Joensuun kaupunginosat

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Joensuun kaupunki jakautuu 28 kaupunginosaan[1]. Eräät niistä ovat tulleet kaupunginosiksi kuntaliitosten myötä; Kiihtelysvaara ja Tuupovaara yhdistyivät Joensuuhun vuonna 2005 ja Eno ja Pyhäselkä vuonna 2009.

Keskusta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruutukaavakeskusta eli kaupunginosat I–IV muodostavat Joensuun keskustan. Kaupunki sijoitettiin eri vaihtoehtojen tutkimisen jälkeen entisille kosteille pelto-, niitty- ja metsämaille Pielisjoen suulle. Näin laivat pääsivät sataman laitureille joutumatta heti yläpuolella olevaan virtaosuuteen. Joensuu oli 1900-luvun alkupuolelle saakka Suomen tärkeimpiä vientisatamia.

Alueen maaperä koostuu vaihtelevan paksuisesta savi- ja silttikerroksesta kantavan moreenikerroksen päällä, mikä aiheuttaa korkeiden rakennuksien rakentamiselle paalutustarpeen. Myös toriparkin rakentamisesta on käyty kiivaita keskusteluja, koska alueen korkealla oleva pohjaveden pinta voisi laskea varomattomien kaivutöiden seurauksena. Pohjaveden pinnan lasku taas voisi lahottaa eräiden vanhempien rakennusten puupaalutuksia ja siten johtaa perustusten sortumiseen. Toriparkkikeskustelussa on erilaisia arvioita myös hankkeen vaikutuksia koko keskustan liikenne- ja pysäköintijärjestelmään.

Keskustan alueella on pääosin 3–7-kerroksisia rakennuksia. Koko keskusta on ruutukaava-aluetta eli korttelit ovat suorakulmion muotoisia. Keskustan kaakkoispuolella virtaa Pielisjoki, joka laskee Pyhäselkään heti kaupungin edustalla. Keskustan oppilaitoksia ovat Länsikadun alakoulu sekä Joensuun lyseon lukio ja peruskoulu.

Linnunlahti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Linnunlahti

Linnunlahti on laaja asuinalue Joensuun keskustan luoteispuolella. Pääosa rakennuksista on omakotitaloja. Linnunlahdella ovat muun muassa Mehtimäen alue, Joensuun yliopisto, Siilaisen terveysasema ja uimahalli Vesikko. Asukkaita on noin 1 100[2].

Otsola[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kanervala

Otsola on eräs Joensuun vanhimmista asuinalueista. Heti keskustan luoteisosasta alkava asuinalue levittäytyy pohjoiseen. Rakennukset ovat pääosin omakoti- ja rivitaloja, asukkaita on noin 400[2]. Otsolassa sijaitsevat Normaalikoulun yläkoulu ja lukio.

Kanervala[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kanervala

Kanervala on asuinalue heti Otsolan kaupunginosan pohjoispuolella. Alue koostuu pääosin vuosina 19601970 rakennetuista omakotitaloista. Asukkaita on noin 1 200[2]. Kaislakadulla ja Vanamokadulla on Joensuun Ellin opiskelijataloja. Alueen oppilaitoksia ovat Kanervalan alakoulu, jossa on englanninkielinen luokka ja Itä-Suomen koulu. Kanervalassa on myös partiotalo, joka on Karjalan Tyttöjen ja Joensuun Eräsissien kokoontumispaikka ja joka toimii retkeilymajana[3].

Käpykangas ja Raatekangas[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käpykangas ja Raatekangas ovat kaupunginosia Kanervalan kaupunginosan pohjoispuolella. Alueilla on paljon kaupallisia rakennuksia, sekä hieman pienteollisuutta. Asutusta ei ole huomattavasti, mutta omakotitaloja on rakennettu varsinkin alueen eteläpäähän.

Pilkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pilkko on kaupunginosa Noljakan ja Kanervalan kaupunginosien välissä. Alue on tullut tutuksi enemmän kauppakeskus K-Citymarketista kuin asutuksestaan. Asukkaita on noin 860 [2]. Kydön aluetta pidetään osana Pilkkoa. Alueen pellolle on rakennettu golfkenttä. Suuri osa "Vanhan" Pilkon pelloista on nykyisin kaavoitettu teollisuusalueeksi ja tullaan näin ollen mieltämään tulevaisuudessa lähinnä osaksi Raatekangasta. Pilkossa sijaitsevat Teboilin polttoainevarasto sekä Joensuun vapaapalokunnan tilat.

