Etnankoira

Etnankoira
Avaintiedot
Alkuperämaa	Sisilia,  Italia
Määrä	Suomessa rekisteröity 507
Rodun syntyaika	ikivanha
Alkuperäinen käyttö	villijäniksen metsästys
Nykyinen käyttö	seura- ja harrastekoira, Italiassa myös metsästyskoira
Elinikä	12–14 vuotta
Muita nimityksiä	cirneco dell'Etna, cirneco de l'Etna, cirneco del Etna, etna cirneco, cirneco, sisilianvinttikoira, sisiliankoira, Etnahund, Etna Hound
FCI-luokitus	ryhmä 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat alaryhmä 7 Alkukantaiset metsästyskoirat #199
Ulkonäkö
Paino	uros 10–13 kg, narttu 8–11 kg
Säkäkorkeus	uros 46–50 cm, narttu 44–48 cm
Väritys	Kellanruskea väri, jonka sävy voi vaihdella tummasta vaaleaan tai haalistuneeseen, tai punaruskea väri valkoisin merkein: Valkoinen läsi tai merkki päässä ja rinnassa, valkoiset käpälät, vatsanalus ja hännänpää. Valkoinen kaulus ei ole toivottava. Hyväksytään punaruskea väri, jossa on hieman vaaleampia ja tummempia karvoja.
Infobox OK

Etnankoira (ital. cirneco dell'Etna, sisiliaksi cirnecu) on italialainen koirarotu. Se on vinttikoiran tyyppinen pystykorvainen, alkukantainen ja harvinainen rotu. Cirneco dell’etnan tarkka alkuperä jää hämärän peittoon, mutta se on hyvin vanha rotu ja muuttunut vuosisatojen saatossa vain vähän. Rotu on saanut olla melko rauhassa, ja vasta viime vuosina sen jalostukseen on puututtu.

Rotu on nykyisin lähinnä seura- ja harrastekoira. Italiassa sitä käytetään yhä villikaniinien metsästykseen. Cirneco on nopea koira, ja ketteränä se pystyy vaihtamaan suuntaa nopeasti esimerkiksi metsästyksen aikana. Cirneco käyttää metsästäessään kuuloaan, näköään ja hajuaistiaan.

Ulkonäkö

Etnankoira on tyylikäs ja hoikkalinjainen koira. Rungoltaan se on neliömäinen ja suoraselkäinen. Karvapeite on lyhyttä, aluskarvatonta, sileää ja väriltään kellanruskeaa (fawn). Etnankoiralla on pystyt, isot korvat. Korvan ruston kuuluu olla jäykkää ja korvien sijaita lähekkäin. Säkäkorkeus on uroksilla 46–50 senttimetriä ja nartuilla 44–48 senttimetriä. Paino on uroksilla 10–13 kg ja nartuilla 8–11 kg. Etnankoira muistuttaa ulkonäöltään faaraokoiraa, mutta on sitä pienempi ja rungoltaan neliömäisempi.

Luonne ja käyttäytyminen

Etnankoira on luonteeltaan temperamenttinen, eloisa, ystävällinen, iloinen ja leikkisä koira. Etnankoiran leikkisyys säilyy yleensä vanhoihin päiviin asti. Se on myös hyvin läheisyyttä rakastava koira, ja sen lempipaikka onkin yleensä kainalossa sohvalla tai peiton alla omistajansa vieressä. Etnankoira kiintyy voimakkaasti perheeseensä ja tulee yleensä hyvin toimeen ystävällisenä ja lempeänä koirana kaikenikäisten ihmisten kanssa. Miellyttämisenhalua sillä ei ole kovin paljon, joten ilman hyvää motivointikeinoa se ei välttämättä aina tottele ainakaan ensimmäisellä käskyllä. Etnankoiralla on kuitenkin miellyttämisenhalua enemmän kuin yleensä vinttikoirilla. Se tarvitsee johdonmukaisen ja määrätietoisen peruskasvatuksen.

Etnankoira on myös liikunnallinen koira. Se on nopea, vahva, kestävä ja ketterä koira.

Harrastaminen

Etnankoiran kanssa voi harrastaa vinttikoirakilpailuja, koiranäyttelyjä sekä agilitya. Italiassa rodulle järjestetään metsästyskokeita.

Alkuperä

Etnankoira on ikivanha rotu, jonka juuret johtavat 1000-luvulle ennen ajanlaskun alkua. Joidenkin mielestä se polveutuu Egyptin viimeisten dynastioiden faaraoiden koirista ja niistä koirista, joita foinikialaiset kauppiaat toivat Italiaan. Tutkimukset antavat aiheen olettaa, että se olisi Sisilian alkuperäisrotu.

Hollantilainen vinttikoiraekspertti Leo Bosman uskoo, että rodun esi-isä on historiallisissa lähteissä mainittu Cane Cireneico eli "kyrenaikalainen koira", jonka alkuperä on nykyisessä Itä-Libyassa. Kyrenaika sijaitsi muinaisessa kreikkalais-roomalaisessa Kyrenen kaupungisssa, josta käsin kulki kauppalaivoja Kreikan, Rooman ja Pohjois-Afrikan välillä. Toisen teorian mukaan nimi cirneco tulee latinan sanasta cernere ("erotella", "seuloa" tai "etsiä", "löytää").

Etnankoiran näköisiä korkokuvia on löydetty faaraoiden haudoista, mm. Luxorista ja Ben-Hassanista. Sisiliasta on myös löydetty 45 cm korkea luuranko, joka muistuttaa rotua suuresti. Luuranko on paikallistettu vuoteen 1400 eaa. Nykyisin kyseinen luuranko on nähtävissä Pigorini-museossa Roomassa. Myös vanhoista Sisiliasta löytyneistä kolikoista on löydetty etnankoiraa esittäviä koiran kuvia. Kirjallista tietoa cirnecoista ei ole, mutta Aristoteles (384–322 eaa.) mainitsee välimerenkoirasta, jolla on teräväkärkiset korvat.

Suomessa etnankoira on suhteellisen uusi rotu. Ensimmäinen rodunedustaja saapui Suomeen vuonna 1992 Sloveniasta, ja Suomen ensimmäinen pentue syntyi vuonna 1999.

Terveys ja hoito

Etnankoirat ovat pitkäikäisiä: ne voivat elää lähemmäs 15 vuoden ikäisiksi. Etnankoiraa pidetään hyvin terveenä rotuna. Sille ei ole kuitenkaan juurikaan tehty tarkempia terveystutkimuksia muualla kuin Suomessa. Tutkimuksissa on tullut esille joitakin silmäsairauksia, muutama vanhuusiän sivuääni sydämestä ja muutama lievä patellaluksaatio (polvilumpion sijoiltaan meno) toisessa polvessa.

Etnankoira on erittäin helppohoitoinen rotu. Turkin hoidoksi riittää pesu tarvittaessa, ehkä muutaman kerran vuodessa. Rodulla ei ole lainkaan aluskarvaa ja karvanlähtö on vähäistä. Juoksuaika etnankoiranartuilla on usein vain kerran vuodessa, joillakin yksilöillä kaksi kertaa vuodessa tai esimerkiksi 8–12 kk:n välein.

Lähteet

• Suomen Italiaanot ja Cirnecot ry
• Suomen Kennelliiton KoiraNet-tietokanta
• Italian Kennelliiton Enci:n etnankoiran rotumääritelmä (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

• Rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf)
• Suomen Italiaanot ja Cirnecot ry
• Jane Mooren artikkelit etnankoirasta (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)