Iljušin Il-62

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Iljušin Il-62
Venäjän ilmavoimien Il-62M
Venäjän ilmavoimien Il-62M
Tyyppi pitkän matkan matkustajakone
Alkuperämaa Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
Valmistaja Iljušin
Suunnittelija Sergei Iljušin[1]
Ensilento 2. tammikuuta 1963
Esitelty 8. syyskuuta 1967[2]
Status käytössä
Pääkäyttäjät Venäjän ilmavoimat[3]
Valmistusmäärä 292[1]
Valmistusvuodet 1963–1995[1]

Iljušin Il-62 (ven. Ильюшин Ил-62, Nato-raportointinimi: Classic) on Neuvostoliitossa kehitetty Iljušinin valmistama pitkän matkan matkustajalentokone. Se on ensimmäinen neuvostoliittolainen varsinainen pitkän matkan matkustajakonetyyppi,[4] lentäen ensilentonsa 2. tammikuuta 1963.[5][3] Aeroflot lensi konetyypin ensimmäisen kaupallisen lennon 8. syyskuuta 1967 ja ensimmäisen kansainvälisen lennon viikkoa myöhemmin.[2]

Koneesta valmistettiin myös käyttötaloudellisempaa Il-62M -tyyppiä Soloviev-moottoreilla ja siivistään vahvistettua keskipitkän matkan IL-62MK -tyyppiä.[4][2] Konetta valmistettiin 292 kappaletta.[6] Konetyyppiä on käytetty Venäjän lisäksi muun muassa useissa Itä-Euroopan maissa sekä Kuubassa, Mosambikissa ja Pohjois-Koreassa.[4]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1950-luvulla ainoa moderni neuvostoliittolainen pitkän matkan matkustajalentokone oli neljällä potkuritubiinimoottorilla varustettu Tupolev Tu-114.[7] Neuvostoliiton sisäinen lentomatkustaminen kymmenkertaistui vuosina 1950–1959, ja maassa tarvittiin laajarunkoista pitkän matkan lentokonetta, jota voitaisiin käyttää ulkomaan reittien lisäksi myös pisimmillä kotimaan lennoilla.[8] Vuonna 1958 viranomaiset antoivat Iljušinin suunnittelutoimistolle tehtäväksi kehittää suihkukoneen, joka kuljettaisi 150 matkustajaa 8 000 kilometrin matkan 900 kilometrin tuntinopeudella.[7] Helmikuussa 1960 Iljušin esitteli ministerineuvostolle suunnitelman nelimoottorisesta lentokoneesta, mallinimeltään Il-62. Sopivan voimanlähteen kehittäminen annettiin tehtäväksi Kuznetsovin suunnittelutoimistolle.[8]

Konetyypin rakenne muistutti läheisesti brittiläistä, samaan aikaan kehitteillä ollutta Vickers VC10 -konetta. Tämä johti syytöksiin plagioinnista,[8] ja konetyypille annettiin länsimaissa humoristinen lempinimi ”VC-10ski”.[1] Kyse ei ollut kuitenkaan plagioinnista, vaan konetyypin pääpiirteet määräsi Neuvostoliiton aerohydrodynaaminen instituutti sillä perusteella, ettei Iljušinin suunnittelutoimistolla ollut resursseja muiden vaihtoehtojen tutkimiseen.[8] Sekä Il-62:ssa että VC10:ssä oli T-pyrstö ja neljä suihkumoottoria, jotka oli kiinnitetty rungon takaosaan, kaksi kummallekin puolelle. Moottorien sijoituksesta rungon takaosaan oli sekä hyötyä että haittaa. Matkustamo oli hiljaisempi ja siivet aerodynaamisesti puhtaammat. Lisäksi koneen sivuvakaajasta voitiin tehdä pienempi, sillä moottoririkon sattuessa kone ei kampeaisi yhtä paljon sivulle, koska moottorit olivat lähempänä runkoa. Moottorien sijoittaminen taakse mahdollisti kuitenkin sen, että koneen ollessa tyhjänä sen painopiste saattoi olla päälaskutelineen takana. Niinpä koneen perään rakennettiin tuki, joka voitiin avata aina koneen ollessa pysäköitynä. Se esti koneen kaatumisen pyrstölleen lastauksen aikana.[5]

