahon kirjeitä, toimittanut Juhani Niemi. Suomalaisen kirjallisuuden seura 1986

Filmatisointeja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Niemi, Juhani: Aho, Juhani (1861 - 1921) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 1.3.1998 (päivitetty 13.8.2015). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  • Huhta, Ilkka: Täällä on oikea Suomenkansa, s. 113–114. Suomen kirkkohistoriallinen seura, 2001.
  • Koskela, Lasse: Suomalaisia kirjailijoita Jöns Boddesta Hannu Ahoon, s. 14–16. Tammi, 1990.
  • Laitinen, Kai: Suomen kirjallisuuden historia, s. 222–227. Otava, 1997.
  • Mikkola, Anne-Maria & Julin, Anita & Kauppinen, Anneli ym.: Äidinkieli ja kirjallisuus – käsikirja, s. 388. WSOY, 1999.
  • Valkonen, Kaija & Koivunen, Elina: Suurin on rakkaus. Helsinki: WSOY, 1997. ISBN 978-951-0-21783-2

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Calamnius-sukuseura ry calamnius.fi. Viitattu 18.12.2010.
  2. ↑ a b c Mikkola ym. 1999
  3. ↑ Theodor Brofelt. Pohjois-Savon muisti (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. ↑ a b Vanhanen, Marko: Marko Vanhanen. Maan hiljaiset : Juhani Ahon kuvaus herännäisyydestä novellikokoelmassa Heränneitä. Pro Gradu. s. 4
  5. ↑ Huhta 2001
  6. ↑ a b c d e f g h i j Koskela 1990
  7. ↑ a b c d e f Laitinen 1997
  8. ↑ Juhani Aho ja poikansa Heikki Aholassa www.finna.fi. Viitattu 8.2.2020.
  9. ↑ Riikka Rossi, Sielutieteellistä analyysia rakkaudesta (Yksin, Minkä mitäkin Italiasta). Kiiltomato.net 3.1.2011.
  10. ↑ Arola, Emmi: Novelliopetuksen teoriaa ja jaksosuunnitelmamalli, sivulaudatur, Jyväskylä 2014
  11. ↑ a b Juhani Ahon seura, (Arkistoitu – Internet Archive)
  12. ↑ Kirsikka Kajaste: Kesäklassikko: Erään rakkauden anatomia (Yhteisnide Papin tytär ja Papin rouva), Kiiltomato.net 4.9.2001
  13. ↑ a b c Niemi (1998)
  14. ↑ Suhonen, Pekka: Metsä ja kirjallisuus Silva Fennica nro 4/1987
  15. ↑ Barrios, Benet Roura, Tietosanakirja osa 1, palsta 871, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1909
  16. ↑ Nomination Database Nobelprize. Viitattu 9.12.2017.
  17. ↑ Valkonen & Koivunen 1997, s. 79
  18. ↑ Valkonen & Koivunen 1997, s. 79–80
  19. ↑ Noora Hapuli: Kirja: Juhani Aholla oli kiusallinen salaisuus, jota varjeltiin vuosikymmeniä Ilta-Sanomat. 21.8.2023. Viitattu 21.8.2023.
  20. ↑ Valkonen & Koivunen 1997, s. 87
  21. ↑ Salonkielämää-kirja, Yle Uutiset 8.2.2014
  22. ↑ Vanha Hautausmaa Iisalmen seurakunta. Viitattu 17.9.2020.
  23. ↑ Pennanen, Jouko: Juhani Ahon hautapaasi 90 Savon Sanomat. 19.9.2020. Viitattu 23.10.2023.
  24. ↑ Juhani Ahon koulu
  25. ↑ Iisalmi: Juhani Ahon museo, viitattu 17.7.2017
  26. ↑ Antero Rautio: Pääkaupunkiseudun julkiset muistomerkit ja taideteokset, s. 188. Karisto, 1998.
  27. ↑ Helsingin taidemuseon veistossivu (Arkistoitu – Internet Archive)
  28. ↑ Huhtala, Jussi: Odotus Episodi. 31.3.2022. Viitattu 18.8.2022.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dokumentti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Juhani Aho.
Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta: Juhani Aho
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Juhani Aho.


Teoksia ladattavissa ja kuunneltavissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Juhani_Aho&oldid=22756815”