Kytö luetaan kuuluvaksi Pilkon asuinalueeseen. Kytö on pääosin omakotialuetta, jonka rakentaminen alkoi 2000-luvun alussa. Kytö on rauhallinen ja koko ajan kehittyvä asuinalue.

Noljakka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noljakan uutta ranta-asutusta.
Pääartikkeli: Noljakka

Noljakka on eräs Joensuun nopeimmin kasvaneista asuinalueista. Noljakka oli vielä 1980-luvulla erillinen taajama, erillään Joensuun keskustaajamasta. 1980-luvulta alkaen Siilainen ja Noljakka alkoivat kasvaa yhteen ja Noljakasta tuli kiinteä osa muuta kaupunkia. Noljakassa on pienkerrostalo-, omakotitalo-, ja rivitaloasutusta. Noljakan kauppakeskuksen läheisyydessä on myös joitakin korkeampia kerrostaloja. Asukkaita on noin 5 600[2]. Noljakan kaupunginosan katsotaan alkavan Linnunlahden kaupunginosan pohjoispäässä virtaavan Heinäpuron pohjoisrannalta, ja päättyvän Höytiäisen kanavaan. Ari-Jukka ja Veijo Martikaisen suunnittelema Noljakan kirkko valmistui 1997. Noljakassa on laaja Natura-alue. Sinkkolan kotieläinpiha on kaupunkilaisten suosittu kesäkeidas. Noljakassa on alakoulu, jossa on n. 350 oppilasta.


Noljakka on yksi Joensuun arvostetuimmista asuinalueista. Noljakka on kaupunkilaisille virkistymispaikka hiihtolatuineen ja lenkkipolkuineen. Noljakassa on myös koirapuisto ja valaistu hiihtomäkipuisto.

Marjala[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marjala on Höytiäisen kanavan länsirannalla oleva kaupunginosa, jonka jakaa pohjoiseen ja eteläiseen osaan Marjalan kanava eli Kuunvirta. Alueella on paljon omakotitalo- ja rivitaloasutusta, mutta etenkin kanavan suiston läheisyyteen on noussut useita kerrostaloja. Asukkaita on 2 000[4]. Marjalassa pidettiin asuntomessut 1995, mitä voidaan pitää nyky-Marjalan syntynä. Marjalan koulu sijaitsee vuonna 2000 valmistuneessa Marjalatalossa. Marjalan koulussa on noin 120 oppilasta, esikouluikäisistä neljäsluokkalaisiin.


Marjalantalossa toimii aktiivinen Marjalan asukasyhdistys ry, joka tarjoaa nuoremmille marjalaisille ip-kerhon ja iltaisin monimuotoisia kerhotoimintaa. Marjalassa on Joensuun bunkkerimuseo.

Siihtala[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siihtalaa rautatiesillalta nähtynä.
Pääartikkeli: Siihtala

Siihtala on kaupunginosa Joensuun keskustan koillispuolella. Tämä asuinalue on yksi Joensuun vanhimmista. Kaupunginosan asuinrakennukset ovat pääasiassa pienkerrostaloja sekä rivi- ja omakotitaloja. Alue on yrittäjien suosiossa. Asukkaita on noin 400[2]. Siihtala on Joensuun vaurain ja arvostetuin asuinalue.lähde?

Mutala[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mutala on kaupunginosa Siihtalan luoteispuolella. Vanha työläiskaupunginosa houkuttelee nykyisin rauhallisesta ympäristöstä ja vehreistä pihapiireistä pitäviä asukkaita. Mutalassa on pääosin omakotitaloasutusta. Alueen länsi- ja pohjoispuolella kulkee päärautatie. Keskellä virtaa Kurapuro. Asukkaita on noin 3 000[2]. Alueen oppilaitoksia ovat Mutalan alakoulu ja steinerkoulu. Mutala on myös tunnettu vanhasta sanonnasta: "Älä tule Mutalaan, Mutalassa tapellaan"[5]

Rantakylä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Rantakylä (Joensuu)

Rantakylän ajatellaan olevan Joensuun toinen keskusta: sillä on laaja liikekeskusta, Joensuun toinen uimahalli ja toinen kasinoistakin. Rantakylässä on myös Joensuun korkeimpia kerrostaloja – alue on muutenkin kerrostalopainotteinen. Runsaat viheralueet. Rantakylä itsenäistyi Utran kanssa omaksi Rantakylän seurakunnakseen vuonna 1983, jolloin myös Rantakylän kirkko valmistui.