Il-62 oli yksi aikansa moderneimmista lentokoneista, ja sen valmistuksessa käytettiin uusimpia materiaaleja ja tekniikoita.[7] Uutta teknologiaa edusti muun muassa laite, joka työnsi automaattisesti ohjainpylvään eteen, jos kone sakkasi. Vaikka lentäjät vastustivatkin laitetta aluksi, sellainen tuli myöhemmin moniin muihinkin T-pyrstöä käyttäviin konetyyppeihin. Lisäksi Il-62:ssa oli varoituslaite, joka tärisytti ohjainpylvästä koneen lähestyessä aerodynaamista sakkausta.[5] Yksi koneen ulkoisista tuntomerkeistä oli siiven etureunassa kolmanneksen rungosta siivenkärkeen päin ollut ”koiranhammas”,[7] lovi, jonka tarkoituksena oli parantaa koneen hallittavuutta pienellä nopeudella tehostamalla ilman virtausta siiven uloimmalla osalla kohtauskulman ollessa suuri.[5]

Siipien jättöreunoissa oli siiven tyvessä kaksiosaiset ja niiden vieressä siivenkärjen puolella yksiosaiset, yksisolaiset, sähköisesti liikuteltavat laskusiivekkeet. Lisäksi kummassakin siivessä oli kolmiosaiset siivekkeet ja kaksiosainen spoileri. Pyrstössä oli manuaalisesti liikuteltavat sivu- ja korkeusvakaajat. Siivekkeissä, sivuvakaajassa ja korkeusvakaajissa oli trimmisiivekkeet. Siiven etureunan jäänpoisto toteutettiin moottoreista johdetulla kuumalla ilmalla. Koneen keskiosassa oli kolme polttoainetankkia ja kummasssakin siivessä kaksi. Il-62 oli ensimmäinen Neuvostoliitossa valmistettu konetyyppi, jossa oli suihkujarru. Sellainen löytyi uloimmista NK-8-4 -moottoreista, joiden ohivirtaussuhde oli noin 1:1. Moottoreista kukin tuotti 99,0 kilonewtonin työntövoiman.[7]

Koelento-ohjelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Il-62 -aiheinen neuvostoliittolainen postimerkki vuodelta 1969.

Ensimmäinen prototyyppi (rekisteriltään CCCP-06156) rakennettiin Moskovassa Hodinkan lentoasemalla, jossa se rullasi ensimmäistä kertaa omien moottoreidensa voimalla 19. syyskuuta 1962. Koska Kuznetsovin Kuznetsov NK-8 -moottoreiden kehitystyö oli vielä kesken, ensimmäisessä prototyypissä käytettiin niiden sijasta Ljulka AL-7 -moottoreita.[5] Ne tuottivat vain noin kolme neljäsosaa NK-8:n työntövoimasta ja niiden polttoaineenkulutus oli suurempi, joten prototyyppi oli alitehoinen eikä kyennyt saavuttamaan haluttua toimintamatkaa.[7] Pääsihteeri Nikita Hruštšoville ja muulle Neuvostoliiton johdolle prototyyppi esiteltiin Hodinkan lentoasemalla 24. syyskuuta, minkä jälkeen se purettiin ja kuljetettiin maanteitse Žukovskin lentoasemalle koelentoja varten.[5]

Il-62:n ensilento lennettiin 2. tammikuuta 1963. 34 minuuttia kestäneen lennon miehistön muodostivat kapteeni Vladimir K. Kokkinaki, perämies Eduard I. Kuznetsov, suunnistaja V. F. Voskresenski, lentoinsinööri I. B. Kuss, radisti V. S. Siliminov ja projekti-insinööri P. V. Kazakov. Ensimmäinen NK-8 -moottoreilla varustettu prototyyppi lensi ensilentonsa seuraavana vuonna. Uusien moottorien lisäksi siinä oli uudelleen suunnitellut siivekkeet.[5]

