Karsikko (Joensuu)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Karsikko on kaupunginosa Pielisjoen rannalla, Joensuussa. Alue rakennettiin pääosin 1970–1980-lukujen vaihteessa. Alueella on omakotitalo- , rivitalo- ja pienkerrostaloasutusta. Yli 4000 asukkaan Karsikko on väkiluvultaan Joensuun kolmanneksi suurin kaupunginosa. Alueen läpi virtaavia jokia ovat mm. Oksoja ja Iiksenjoki.

Karsikko oli osa Pielisensuun kuntaa, mutta päätyi osaksi Joensuun kaupunkia yhdessä Mutalan, Hukanhaudan ja Noljakan kaupunginosien kanssa kuntaliitoksella vuonna 1954. Karsikon kaupunginosassa on sijainnut kansanperinteellinen vainajien muistometsä, "karsikko", josta kaupunginosa on saanut nimensä.

Karsikkoon luettavia alueita ovat Kettuvaara, Kissamäki ja Asevelikylä. Kettuvaaran nimi tulee pienestä vaarasta. Siellä on Pielisensuun seurakunnan pappila ja henkilökunnan asuntoja. Kettuvaara-nimi on säilynyt muun muassa alueella olevan Kettuvaaran hautausmaan nimessä.

Alkuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perheyhtiö Cederberg & Co:n rakennuttama saha Karsikossa toimi vuosina 1877-1917 ja Pekkalassa toinen vuosina 1904-1917. [1] Alueelle muutti sahojen työväkeä ja itsenäisiä ammatinharjoittajia.[2] Kettuvaaralle oli avattu myös J. Eskelisen perillisten sekatavarakauppa, jota työväestö käytti.[2][3][4][5]

Jo ennen 1900-luvun alkua Karsikossa asui lähes 400 henkeä.[6] Sahayhtiö rakennutti vuosisadan vaihteessa neljä suurta, useita asuntoja yhteistiloineen käsittänyttä, kasarmeiksi kutsuttua työväen asuinrakennusta, jotka purettiin vasta 1940-luvulla.[6] [3]

Ensimmäinen pientaloalue rakennettiin nykyisten Väinämöisen-, Joukahaisen- ja Ilmarisenkadun kohdalle Kettuvaaralle, jonne sahan työntekijät olivat jo aemmin pystyttäneet asuinmökkejä.[6] Maan Cederbergeiltä ostanut [7] Kaukas alkoi myydä 1920-luvun loppupuolella alueelta tontteja, joille kukin rakensi vapaamuotoisesti omaan tapaansa.[8] Osa alkuperäisistä rakennuksista on säilynyt.[9] Asutus laajeni 1930-40-luvuilla Paavolan ja Savikkolan asuntoalueiden rakentamisella.[10] [11] Pohjolankadun itäpuolelle syntyi Savikylä ja 2. maailmansodan jälkeen Asevelikylä siirtoväen asuntoalueeksi [12] Karsikon asukasluku oli vuonna 1950 jo 2332 henkeä. [13] Kerrostaloja Karsikkoon alkoi nousta 1960-luvulla. [14]

Kouluja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karsikon koulu on LUMA-painotteinen alakoulu, joka on aktiivisessa yhteistyössä muiden joensuulaisten LUMA-painotteisten koulujen ja oppilaitosten kanssa, erityisesti Pielisjoen koulun kanssa. Karsikon koulu aloitti toimintansa Pielisensuun kouluna vuonna 1892. Koulu perustettiin pääasiassa läheisen Karsikon sahan ympärille kehittyneen asutustihentymän tarpeisiin. Karsikon sahan johtaja C.J. Cederberg oli myötämielinen koulun perustamishankkeelle ja lupasi antaa koulun tarvitsemat tilat veloituksetta Karsikon sahalta. Koulun ensimmäiseksi opettajaksi palkattiin ylioppilas Hassinen, ja koulu avattiin 25. tammikuuta 1892, kello kymmenen aamulla. Koululle vuonna 1897 rakennettua omaa taloa[15] laajennettiin vuosina 1929 ja 1934[16] Koulun nykyinen rehtori on Jussi T. Koski. Vararehtorina toimii Tero Kemiläinen.