Rantakylän liikekeskustan ja Pielisjoen välissä on Ranta-Mutalan asuinalue. Alueella on paljon omakotitalo- ja rivitaloasutusta. Rantakylän alueella asuu noin 9 100 asukasta[4]. Alueen oppilaitoksia ovat Rantakylän koulu, Pataluodon koulu, Joensuun yhteiskoulun lukio.

Utra[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Utra

Rantakylän itäpuolella sijaitsee Utran kaupunginosa. Se sijaitsee siis aivan kaupunkialueen koillisimmassa osassa. Asukkaita on noin 3 500.[4] Utrassa on omakotitalo-, rivitalo- ja pienkerrostaloasutusta, joka laajenee jatkuvasti. Utran puukirkko on Suomen ainoita pystyhirsikirkkoja. Utran koulu on maakunnan suurin alakoulu. Utran saaret ja Pielisjoen rantoja kunnostettiin 1990-luvun lopussa virkistysalueeksi. Utra oli 1800-luvulla suuri teollisuusyhdyskunta, jossa oli muun muassa lasitehdas ja saha.

Karsikko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Karsikko

Karsikko on kaupunginosa Pielisjoen etelärannalla. Se rajoittuu idässä Iiksenjokeen, kaakossa Ilomantsintiehen ja lännessä Imatrantiehen.[6] Alue rakennettiin pääosin vuosina 1970–1980. Karsikossa on omakotitalo-, rivitalo- ja pienkerrostaloasutusta. Alueen keskellä ja etenkin sen lounaispuolella on myös joitakin korkeampia kerrostaloja. Siellä asuu 4 300 asukasta[2]. Alueen läpi virtaa Oksoja. Karsikon kaupunginosassa on sijainnut kansanperinteellinen vainajien muistometsä, karsikko, josta kaupunginosa on saanut nimensä. Karsikon alakoulu ja Pielisjoen yläkoulu. Osaa Karsikosta kutsutaan myös Kettuvaaraksi, sillä Karsikossa on Kettuvaaraksi kutsuttu vaara.

Niinivaaran Vesitorninpuistoa.
Niinivaara Joensuun kaupungintalon edustalta, Pielisjoen toiselta puolelta kuvattuna. Ylimpänä näkyy Pohjois-Karjalan keskussairaalan rakennuksia.
Niinivaaralle tyypillistä on 1930–1950-lukujen omakotitalot, sekä 1960-lukulaisista uudemmat kerrostalot.

Niinivaara[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Niinivaara (Joensuu)

Niinivaara on Joensuun suurimpia kaupunginosia. Alueella on paljon korkeampia kerrostaloja; myös Pohjois-Karjalan keskussairaala sijaitsee Niinivaaralla. Vaikka alue on Joensuun vanhimpia, sinne rakennetaan yhä paljon. Kaupunginosa on pääosin vaaralla, 107 metriä merenpinnan yläpuolella, ja sieltä näkyy hyvin Pielisjoelle ja Joensuun keskustaan. Kallion sisällä on iso väestönsuoja. Alue sijoittuu Karsikon kaupunginosan ja Pielisjoen väliin. Niinivaaraan kuuluu myös Joensuun kantakaupungin ainoa lampi, Varaslampi. Asukkaita on noin 4 400[4]. Alueella sijaitsee muun muassa Niinivaaran alakoulu, Nepenmäen alakoulu sekä Karelia-ammattikorkeakoulun Tikkarinteellä toimiva hoitoalan ja Wärtsilä-talossa toimiva tekniikan ja liiketalouden osaamiskeskukset. Pielisensuun kirkko (Veikko Larkas, 1960) Niinivaaran laella on Pielisensuun seurakunnan pääkirkko.

Sirkkala[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sirkkala on teollisuusalue Pielisjoen etelärannassa, Karsikon ja Niinivaaran kaupunginosien välissä. Asutusta ei ole paljon. Siellä sijaitsevat muun muassa Valion meijeri, UPM-Kymmenen Schaumanin lastulevytehdas, Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun yksikkö Puugia, Pekkalan kuvataideoppilaitos sekä Sokos Hotel Kimmel. Joensuun rautatie- ja linja-autoasemat sijaitsevat Sirkkalassa.

Sirkkalan silta, joka johtaa Sirkkalasta keskustaan Yläsatamakadun päähän, avattiin 28.11. 2014. [7]

Penttilä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Penttilä

Penttilä on vanha teollisuusalue Pielisjoen ja Niinivaaran välisellä alueella, Joensuun keskustan eteläpuolella. Raskas teollisuus on lopettanut toimintansa, ja aluetta kaavoitetaan asutukselle. Penttilän sahan jo käytöstä poistunut, mutta suojeltu päärakennus, paloi vuonna 1996. Suvantosillan lähellä oleva alue on ollut muutoksessa 2000-luvulla, kun vanhoja teollisuusrakennuksia on purettu ja 14-kerroksinen tornitalo on valmistunut. Asutusta on noin 2 800.[4]

16.6.2014 avattu Ylisoutajan silta on kevyenliikenteen silta, joka yhdistää Penttilänrannan ja Joensuun keskustan ruutukaava-alueen. Tyypiltään avattava siltaosuus on kääntösilta.