Ensimmäinen prototyyppi tuhoutui 25. helmikuuta 1965 onnettomuudessa 127. koelennollaan, jolla oli tarkoitus testata koneen käyttäytymistä suurimmalla sallitulla lentoonlähtöpainolla. Se lähti lentoon suurella kohtauskulmalla ja pienellä nopeudella, osui lentokentän aitaan ja syöksyi maahan. 17 koneessa olleesta kymmenen kuoli, heidän joukossaan ensilennolla mukana olleet Voskresenski, Kazakov ja Kuss. Kolmas ja viimeinen prototyyppi lensi ensilentonsa saman vuoden heinäkuussa, minkä jälkeen koneen tuotanto aloitettiin KAPOn tehtailla Kazanissa. Ensimmäiset kaksi tuotantokonetta osallistuivat koelento-ohjelmaan lentäen tavallista siviilikäyttöä simuloivia lentoja. Koelento-ohjelma kesti kaikkiaan neljä vuotta.[2]

Käyttöönotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aeroflotin Il-62 Pariisin ilmailunäyttelyssä vuonna 1973.

Ensimmäinen siviilikäyttöön otettu tuotantolentokone toimitettiin Aeroflotin solmukohtaan Krasnojarskiin, ja se lensi ensimmäisen kaupallisen lentonsa 8. syyskuuta 1967 Moskovasta Alma-Ataan. Viikkoa myöhemmin oli vuorossa ensimmäinen Neuvostoliiton ulkopuolinen lento, kun Il-62 korvasi Tu-114:n lennolla Moskovasta Montrealiin. Ensimmäiset ulkomaille viedyt Il-62:t toimitettiin tšekkoslovakialaiselle ČSA:lle loka- ja marraskuussa 1969. ČSA käytti niitä lennoillaan Moskovaan sekä pitkän matkan lennoilla Damaskoksen, Karachin ja Rangoonin kautta Jakartaan.[2] Seuraavina ulkomaalaisasiakkaina koneita käyttöönsä saivat Interflug vuonna 1970, CAAC, United Arab Airlines ja EgyptAir vuonna 1971, Tarom ja Cubana de Aviación vuonna 1972 sekä Polskie Linie Lotnicze LOT vuonna 1973. Vuonna 1973 koneita saivat käyttöönsä myös Air France ja Japan Airlines, jotka vuokrasivat niitä wet lease -sopimuksella Aeroflotilta.[9]

Pian Il-62:n käyttöönoton jälkeen alkoi parannellun Il-62M -version kehitystyö. Siinä käytettiin uusia Soloviev D-30KU -moottoreita, jotka tuottivat 107,9 kilonewtonin työntövoiman. Niiden ohivirtaussuhde oli 2,4:1, huomattavasti suurempi kuin alkuperäisissä NK-8 -moottoreissa. Lisäksi ne kuluttivat noin 11 prosenttia vähemmän polttoainetta. Moottorit oli sijoitettu uudelleen sunniteltuihin, virtaviivaisempiin naselleihin.[7] Uudet moottorit olivat myös vanhoja Kuznetsov-moottoreita hiljaisemmat. Muita Il-62M -versioon tehtyjä parannuksia olivat pyrstöön sijoitettu 5 000 litran polttoainesäiliö, ICAOn luokan II kanssa yhteensopiva avioniikka, uudet ohjainpylväät ja paranneltu APU-voimalaite sekä ohjaamon valaistus. Uudessa mallissa spoilereita voitiin käyttää epäsymmetrisesti, joten ne toimivat ohjaamisessa siivekkeiden apuna.[9]

Ensimmäinen Il-62M koottiin 94 toimitetun Il-62:n jälkeen, ja se lensi ensilentonsa 15. huhtikuuta 1972.[9] Tyyppihyväksyntä sille myönnettiin marraskuussa 1973 laajan koelento-ohjelman jälkeen.[10] Osana ohjelmaa Il-62M kävi Etelä-Amerikassa, jossa testattiin sen suorituskykyä kuumassa ilmanalassa korkealla merenpinnan yläpuolella olevilla lentokentillä.[9] Ensimmäisen kaupallisen lennon sillä lensi Aeroflot tammikuussa 1974. Kaikki Il-62:a käyttäneet yhtiöt hankkivat myös Il-62M:ää, ja lisäksi konetyyppi sai kolme uutta asiakasta Neuvostoliiton ulkopuolelta: TAAG Angola Airlines, DETA Mozambique ja CAAK.[10]

Versiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Il-62
Alkuperäinen tuotantoversio, jonka voimanlähteenä ovat Kuznetsov NK-8 -suihkumoottorit.[2]
Il-62M
Paranneltu versio, jonka voimanlähteenä ovat Soloviev D-30KU -suihkumoottorit. Siinä on muunnellut spoilerit, uudistettu ohjaamo ja suurempi polttoainekapasiteetti.[2]
Il-62MK
Keskipitkän matkan versio. Siinä käytetään samoja D-30KU -moottoreita kuin Il-62M -koneissa, mutta siipiä ja laskutelineitä on vahvistettu suurempia painoja varten.[2]
Il-62MGr
Rahtiversio.[3]
Il-62MU
Matkustajien ja rahdin yhtäaikaiseen kuljettamiseen tarkoitettu combi-versio. Vain yksi rakennettiin.[10]
Il-62M-250
Suunnitteilla ollut 6,8 metrillä pidennetty versio. Yhtäkään ei rakennettu.[10]

Käyttäjät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siviilikäyttäjät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Air Koryon yhä käytössä oleva Il-62.
Nykyiset käyttäjät

Seuraavilla lentoyhtiöillä on aktiivikäytössä Il-62 -koneita (lukumäärä suluissa):[3]

Pohjois-Korean lippu Pohjois-Korea

Ukrainan lippu Ukraina

Valko-Venäjän lippu Valko-Venäjä

Entiset käyttäjät
Aeroflotin Il-62M.
Cubana de Aviaciónin Il-62M.
Interflugin Il-62.

Seuraavat lentoyhtiöt ovat käyttäneet Il-62 -koneita:[3]


Alankomaiden lippu Alankomaat

Angolan lippu Angola

Burkina Fason lippu Burkina Faso

Egyptin lippu Egypti

Gambia

Georgia

Guyana

Intia

Iran

 Itä-Saksa

Japani

Kambodža

Kazakstan

Keski-Afrikan tasavalta

Kiina

Kreikka

Kuuba

Latvia

Libya

Malin lippu. Mali

Moldovan lippu Moldova

Mosambikin lippu Mosambik

Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto

Norsunluurannikon lippu Norsunluurannikko

Pohjois-Korean lippu Pohjois-Korea

Puolan lippu Puola

Päiväntasaajan Guinean lippu Päiväntasaajan Guinea

Ranskan lippu Ranska

Romanian lippu Romania

Sudanin lippu Sudan

Tšekin lippu Tšekki

Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia

Ukrainan lippu Ukraina

Unkarin lippu Unkari

Uzbekistanin lippu Uzbekistan

Venäjän lippu Venäjä

Sotilaskäyttäjät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gambian hallituksen Il-62M.
Nykyiset käyttäjät

Seuraavilla ilmavoimilla tai hallituksilla on aktiivikäytössä Il-62 -koneita (lukumäärä suluissa):[3]

Gambia

Pohjois-Korean lippu Pohjois-Korea

Sudanin lippu Sudan

Venäjän lippu Venäjä

Entiset käyttäjät
Venäjän hätätilaministeriön Il-62M.

Seuraavat ilmavoimat tai hallitukset tai ministeriöt ovat käyttäneet Il-62 -koneita:[3]


 Itä-Saksa

Libya

Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto

Saksan lippu Saksa

Tšekkoslovakian lippu Tšekkoslovakia

Ukrainan lippu Ukraina

Venäjän lippu Venäjä

Onnettomuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joistakin huomattavista onnettomuuksista huolimatta Il-62 on varsin turvallinen. Vuosien 1989 ja 2009 välillä sille ei sattunut yhtään kuolemaan johtanutta onnettomuutta. Muihin vastaaviin konetyyppeihin (707, DC-8, VC10) verrattuna Il-62:lle sattui valmistusmäärään suhteutettuna vähiten onnettomuuksia: kuolonuhreja tuli 22 onnettomuudessa, ja lisäksi 11 konetta tuhoutui onnettomuuksissa, joissa kukaan ei kuollut.[11]

