Hannu Mäkelä

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kirjailijaa. Lisää samannimisiä henkilöitä on täsmennyssivulla.
Hannu Mäkelä
Hannu Mäkelä Turun Kirjamessuilla 2009.
Hannu Mäkelä Turun Kirjamessuilla 2009.
Syntynyt 18. elokuuta 1943 (ikä 73)
Helsinki
Ammatit kirjailija
Kansalaisuus Suomi
Aikakausi 1965–
Esikoisteos Matkoilla kaiken aikaa ja Kylliksi! tai Liikaa (molemmat 1965)
Tunnustukset Parnasson novellipalkinto 1965, Otavan nuorten kirjailijain palkinto 1966,‏ Valtion kirjallisuuspalkinto 1974, 1976, 1981, 1982, 1988. Tauno Karilaan palkinto 1974,‏ Anni Swan -palkinto 1976, Arvid Lydecken -palkinto 1978, Eino Leinon palkinto 1982, ‏Pohjoismainen kuunnelmapalkinto 1985, Alvar Renqvist -palkinto 1990,‏ Finlandia-palkinto 1995, Varjo-Finlandia 1996, Topelius-palkinto 1996, SKS:n kirjallisuusarkiston Vuoden asiakas 2003, L. Onerva -mitali 2003, Kirjapöllö-palkinto 2003, Helsingin kaupungin kulttuuripalkinto 2003
Ehdokkuudet Anni Polva -palkintoehdokas 2007, Astrid Lindgren -palkintoehdokas 2007, Tieto-Finlandia-palkintoehdokas 2007, H. C. Andersen -palkintoehdokas 2009, Astrid Lidgren -palkintoehdokas 2009, Lasten LukuVarkaus -palkinnon finalisti, 2012
Sivusto hannumakela.com
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Hannu Eljas Mäkelä (s. 18. elokuuta 1943 Helsinki) on suomalainen, tuotannoltaan monipuolinen kirjailija sekä taiteen akateemikko[1].

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mäkelän vanhemmat olivat kansakoulunopettajat[2] Väinö Mäkelä ja Eevi Leinonen. Hän on vanhempiensa nuorin lapsi. Hän aloitti kansakoulun syksyllä 1949, täytettyään juuri vasta kuusi vuotta. Väinö Mäkelä ja Eevi Leinonen erosivat Hannu Mäkelän lapsuudessa. Väinö ja Hannu Mäkelän välit olivat hyvin vaikeat, mistä viimeksi mainittu kertoo kirjassaan Isä (2004). Mäkelä on vanhempiensa tavoin koulutukseltaan kansakoulunopettaja, mutta ei ole toiminut siinä työssä. Hän oli Käpylän iltaoppikoulussa opettajana.[3] Mäkelän ensimmäinen puoliso oli Maikki o.s. Saksman (nykyinen Maikki Harjanne). Mäkelällä ja Harjanteella on yksi vuonna 1966 syntynyt poika. Myöhemmin Mäkelä on ollut naimisissa kirjailija Kristiina Louhen kanssa sekä vuosina 2004–2009 tutkija Anna Kortelaisen[4] kanssa. Nykyään hänen puolisonsa on Svetlana Aksjonova.[5] Mäkelä asuu osittain Helsingissä, pääasiassa Nummi-Pusulan Sitarlassa.

Mäkelä on julkaissut yli sata teosta. Niihin kuuluu niin romaaneja, muistelmia, runokirjoja, lastenkirjoja, näytelmiä ja kuunnelmia kuin toimitettuja kirjallisuuskokoelmiakin sekä yksi novellikokoelma. Mäkelän esikoisteos on kaksoisromaani, kaksi teosta, joilla ei ole juonellista yhteyttä, mutta jotka muuten ovat yhtä, kuvaavat samaa kokemusmaailmaa, jäsentyvät yhdeksi kokonaisuudeksi, romaanit Matkoilla kaiken aikaa ja Kylliksi! tai Liikaa.

Mäkelä on ollut vapaa kirjailija vuodesta 1987. Aiemmin hän työskenteli Otavassa eri tehtävissä 1967–1986. Otava on myös kustantanut useimmat hänen kirjansa. Vuonna 2006 ilmestynyt Samuli Parosesta kertova muistelmateos Samuli on toistaiseksi viimeinen Otavan kustantama Mäkelän teos. Nykyisin Mäkelän kirjat kustantavat Tammi ja Paasilinna.

