Beninin politiikka

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Beninin politiikka on osa presidenttijohtoista edustuksellista demokraattista tasavaltaa ja monipuoluejärjestelmää, jossa Beninin presidentti on sekä valtionpäämies että hallituksen päämies. Hallitus käyttää toimeenpanovaltaa. Lainsäädäntövalta kuuluu sekä hallitukselle että lainsäätäjälle. Oikeuslaitos on riippumaton toimeenpano- ja lainsäädäntövallasta. Nykyinen poliittinen järjestelmä perustuu Beninin vuoden 1990 perustuslakiin ja sitä seuranneeseen siirtymiseen demokratiaan vuonna 1991. Economist Intelligence Unit on arvioinut Beninin "hybridihallinnoksi" vuonna 2018.[1]

Poliittisen järjestelmän kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dahomeyn kuningaskuntaa (jonka rajat ulottuivat laajemmalle kuin nykyiseen Beniniin) hallitsi 1600-luvulta siirtomaa-aikaan hallitsija, joka tunnetaan nimellä "oba". Dahomey oli Ranskan siirtomaa vuosina 1892–1960, ja maa itsenäistyi vuonna 1960.

Vuosina 1960–1972 Beninissä järjestettiin useita sotilasvallankaappauksia (maa oli vuoteen 1975 asti Dahomeyn tasavalta), jotka johtivat moniin hallinnon muutoksiin. Viimeisessä nousi valtaan majuri Mathieu Kérékoun voimakkaasti marxilais-leniniläistä periaatetta soveltavan järjestelmän johtajana. Beninin kansantasavallassa valta oli kokonaan Beninin kansan vallankumouksellisella puolueella (PRPB) 1990-luvun alkuun saakka.

Ranskan ja muiden demokraattisten maiden rohkaisemana Kérékou kutsui koolle kansalliskokouksen, joka otti käyttöön uuden demokraattisen perustuslain ja järjesti presidentin- ja eduskuntavaalit. Kérékoun tärkein vastustaja presidentinvaalissa ja lopullinen vaalin voittaja oli pääministeri Nicéphore Soglo. Soglon kannattajat saivat enemmistön myös Kansalliskokouksessa.

Benin oli ensimmäinen Afrikan maa, joka saattoi onnistuneesti päätökseen siirtymisen diktatuurista moniarvoiseen poliittiseen järjestelmään. Maaliskuussa 1995 pidetyn kansalliskokouksen vaalin toisella kierroksella Soglon poliittinen puolue Parti de la Renaissance du Benin oli suurin yksittäinen puolue, mutta se ei saanut suurta enemmistöä. Aktiivisesta politiikasta virallisesti eläkkeelle jääneen entisen presidentin Kérékoun kannattajien muodostaman puolueen menestys kannusti Kérékoua osallistumaan menestyksekkäästi sekä vuoden 1996 että vuoden 2001 presidentinvaaleihin.

Uusi perustuslaki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Benin hyväksyi uuden perustuslain vuonna 1990 osittain Neuvostoliiton romahtamisen ja sitä seuranneen tilanteen takia, kun supervalta ei enää myöntänyt taloudellista tukea. Tämä johti maan talouskriisiin. Uuden perustuslain määrä oli vuonna 1990 avata ja vapauttaa poliittinen järjestelmä ja talous. Sen päätavoitteita ovat lakiin sisältyneinä oikeudellinen vastuu, avoimuus, uskonnonvapaus, lehdistönvapaus, valtionhallinnon valtajärjestelmien erottaminen, lakko-oikeus, yleinen äänioikeus (18-vuotiaana) ja oikeuslaitoksen riippumattomuus.

Nämä kehityssuunnat ovat luoneet Beninissä talouskasvua, mutta eräitä perustuslain rohkeita ihanteita ei ole vielä täysin toteutettu. Päävastuun ja avoimuuden puute, kyvyttömyys erottaa oikeuslaitos poliittisesta järjestelmästä ja korkea lukutaidottomuus (lukutaitoisuus vuonna 2015 oli 38,4 prosenttia väestöstä) ovat tärkeimpiä kompastuskiviä. Valtion työntekijät saavat pientä palkkaa, mikä aiheuttaa sen, että he ovat alttiita lahjonnalle ja korruptiolle. Ratkaisemattomia ongelmia on useissa ennen perustusakia säädetyissa laeissa, jotka ovat ristiriidassa uuden perustuslain kanssa. Monet vanhemmista laeista juontuvat ranskalaisista oikeusnormeista, koska Ranska oli entinen siirtomaavalta. Kriitikot ovat myös valittaneet, että perustuslaissa ei mainita oikeutta riittävään elintasoon.

