Koljonvirta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Nykyinen Koljonvirran silta
Koljonvirta nähtynä sillalta etelään

Koljonvirta on Iisalmessa noin neljä kilometriä kaupungin keskustasta pohjoiseen sijaitseva lyhyt joki, jota pitkin Iijärven vedet laskevat Poroveteen.

Silta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koljonvirran ylittää Koljonvirran silta, jota myöten Ouluntie ylittää virran. Ouluntie on nykyisin osa sekä Kalajoelta Iisalmeen johtavaa valtatietä 27 että Iisalmesta Raaheen johtavaa kantatietä 88. Ensimmäinen silta tälle kohdalle rakennettiin Kustaa III:n määräyksestä jo 1700-luvulla[1]. Myöhemmin silta on useita kertoja rakennettu uudelleen: 1850-luvulla, 1800-luvun lopulla ja vuonna 1929. Nykyinen teräsbetoninen ontelopalkkisilta valmistui vuonna 1971.[1]

Koljonvirran taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historiallisesti Koljonvirta tunnetaan ennen kaikkea sen varrella Suomen sodan aikana 27. lokakuuta 1808 käydystä Koljonvirran taistelusta. Siinä perääntymässä olleet Johan August Sandelsin johtamat ruotsalaisjoukot onnistuivat torjumaan ylivoimaisten venäläisten hyökkäyksen salmen yli.

Koljonvirran taisteluun liittyy Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoissa kolme runoa: Luutnantti Zidén, Sven Dufva ja Sandels.[2]

Kohteita läheisyydessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juhani Ahon museon rakennuksia
Mihail Dolgorukovin muistomerkki Koljonvirralla
Koljonvirran taistelussa kaatuneiden muistomerkki

Koljonvirran länsirannalla sijaitsee Koljonvirran kartano, joka nykyisin toimii majatalona. Sen alueella toimii kesäisin myös leirintäalue.[3]

Koljonvirran välittömässä läheisyydessä sen itäpuolella sijaitsee myös Mansikkaniemen entinen pikkupappila, joka on Juhani Ahon lapsuudenkoti. Nykyisin rakennuksessa toimii Juhani Ahon museo.[4]

Museon pihapiiristä lähtee noin kilometrin pituinen viitoitettu polku, jonka varrella opastaulut kertovat Koljonvirran taistelusta ja sen vaikutuksista.[5]

Alueella sijainneessa Rannan talossa asui lapsuudessaan myös kirjailijana ja yhteiskunnallisena vaikuttajana tunnettu Alli Nissinen.[6]

Taistelupaikan läheisyyteen pystytettiin vuonna 1848 Mihail Dolgorukovin muistomerkki. Läheisellä Pölkkyniemellä on vuonna 1885 pystytetty Virran muistopatsas, joka alusta lähtien on käsitetty ennen kaikkea Johan August Sandelsin muistomerkiksi. Lisäksi alueella on Lions Clubin pystyttämä Koljonvirran taistelussa kaatuneiden sotilaiden muistomerkki.[5]

Koljonvirran alueella toimii myös kesäteatteri.[7]

Koljonvirta ympäristöineen kuuluu muodostaa valtakunnallisesti merkittävän kulttuuriympäristön, jonka nimenä on Koljonvirran historiallinen maisema.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Koljonvirran silta Koljonvirran kartano. Viitattu 10.8.2023.
  2. Johan Ludvig Runeberg: Vänrikki Stoolin tarinat. Suomentanut Paavo Cajander. Gummerus, 2003. ISBN 951-2-06314-X. Teoksen verkkoversio.
  3. Tervetulloo Koljonvirralle Koljonvirran kartano. Viitattu 10.8.2023.
  4. Juhani Ahon Museo Iisalmen kaupunki. Viitattu 10.8.2023.
  5. a b Koljonvirran nähtävyydet Iisalmen kaupunki. Viitattu 10.8.2023.
  6. Alli Nissinen Koljonvirran kartano. Viitattu 10.8.2023.
  7. Teatteri Koljonvirta koljonvirtateatteri.fi. Viitattu 10.8.2023.
  8. Koljonvirran historiallinen maisema Museovirasto. Viitattu 10.8.2023.