Mäkelän varhaisessa runoudessa korostuvat lähinnä arkiset kokemukset ja vaikutelmat, mutta myöhemmin on korostunut tietoisuus idyllin rinnalla elävistä hävityksen voimista. Epäily ja turhuuden tunnot häiritsevät huolimatta pinnallisesta levosta. Eino Leino ja L. Onerva ovat Mäkelälle erityisen läheisiä kirjailijoita, ja hän on kirjoittanut heistä paljon. Mäkelän mukaan Eino Leino on Suomen kansallisrunoilija.[6]

Näytelmissään Mäkelä kuvaa usein yhteisön puristuksessa elävää poikkeusyksilöä (esimerkiksi paltamolaista voimamiestä Talas-Eeraa).

Mäkelä tunnetaan myös lastenkirjailijana, ja hänen luomansa Herra Huu on suomalaisen lastenkirjallisuuden suosituimpia hahmoja. Mäkelän tuotantoa on käännetty 15 kielelle, ja erityisesti Herra Huu -lastenkirjat ovat saaneet suosiota Suomen ulkopuolella.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaaneja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Novellikokoelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muuta proosaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runokokoelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tietokirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lastenkirjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näytelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Strashnyij gospodin Au (Kauhistava herra Huu), E. Uspenskin kanssa (1980) Kantaesitys Leningradin valtiollisessa marionettiteatterissa
  • Pekka Peloton (1982) Kantaesitys Porin kaupunginteatterissa
  • Voimamies (1982) Kantaesitys Helsingin kaupunginteatterissa
  • Tähtirinta (kolme historiallista näytelmää) (1988)
  • Virran viemä, tuulen tuoma (Kantaesitys Oulun kaupunginteatterissa, 1983)‏
  • Herra Huu (Kantaesitys Turun kaupunginteatterissa, 1984)
  • Villa Onnela (Kantaesitys Kuusamon näyttämöllä, 1985)‏
  • Kalle-Juhani ja kaverit (Kantaesitys Kansallisteatterissa 1985)
  • Hevonen joka hukkasi silmälasinsa (Kantaesitys Kansallisteatterissa 1987)‏
  • Päive i jevo dom (Päiviö ja hänen talonsa), E. Uspenskin kanssa (1991) ‏Kantaesitys Leningradin valtiollisessa marionettiteatterissa
  • Niin pieni on valo. Valosta, mysteeristä, sadusta, joulusta (‏ (1999Kantaesitys Senaatintorilla
  • Herra Huu, uusi sovitus, (2002) Helsingin Kaupunginteatteri
  • Onerva (valmistunut 2004)‏
  • Casanova (valmistunut 2007)‏

Televisionäytelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ajolähtö, 1969
  • Heikki, 10-v., 1971‏
  • Oman itsensä herra, 1972
  • Maisteri, 1974
  • Strashnyij gospodin Au (Kauhistava herra Huu), Kolmiosainen animaatiofilmi, yhdessä E. Uspenskin kanssa, 1976‏
  • Firman juhlat, 1988
  • Kolme runoilijaa, 2000 ‏‏