Konetyypin onnettomuuksista tuhoisin tapahtui 9. toukokuuta 1987, kun New Yorkiin matkalla ollut LOTin lento 5055 syöksyi maahan yrittäessään paluuta Varsovaan. Koneen noustessa matkalentokorkeuteen sen moottorin turbiini hajosi ja sytytti tulipalon rahtitilassa. Moottorin tuhoutumisen ja tulipalon sähköjärjestelmälle ja hallintalaitteille aiheuttamat vauriot johtivat lopulta hallinnan menetykseen ja maahansyöksyyn, jossa kuolivat kaikki 183 koneessa ollutta.[12]

Alla on listattu kaikki onnettomuudet, jotka ovat johtaneet koneen tuhoutumiseen tai hylkäämiseen.[13]

Päivämäärä Paikka Lentoyhtiö Versio Rekisteri Uhrit/
Koneessa
olleet
Lyhyt kuvaus Viite
25.2.1965 Neuvostoliiton lippu Moskova Iljušin Il-62 CCCP-06156 10/17 Maksimipainokoelentoa suorittanut kone nousi lentoonlähdössä vain muutaman metrin korkeuteen. Nokka nousi ylös, vauhti hidastui, kone osui betonimuuriin ja syöksyi maahan. [14][2]
16.6.1972 Egyptin lippu Kairo EgyptAir Il-62 SU-ARN 0/59 Kone laskeutui Kairon lentoaseman sijasta lentotukikohtaan, jonka kiitotie ei ollut riittävän pitkä, ja laskukiito meni pitkäksi. [15]
14.8.1972 Itä-Saksan lippu Königs Wusterhausen Interflug Il-62 DM-SEA 156/156 Koneen takaosan kuumailmaputkessa ollut vuoto sulatti sähköjohdon eristeen ja aiheutti oikosulun. Siitä syntyi kipinöitä, jotka sytyttivät tulipalon rahtitilassa. Tulipalo aiheutti ongelmia hallintalaitteiden kanssa ja tuhosi lopulta koneen takaosan kokonaan, jolloin kone syöksyi maahan. [16]
13.10.1972 Neuvostoliiton lippu Moskova Aeroflot Il-62 CCCP-86671 174/174 Aeroflotin lento 217 jatkoi lähestymisen aikana tuntemattomasta syystä laskeutumista suurella nopeudella, kunnes osui maahan. [17]
20.8.1975 Syyrian lippu Damaskos ČSA Il-62 OK-DBF 126/128 ČSA:n lento 540 syöksyi maahan lähestymisen aikana mahdollisesti korkeusmittarin väärän asetuksen vuoksi. [18]
27.5.1977 Kuuban lippu Havanna Aeroflot Il-62M CCCP-86614 68+1/70 Osui lähestymisen aikana voimalinjoihin ja syöksyi maahan. [19]
14.3.1980 Puolan lippu Varsova Polskie Linie Lotnicze LOT Il-62 SP-LAA 87/87 LOTin lennolla 7 oli laskutelineongelmia. Kun tehoja lisättiin uutta lähestymisyritystä varten, moottorin turbiini hajosi kappaleiksi. Palaset vaurioittivat ohjauskaapeleita, ja miehistö menetti koneen hallinnan. [20]
6.7.1982 Neuvostoliiton lippu Mendelejevo Aeroflot Il-62M CCCP-86513 90/90 Aeroflotin lento 411 syöksyi maahan pian lentoonlähdön jälkeen, kun haljenneesta ilmastointiputkesta tullut kuuma ilma aiheutti palohälytyksen vasemman puolen moottoreissa. Moottorit sammutettiin, jolloin vauhti väheni ja kone sakkasi. [21]