Perustuslain hyväksymisen jälkeen se on käännetty kahdeksalle Beninin kansallisista kielistä. Paikallisradioasemien lähetyksissa koko maassa, sekä kaupungeissa, että maaseuduilla on julkistettu perustuslakia.

Presidentti ja hallitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Beninin presidentti Patrice Talon vuonna 2016.

Beninin presidentti valitaan viideksi vuodeksi. Henkilö voi olla virassa vain kaksi kautta, jotka voivat olla joko perättäisiä tai erillisiä. Valinta tapahtuu ehdottomalla enemmistöllä, tarvittaessa järjestetään toinen vaalikierros.

Hakijoiden on oltava:

  • Syntyjään beniniläisiä tai 10 vuotta Benin kansalaisia
  • 40–70-vuotiaita ehdokkuutensa aikaan
  • Asua Beninissä vaalien aikana
  • Henkisesti ja fyysisesti terveitä kolmen lääkärin ilmoitukse4n mukaan

Vuonna 2006 Mathieu Kérékoun osallistuminen vaaliin ei ollut perustuslaillisesti sallittua, koska hän oli ollut virassa jo kaksi kautta ja oli yli 70-vuotias. Spekuloinneista huolimatta tätä ei muutettu, ja hän luopui, kun hänen seuraajakseen valittiin Yayi Boni.

Hallitus on presidentin alainen, ja sen tehtävänä on neuvoa ja auttaa laatimaan strategioita. Se toimii myös ministeriöiden ja muiden julkisyhteisöjen kanssa.

Presidentin politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaalikampanjassaan presidentti Patrice Talon julisti muuttavansa suosionsa menettäneen edeltäjänsä, Yayin Bonin politiikan. Talon vaati, että Benin tarvitsee huomattavia uudistuksia kaikilla aloilla, ja hän esitti ohjelman, jossa on pitkä luettelo poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia uudistuksia, joita toteutettaisiin seuraavan viiden vuoden aikana. Talon kannattaa myös perustuslain uudistuksia vahvistaakseen Beninin demokraattisia instituutioita. Hänen suosituin ja ristiriitainen ehdotuksensa on ollut presidentin virka-ajan rajoittaminen yhteen kauteen. Osoittaakseen aikomuksensa vahvuuden hän ilmoitti, että ei pyri uudelleen ehdokkaaksi.

Talonin uudistuspyrkimyksiä vaikeuttaa kaksi tekijää. Hänen toimikautensa alku osoitti, että presidentti ei ole immuuni itselleen. Vaikka hän julisti, että kaikki nimitykset tullaan tekemään pätevyyden perusteella, hän korvasi useita edeltäjänsä nimittämiä virkailijota omilla liittolaisillaan. Talonilla on selvästi eturistiriita presidentin roolin ja hänen omien liike-etujensa välillä. Jotkut Talonin liikkeet vaikuttavat lähtevän hänen halustaan saavuttaa talouden avainsektoreiden kontrolli, kuten Cotonoun sataman, jonka Yayi riisti häneltä, tai puuvillan tuotannon.

Poliittisten ja talousuudistusten toteuttaminen on ristiriidassa pitkään säilyneiden piirteiden kanssa Beninin talouspolitiikassa. Beninin demokratiaa luonnehtii yhä heikko puoluejärjestelmä (jonka haurauden vuoden 2016 vaalit osoittivat), korruptio ja klientelismi, sekä hämärä suhde keskeisten liikemiesten ja poliitikkojen välillä. Valtionhallinnon kapasiteetti toteuttaa uudistuksia on kyseenalainen.[2]

Lainsäädäntö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansallinen edustajakokous on Beninin parlamentti ja ensisijainen lainsäädäntöelin. Varajäsenet valitaan neljän vuoden välein, toisin kuin presidentin viiden vuoden toimikausi. Käytettävissä on 83 paikkaa. Edustajakokous käyttää lainsäädäntövaltaa ja valvoo hallituksen toimintaa. Armeijan jäsenet eivät saa olla ehdokkaina, elleivät he eroa sotilasasemastaan.