Toimitettuja teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Uuden runon kauneimmat 1. Osmo Hormian vuonna 1958 laatiman valikoiman pohjalta toimittanut ja täydentänyt Hannu Mäkelä. Helsinki: Otava, 1968 (4. painos 1982).
  • Hannu Mäkelä & Veikko Polameri (toim.): Uuden runon kauneimmat 2. 60-luvun runoutta. Helsinki: Otava, 1971.
  • Suomalaisia novelleja 1. Helsinki: Otava, 1973 (2. painos 1977). ISBN 951-1-00198-1.
  • Suomalaisia novelleja 2. Helsinki: Otava, 1973 (2. painos 1977). ISBN 951-1-00199-X.
  • Juhani Aho: Lastuja. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01188-X.
  • Pentti Saaritsa: Kuuden syksyn runot. Antologia. Helsinki: Kirjayhtymä, 1974. ISBN 951-26-0919-3.
  • Kai Laitinen & Matti Suurpää & Hannu Mäkelä (toim.): Suomen kirjallisuuden antologia. 7, Sotien varjossa. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-01297-5.
  • Kai Laitinen & Matti Suurpää & Hannu Mäkelä (toim.): Suomen kirjallisuuden antologia. 8, Uusin kirjallisuus. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-01303-3.
  • Perinteisen runon kauneimmat 1. Helsinki: Otava, 1975 (2. painos 1979). ISBN 951-1-01731-4.
  • Eino Leino: Elämän koreus. Valikoima runoja. Helsinki: Otava, 1976 (9. painos 2007). ISBN 951-1-02229-6.
  • F. E. Sillanpää: Piika ja muita kertomuksia. Helsinki: Otava, 1978. ISBN 951-1-04661-6.
  • Eino Leino: Elämän kirja. Valikoima Leinon tuotannosta. Kuvittanut Kosti Antikainen. Helsinki: Otava, 1980. ISBN 951-1-05620-4.
  • Suomalaisen novellin parhaat. Kuvittanut Seppo Polameri. Helsinki: Otava, 1980. ISBN 951-1-05327-2.
  • Eino Leino: Laulun lapsi. Valikoima runoja. Helsinki: Otava, 1983 (7. painos 2002). ISBN 951-1-06945-4.
  • Runon vuodenajat. Espoo: Weilin + Göös, 1988. ISBN 951-35-4265-3.
  • Eino Leino: Sata kauneinta laulua. Valikoima runoja. Helsinki: Otava, 1989 (3. painos 1995). ISBN 951-1-10421-7.
  • Runon vuodenajat (1988); (kokoelma suomalaista runoutta)
  • Suomalaisen aforismiviisauden kultainen kirja. Helsinki: Art House, 1989. ISBN 951-884-003-2. 3. tarkistettu painos 2000. ISBN 951-884-273-6.
  • Runoista rakkaimmat. Valikoima suomalaisia runoja. Helsinki: Otava, 1992 (6. painos 2005). ISBN 951-1-12264-9.
  • Ihmisiä. Uutta suomalaista proosaa Samuli Parosesta Rosa Liksomiin. Helsinki: Tammi, 1992. ISBN 951-31-0008-1.
  • Eino Leino: Yksi on laulu. Valikoima runoja. Kuvittanut Hannu Taina. Helsinki: Tammi, 1993. ISBN 951-31-0139-8.
  • Kaukametsä. Suuri suomalainen lukukirja. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-13058-7.
  • Samuli Paronen: Testamentti. Mietteitä. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-16487-2.
  • Eino Leino: Rakkauden lauluja. Valikoima runoja Leinon tuotannosta. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-16640-9.
  • Päivistä parhaimmat. Runo vuoden jokaiselle päivälle. Helsinki: Otava, 2001. ISBN 951-1-17024-4.
  • Eino Leino: Virta venhettä vie. Eino Leinon elämä ja runot. Toimittanut ja elämäkerralla varustanut Hannu Mäkelä. Helsinki: Suuri suomalainen kirjakerho, 2003. ISBN 951-571-009-X.
  • L. Onerva: Siivet. Runoja vuosilta 1945–1952. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-19055-5.
  • L. Onerva: Pilvet ja aurinko. Runoja vuosilta 1953–1963. Helsinki: Otava, 2005. ISBN 951-1-19602-2.
  • Eino Leino: Jumalien keinu. Valikoima runoja. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 951-1-20577-3.
  • L. Onerva: Liekkisydän. Valitut runot 1904–1964. Helsinki: Tammi, 2010. ISBN 978-951-31-5248-2.
  • Raamatun runous ja viisaus. Helsinki: Paasilinna, 2014. ISBN 978-952-299-041-9. [7]

Kuunnelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Toivanen, 1967
  • Sirkan päivä, 1969‏
  • Yli äänen nopeuden, 1970
  • Mummon syntymäpäivät, 1971
  • Arkusta nousi toivo, 1973
  • Maisteri, 1974‏
  • Syyskuun sadetta, 1975‏
  • Juna Moskovaan, 1976
  • Surma, 1980
  • Voimamies, 1981
  • Mies ja piru, 1981‏
  • Pois meni merehen päivä, 1982
  • Hänen uuden elämänsä alku, 1984‏
  • Rakkaudesta, 1985
  • Tähtirinta, 1987
  • Pelastuksen ajan Ihanuus, 1995
  • Leino lähtee Viroon 1, 1996
  • Leino lähtee Viroon 2, 1996
  • Taas uusi Jumalan huomen, 2000‏
  • La Serenissima, 2002
  • Histria, 2003
  • Yrtit tummat 1, 2003‏
  • Yrtit tummat 2, 2003‏
  • Yrtit tummat 3, 2004
  • Yrtit tummat 4, 2004‏
  • Luumu, puhuva koira, lastenkuunnelma, 2005
  • Tieni Duxiin, Giacomo Casanova puhuu, 2007‏
  • Rakkauden voima, 2009‏
  • Kaksi onnettomuuteni jälkeistä päivää, 2011

Palkintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen akatemia. Viitattu 26.5.2016.
  2. Kuka kukin on
  3. Mäkelän kotisivut.
  4. Rinne, Jaana: Yksin Kalliossa. Apu, 12.3.2010.
  5. http://hannumakela.com/webpage/id/4
  6. Mäkelä, Hannu: Eino Leinon elämä hannumakela.com. Viitattu 6.1.2014.
  7. Seppälä, Olli: Hannu Mäkelä kokosi Raamatun sen parhaista paloista Kotimaa24. 26.10.2014. Viitattu 1.6.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]