29.9.1982 Luxemburgin lippu Luxemburg Aeroflot Il-62M CCCP-86470 7/77 Aeroflotin lennon 343 moottorin 1 suihkujarru ei käynnistynyt koneen laskeutuessa. Kone ajautui oikealle ulos kiitotieltä ja päätyi rotkoon. [22]
1.7.1983 Guinean lippu Labé CAAK Il-62M P-889 23/23 Törmäsi vuoreen. [23]
9.5.1987 Puolan lippu Varsova Polskie Linie Lotnicze LOT Il-62M SP-LBG 183/183 LOTin lento 5055 syöksyi maahan yrittäessään paluuta Varsovaan. Hajonnut turbiini sytytti tulipalon ruumassa ja vaurioitti hallintalaitteita. Miehistö menetti lopulta koneen hallinnan. [12]
17.6.1989 Itä-Saksan lippu Berliini Interflug Il-62M DDR-SEW 21+1/113 Lentäjä keskeytti lentoonlähdön peräsimen ja korkeusvakaajan jumituttua. Kone ei pysähtynyt jäljelle jääneellä kiitotiellä, vaan törmäsi esteisiin ja syttyi tuleen. [24]
3.9.1989 Kuuban lippu Havanna Cubana de Aviación Il-62M CU-T1281 126+45/126 Cubana de Aviaciónin lento 9646 joutui kovaan laskuvirtaukseen pian lentoonlähdön jälkeen. Se osui antenneihin ja kukkulaan, ja syöksyi maahan asuinalueella. [25]
1.7.1990 Neuvostoliiton lippu Jakutsk Aeroflot Il-62M CCCP-86456 0/109 Laskukiito meni pitkäksi lentoinsinöörin laitettua vahingossa kaksi moottoria täydelle teholle. Kone katkesi kolmeen osaan. [26]
21.11.1990 Neuvostoliiton lippu Jakutsk Aeroflot Il-62 CCCP-86613 0/189 Laskukiito meni pitkäksi miehistön laskeutuessa huonossa säässä vieraalle lentokentälle. [27]
1.10.1992 Venäjän lippu Moskova Aeroflot Il-62M RA-86703 0/? Kone tuhoutui tankkauksen aikana syttyneessä tulipalossa. [28]
24.4.1998 Turkin lippu Istanbul Trans-Asia Il-62M YR-IRD 0/73 Lentoonlähtöön valmisteltavan koneen moottori räjähti ja sytytti tulipalon koneen takaosassa, joka vaurioitui pahoin. Trans-Asian käytössä ollut kone oli vuokrassa Taromilta. [29]
11.11.1998 Yhdysvaltain lippu Anchorage Aeroflot Il-62M RA-86564 0/12 Liian kovaa rullannut Asiana Airlinesin Boeing 747 osui koneeseen vahingoittaen sen siipeä ja pyrstöä. [30]
23.10.2002 Kirgisian lippu Biškek Tretyakovo Air Transport Company Il-62M RA-86452 0/9 Koneen painopiste oli liian takana, ja laskukiito meni pitkäksi, kun miehistö ei saanut laskettua koneen nokkaa maahan. [31]
29.3.2006 Venäjän lippu Moskova CEN-SAD Il-62M 5A-DKR 0/6 Laskukiito meni pitkäksi. Kone hajosi kolmeen osaan. [32]
20.4.2008 Dominikaanisen tasavallan lippu Santo Domingo Cubana de Aviación Il-62M CU-T1283 0/117 Cubana de Aviaciónin lento 201 teki pakkolaskun, kun moottorin turbiini hajosi, katkaisi polttoaineletkun ja aiheutti tulipalon. [33]
24.7.2009 Iranin lippu Mašhad Aria Air Il-62M UP-I6208 16/173 Aria Airin lento 1525 laskeutui liian kovalla vaudilla, ja laskukiito meni pitkäksi. [34]

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Il-62M ylhäältä, sivulta ja edestä nähtynä.