Vuoden 2015 vaaleissa Cauri Forces for an Emerging Benin sai 33 paikkaa. Se oli suurin puolue, joka tuki presidentti Thomas Boni Yayita. Kaksi suurinta oppositiopuoluetta olivat Union Makes the Nation (UN) 13 edustajanpaikalla ja Party for Democratic Renewal (PRD) kymmenellä. Kansanedustajista kuusi on naisia ja 77 miehiä. Oleellisia ovat koalitioiden muodostamiset. Kansalliskokouksen viime vuosien pääaihe on ollut esitys, jossa perustuslain lisäyksellä sallittaisiin presidentin olevan virassaan enemmän kuin kaksi kautta, joka ei ole saavuttanut tarpeeksi tukea.[3]

Adrien Houngbédji valittiin Kansalliskokouksen puheenjohtajaksi vuonna 2015, opposition ehdokkaan saadessa 42 ääntä.[4][5]

Vaalit ja poliittiset puolueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2001 presidentinvaalien aikana väitetyt väärinkäytökset johtivat tärkeimpien opposition ehdokkaiden boikotteihin ja kyselyihin. Presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen jälkeen neljä eniten ääniä saanutta olivat: Mathieu Kérékou (vakiintunut) 45,4 prosenttia, Nicephore Soglo (entinen presidentti) 27,1 prosenttia, Adrien Houngbédji (kansanedustaja) 12,6 prosenttia ja Bruno Amoussou (valtionministeri) 8.6 prosenttia. Toisen kierroksen äänestystä, joka oli alun perin suunniteltu 18. maaliskuuksi 2001, lykättiin useilla päivillä, koska sekä Soglo että Houngbédji vetäytyivät vaalipetosten vuoksi. Jäljelle jäi Kérékou, joka oli ehdokkaana omaa apulaisministeriään Amoussouta vastaan "ystävällisessä ottelussa". Seuraavat presidentinvaalit pidettiin maaliskuussa 2006. Kun sekä Kérékou että Soglo olivat perustuslaillisesti esteellisiä asettumaan ehdokkaiksi, valittiin poliittinen tulokas Yayi Boni, joka voitti Houngbédjin toisella äänestyskierroksella. Yayi Boni ja hänen parlamentaariset liittolaisensa voittivat myös vuoden 2011 vaalit.

Patrice Talon oli riippumaton ehdokas maaliskuun 2016 presidentinvaaleissa. Vaikka hän tuli toiseksi pääministeri Lionel Zinsoun jälkeen, joka oli ensimmäisen kierroksen voittaja Benin Cowry Forcesin ehdokkana, hän voitti toisen kierroksen 65 prosentilla äänistä. Talon sanoi, että hän "aikoo ennen kaikkea ratkaista perustuslakiuudistuksen" keskustelemalla hänen suunnitelmastaan rajoittaa presidentinvirka viiteen vuoteen, jotta "omahyväisyys" voidaan torjua. Hän sanoi myös, aikovansa vähentää hallituksen kokoa 28:sta 16:een jäseneen.[6] Hän vannoi presidentinvalan 6. huhtikuuta 2016.[7] Talonin hallituksen kokoonpano ilmoitettiin myöhemmin samana päivänä.

Monipuoluejärjestelmän palauttamisen jälkeen vuonna 1990 Beninin puoluejärjestelmää on luonnehtinut vähäinen institutionalisoituminen ja suuri hajaannus. Vuoden 2016 presidentinvaaleissa hajaannuksen seurauksena poliittisten puolueiden ehdokkaiden määrä lisääntyi. Rekisteröityneitä puolueita on nykyisin yli 150, vaikka varteenotettavia puolueita ei ole enempää kuin 30. Ideologinen polarisaatio on hyvin vähäistä ja vakavat yhteenotot puolueiden välillä ovat harvinaisia.[8]

Oikeuslaitos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustuslakituomioistuin sallii sen, että yksityishenkilö voi haastaa hallituksen. Tätä on käytetty erityisesti työsyrjinnässä. Korkeimmalla tuomioistuimella on korkein tuomiovalta. Se on suunniteltu valvomaan toimeenpanovirastoa ja toimii myös neuvoa-antavassa roolissa. Korkein oikeus, johon presidentti ei voi kuulua, koostuu perustuslakituomioistuimen ja parlamentin jäsenistä, sekä korkeimman oikeuden puheenjohtajasta. Se yksin voi tuomita presidentin.