Vehkalahti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Vehkalahti

Vehkalahti on Penttilän eteläisin pienalue Pyhäselän rannalla[8][9]. Vehkalahti rajoittuu Penttilään ja Karjalan rataan, jonka toisella puolella on Hukanhaudan kaupunginosa.

Hukanhauta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Hukanhauta

Hukanhauta on kaupunginosa heti Niinivaaran kaupunginosan eteläpuolella. Sen alueita ovat mm. Opotta ja Nepenmäki. Hukanhaudan asutuksesta suuri osa on omakotitaloasutusta, mutta Niinivaaran läheisyydessä on myös pienkerrostaloja. Asukkaita on noin 4 100[2]. Nepenmäen koulussa on noin 350 oppilasta. Nepenmäki on saanut nimensä kauppaneuvos F.N. Neppen­ströminin mukaan, joka omisti aluetta 1800-luvulla.

Iiksenvaara ja Iiksenniitty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iiksenvaara ja Iiksenniitty ovat itäisimpiä kaupunginosia (ennen kuntaliitosta 1. tammikuuta 2005). Alueella on harvakseltaan omakotitaloasutusta. Alueella sijaitsee Iiksenvaaran koulu. Iiksenniityssä oli vuonna 2013 asutusta noin 300 ja Iiksenvaarassa 250.[4]

Ketunpesät ja Karhunmäki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Karhunmäki

Ketunpesät ja Karhunmäki ovat kaupunginosia Joensuun kaakkoispäässä (ennen kuntaliitosta 1. tammikuuta 2005). Karhunmäessä on asukkaita noin 800 ja Ketunpesissä noin 200.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.pohjois-karjala.org/kunnat/joensuu. Viitattu 1.2.2011.
  2. a b c d e f g h i Joensuu lukuina (pdf) Joensuun kaupunki. Viitattu 20.4.2013.
  3. Retkeilymajan kotisivut
  4. a b c d e f g Joensuu taskukoossa 2014 Joensuun kaupunki. Viitattu 13.11.2014.
  5. Mutala ylpeästi esittää osaamistaan Karjalan Heili. 3.9.2014. Viitattu 17.11.2014.
  6. http://kartta.jns.fi/ Joensuun kaupungin kartta
  7. Sirkkalan silta avattu liikenteelle Joensuun kaupunki. Viitattu 28.11.2014.
  8. Joensuun karttapalvelu
  9. Juha Pasma: Joensuun kaupungin työpaikka - alueselvitys (Kuvio 2) Opinnäytetyö. Rovaniemen ammattikorkeakoulu.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Utra: Unohtumaton Utra – Utran historia- ja perinnekirja. Toim. Erkki Myller & Unto Martikainen. 2000.
  • Noljakka: Noljakan kirja. 2004.
  • Niinivaara: Vaaran laelta veden ääreen: Niinivaaran ja Penttilän entistä elämää. 1999
  • Hukanhauta: Hilkka Haaksluoto ym. (toim.): Kylästä kaupunginosiksi - Hukanhauta, Penttilä Utra - historiaa ja nykypäivää. Hukanhaudan asukasyhdistys, 1996, 154 s.
  • Rantakylä: Kinnunen, Ulla: Meidän kaikkien Rantakylä: Rantakylän kyläkirja. 1997.
  • Keskusta: Paalanen, Osmo: Kotikortteli Linnunlahdella: historiikki Joensuun kaupungin korttelista n:o 64(69). 1996.
  • Linnunlahti: Tapio Kosunen, toim: Linnunlahti
  • Neljä kaupunkimaantieteellistä kuvaa Joensuusta. 1997.
  • Oravuo, Ritva: Promenadeja ja puistosoittoja: Joensuun historialliset puistot. 1998.
  • Joensuun luonto-opas. 1988.
  • Jumalan maja ihmisten keskellä: Joensuun evankelis-luterilaisten seurakuntien kirkot ja kappelit. 2003.
  • Virratvuori, Jussi: Yhdessä & yksityisesti. Puoli vuosisataa yhteiselämää Leinikkitie 3:n Selvaag-taloissa.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]