Lähde: Airliner World,[9] Airvectors[7]

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 5
  • Matkustajat: 186
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&053.012000053,12 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&043.020000043,20 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&012.035000012,35 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&0279.0550000279,55 m²
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&071600.&&&&0071 600 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: &&&&&&&&&0165000.&&&&00165 000 kg
  • Polttoainetilavuus: &&&&&&&&&0105300.&&&&00105 300 l
  • Siipikulma: 35°
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&04.&&&&004 × Soloviev D-30KU -suihkumoottoria, &&&&&&&&&&&&0107.0900000107,9 kN per moottori

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0900.&&&&00900 km/h
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&010000.&&&&0010 000 km
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&012000.&&&&0012 000 m

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Eden, Paul; Moeng, Soph (toim.): The encyclopedia of world aircraft. Enderby, Leicester: Silverdale Books, 2002. ISBN 1-85605-705-4. (englanniksi)
  • Kennedy, Charles: Russia’s Long-Haul Wonder. Airliner World, helmikuu 2016, s. 22–29. Key Publishing. ISSN 1465-6337. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Airliner World, helmikuu 2016, s. 29
  2. a b c d e f g h i Airliner World, helmikuu 2016, s. 25
  3. a b c d e f g Ил-62 Russianplanes.net. Viitattu 2.4.2016. (venäjäksi)
  4. a b c Eden s. 835
  5. a b c d e f g Airliner World, helmikuu 2016, s. 24
  6. Ilyushin Il-62 Classic globalsecurity.org. GlobalSecurity.org. Viitattu 16.2.2016. (englanniksi)
  7. a b c d e f g h Goebel, Greg: Ilyushin Jetliners 1.4.2016. Airvectors.net. Viitattu 4.4.2016. (englanniksi)
  8. a b c d Airliner World, helmikuu 2016, s. 23
  9. a b c d e Airliner World, helmikuu 2016, s. 26
  10. a b c d Airliner World, helmikuu 2016, s. 27
  11. a b Airliner World, helmikuu 2016, s. 28
  12. a b Acciden description SP-LBG Aviation Safety Network. Viitattu 2.4.2016. (englanniksi)
  13. Accident list: Ilyushin 62 Aviation Safety Network. Viitattu 2.4.2016. (englanniksi)
  14. Accident description CCCP-06156 Aviation Safety Network. Viitattu 2.4.2016. (englanniksi)
  15. Accident description SU-ARN Aviation Safety Network. Viitattu 2.4.2016. (englanniksi)
  16. Accident description DM-SEA Aviation Safety Network. Viitattu 2.4.2016. (englanniksi)
  17. Accident description CCCP-86671 Aviation Safety Network. Viitattu 2.4.2016. (englanniksi)
  18. Accident description OK-DBF Aviation Safety Network. Viitattu 2.4.2016. (englanniksi)
  19. Accident description CCCP-86614 Aviation Safety Network. Viitattu 2.4.2016. (englanniksi)
  20. Accident description SP-LAA Aviation Safety Network. Viitattu 2.4.2016. (englanniksi)
  21. Accident description CCCP-86513 Aviation Safety Network. Viitattu 2.4.2016. (englanniksi)
  22. Accident description CCCP-86470 Aviation Safety Network. Viitattu 2.4.2016. (englanniksi)
  23. Accident description P-889 Aviation Safety Network. Viitattu 2.4.2016. (englanniksi)
  24. Accident description DDR-SEW Aviation Safety Network. Viitattu 2.4.2016. (englanniksi)
  25. Accident description CU-T1281 Aviation Safety Network. Viitattu 2.4.2016. (englanniksi)
  26. Accident description CCCP-86456 Aviation Safety Network. Viitattu 2.4.2016. (englanniksi)
  27. Accident description CCCP-86613 Aviation Safety Network. Viitattu 2.4.2016. (englanniksi)
  28. Accident description RA-86703 Aviation Safety Network. Viitattu 2.4.2016. (englanniksi)
  29. Accident description YR-IRD Aviation Safety Network. Viitattu 2.4.2016. (englanniksi)
  30. Accident description RA-86564 Aviation Safety Network. Viitattu 2.4.2016. (englanniksi)
  31. Accident description RA-86452 Aviation Safety Network. Viitattu 2.4.2016. (englanniksi)
  32. Accident description 5A-DKR Aviation Safety Network. Viitattu 2.4.2016. (englanniksi)
  33. Accident description CU-T1283 Aviation Safety Network. Viitattu 2.4.2016. (englanniksi)
  34. Accident description UP-I6208 Aviation Safety Network. Viitattu 2.4.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]