Audiovisuaalisen alan ja viestinnän viranomainen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä toimielin takaa lehdistönvapauden ja pääsyn tiedotusvälineisiin. Sen tehtävänä on myös varmistaa, että kaikilla kansalaisilla on pääsy virallisiin tietoihin.

Kansalaisvapaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansalaisvapaudet on luokiteltu ja yleensä ne ovat taattuja, mutta hyvitysten saaminen lakiteitse vapauksien rikkomisesta ovat usein vain paperilla ja vähäinen lukutaitoisuus maaseudulla aiheuttaa sen, että näiden oikeuksien tehokas toteuttaminen on vaikeaa. Ihmisioikeuksien rikkomukset ovat vähemmän tulosta valtion toimijoiden teoista, kuin resurssien puutteesta, erityisesti vankiloissa, joissa vangit saattavat viettää kuukausia tai vuosia kurjissa oloissa oikeudenkäyntiä odottaen, koska oikeusjärjestelmässä on suuria sumia. Vastaavasti joistakin parannuksista huolimatta naisten oikeudet eivät toteudu useimmilla maaseutualueilla.[9]

Politiikan mahdollisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Beninissä jatkuvat samat vahvuudet ja heikkoudet kuin aikaisemminkin. Yhteisymmärrys demokraattisten periaatteiden tärkeydestä ja väkivallattomuuden merkityksestä, sekä etnisten ryhmien välisestä yhteistyöstä on syvään juurtunut. Mutta Beninin talouspolitiikka osoittaa vain vähäisiä merkkejä tehokkaista muutoksista kohti sosiaalisesti kestävää markkinataloutta huolimatta presidentti Talonin kunnianhimosta.[2]

Kansainväliset järjestöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

AKT, AfDB, tilintarkastustuomioistuin, ECOWAS, Entente, FAO, FZ, G-77, IAEA, IBRD, ICAO, ICCt, ICFTU, ICRM, IDA, IDB, IFAD, IFC, IFRCS, ILO, IMF, IMO, Interpol, IOC, IOM, ITU , MIPONUH, MONUC, NAM, OAU, OIC, OPCW, YK, UNCTAD, UNESCO, UNIDO, UNMEE, UPU, WADB (alueellinen), WAEMU, WCL, WCO, WFTU, WHO, WIPO, WMO, WToO ja WTrO.lähde?

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Democracy Index 2016 www.eiu.com. The Economist Intelligence Unit. Viitattu 1.12.2017. (englanniksi)
  2. a b Executive Summary Country Report BTI 2018 Benin Country Report. Bertelsmann Stiftung. Viitattu 30.1.2019. (englanniksi)
  3. BENIN Assemblée nationale (National Assembly) Inter-Parlamentary Union. Inter-Parliamentary Union. Viitattu 30.1.2019. (englanniksi)
  4. Bénin: un membre de l’opposition à la tête de l’Assemblée nationale RFI Afrique. 20.5.2015. Viitattu 30.1.2019. (ranskaksi)
  5. Boko, Hermann: Bénin : l’opposant Adrien Houngbédji porté au perchoir, un revers pour le pouvoir en place Le Monde, edition Afrique. 21.05.2015. Le Monde.fr. Viitattu 30.1.2019. (ranskaksi)
  6. Elijah, Samuel et al: Newly-elected Benin president aims to reduce presidential terms Reuters World News. 26.3.2016. Viitattu 30.1.2019. (englanniksi)
  7. Elijah, Samuel: Businessman sworn in as Benin's president Reuters World News. 6.4.2016. Viitattu 30.1.2019. (englanniksi)
  8. 5 Political and Social Integration Country Report BTI 2018 Benin Country Report. Bertelsmann Stiftung. Viitattu 30.1.2019. (englanniksi)
  9. 3 Rule of Law Country Report BTI 2018 Benin Country Report. Bertelsmann Stiftung. Viitattu 30.1.2019. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Politics of Benin