Pielisjoen koulu on Karsikossa sijaitseva yläkoulu. Siellä ovat Joensuun yläkoulujen musiikki- sekä LUMA-luokat. Koulun rehtorina toimii Jouni Partti. Koulussa on 38 opettajaa ja hieman yli 400 oppilasta. Suomen ensimmäinen peruskoulun oppilaskunta perustettiin Pielisjoen koululle vuonna 1976 nimellä Karsikon yläasteen koulun oppilaskunta.

Kirjasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karsikon kirjasto on Joensuun seutukirjaston sivukirjasto. Kirjaston kohtalo on ollut vaakalaudalla koko 2000-luvun ajan. Kesäkuussa 2010 Joensuun kulttuuri- ja nuorisolautakunta päätti säilyttää kirjaston. Toisen kerran samansisältöinen päätös tehtiin 14.6.2011.[17] [18]

Kirjasto toimii entisessä kansakoulun rakennuksessa, joka on rakennettu 1892. Se peruskorjattiin kirjastoksi 1980-luvun alussa. [19]

Virkistysalueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karsikossa on pienvenerannan vieressä uimaranta. Rannalle pääsee Pohjolankadulta. Pielisjoen virtaus on vaarallinen myös uimarannan kohdalla. Iiksenjoki sopii hyvin melontaan.


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kalevi Ahonen, Erkki Tuunanen, ja Pertti Elsinen. Joensuun kaupungin historia: 2-4. [Joensuu]: [Joensuun kaupunki], 1986 s. 411-413
  2. a b Lihavainen, Väinö: Menneen muisteluita. Seitenperkit ja Karsikko 2. Pohjois-Karjala, 27.06.1985, s. 6.
  3. a b Joensuun kaupungin historia s. 477
  4. Suomen kauppakalenteri : julkaisijat: Suomen tu... no Vuosi 1929, s. 559 digi.kansalliskirjasto.fi. maaliskuu 1929. Viitattu 8.10.2021.
  5. 1910 Suomen kauppa- ja teollisuuskalenteri Toinen vsk 1911, s. 298 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 8.10.2021.
  6. a b c Joensuun kaupungin historia 2-4, s. 434
  7. Lihavainen, Väinö Menneen muisteluita:: Seitenperkit ja Karsikko 1.. Pohjois-Karjala,, 20.06.1985, s. 10.
  8. Lihavainen, Väinö: Väinämöisen kadulle rakennettiin mökit ja "pytingit" omin eväin. Pohjois-Karjala, 25.11.1988, s. 8-9.
  9. Karsikon koulu asemakaavan muutos kaavaselostus Työ nro 1705, s. 6. Joensuun kaupunki Kaupunkirakennepalvelut, yhdyskuntasuunnittelu, kaavoitus, 20.2.2019 täydennetty 21.8.2019. Teoksen verkkoversio.
  10. Joensuun kaupungin historia 2-4, s. 435-436, 444
  11. Vesajoki, Heikki ja Huttunen, Pertti : "Karttojen Kertomaa." Teoksessa Elämää Entisajan Joensuussa : Joensuun Kaupunki 1848-1998 1998: s. 35
  12. Joensuun kaupungin historia 2-4, s. 444
  13. Joensuun kaupungin historia 2-4, s. 445
  14. Vesajoki ja Huttunen s. 39
  15. Joensuun kaupungin kistoria: 2-4. s. 520
  16. Joensuun kaupungin historia: 2-4, s. 526
  17. Joensuun kulttuuri- ja nuorisolautakunta kuntatoimisto.jns.fi. 8.6.2010. Viitattu 16.1.2011.
  18. Yle Pohjois-Karjalan radio: Karsikon kirjasto saakin jatkaa yle.fi. 15.6.2011. Viitattu 15.6.2011.
  19. Kulttuuri- ja rakennushistorialliset suojelukohteet. Joensuu 1987.