Beninin poliittiset puolueet
Beninin poliittiset puolueet ovat osa presidenttijohtoisen tasavallan monipuoluejärjestelmää. Beninissä on arviolta 150–200 poliittista puoluetta, joista joidenkin arvioiden mukaan noin 30 on tärkeitä.[1]
Monipuoluejärjestelmän palauttamisen (1990) jälkeen Beninin puoluejärjestelmää on luonnehtinut vähäinen institutionalisoituminen ja suuri hajaannus. Vuoden 2016 presidentinvaalissa hajaannus päättyi ehdokkaiden ja puolueiden lisääntymiseen. Ideologinen polarisoituminen on kuitenkin vähäistä ja vakavat yhteenotot puolueiden välillä ovat harvinaisia.[1]
Heinäkuussa 2018 säädetty vaalilaki otettiin käyttöön vuoden 2019 parlamenttivaalissa. Se toi 10 prosentin äänikynnyksen parlamenttiin pääsemiseksi, kun taas parlamentaariselle listalle vaadittu talletusraha kasvoi 8,3 miljoonasta frangista (12 860 euroa) 249 miljoonaan frangiin (385 824 euroa).[2] Uudistusten tarkoituksena on vähentää poliittisten puolueiden määrää.[2]
Puolueliittoumat saattavat hajota helposti, uusia liittolaisuuksia on syntymässä, ja tilannetta ruokkii poliittinen klientelismi. Väestö on tyytymätöntä maan haavoittuvaan ja opportunistiseen puoluejärjestelmään, mutta monipuoluejärjestelmän periaatetta ei yleensä aseteta kyseenalaiseksi.[1]
Puolueiden historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kolonialistinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kun siirtomaiden isäntämaat alkoivat sallia poliittisten puolueiden muodostamisen, ne tukivat puolueiden etnistä luonnetta ja niiden edustamista omiin tarkoituksiinsa. Beninin poliittista logiikkaa luonnehtii afrikkalaisten maiden tavoin etninen äänestäminen. Etnisen ryhmän äänestäjiä kannustaa sellaisen poliitikon valinta, joka tunnistaa ryhmän ja jolla on tiettyjä velvollisuuksia äänestäjilleen.[3]
Toisen maailmansodan jälkeistä poliittista kehitystä Beninissä ovat paljolti määritelleet paikalliset tekijät.[4]
Mikään Beninin yksittäisistä etnisistä ryhmistä ei kata yli 25 prosenttia väestöstä, ja useimpien kattavuus on alle viisi prosenttia. Alueen ja kielen yhteisyyden perusteella Beninissä on kolme tärkeää aluetta:
- Kaakkois-Nigerian rajoilla ovat Jorubat, Gounit ja Ouémét (tai Wémé).
- Keskiosa, mukaan lukien entinen Abomeyn valtakunta, sisältää Beninin suurimman ryhmän Fonit ja useita muita.
- Pohjoiseen kuuluu useita etnisiä ryhmiä, kuten Baribat, Peuhlit (tai Fulbet) ja Dendit, joiden väestö on pääosin muslimeita.[3]
Johtavat poliittiset hahmot 1950-1960-luvuilla olivat Sourou Apithy ja Justin Ahomadegbé etelässä ja Hubert Maga pohjoisessa.[4]
Vuoden 1945 vaaliuudistuksen aikaan Dahomeyssä oli vain yksi poliittinen puolue (UPD, Union Progressiste Dahomeenne), jota hallitsivat etelässä asuvat. Vuonna 1947 Abomeyssä perustettiin uusi puolue, BPA (Bloc Populaire Africain), jonka perustivat eräät vuoden 1946 vaaleissa hävinneet ehdokkaat. Kesäkuussa 1951 Dahomey valitsi kaksi kansanedustajaa Ranskan kansalliskokoukseen. Tuloksena Union Francaise (Apithy) sai 53 463 ääntä, joista 64 prosenttia tuli Porto-Novon alueelta ja 2,2 prosenttia pohjoisesta. Groupement Ethnique du Nord (Maga) sai 49 329 ääntä, joista 98 prosenttia tuli pohjoisesta. UPD (Zinsou) sai 18 410 ääntä, pääosin Ouidahin piiristä. Heinäkuussa Apithy nimesi puolueensa uudestaan: Parti Republicaine du Dahomey (PRD).[3]
Vuoden 1959 lakia säätävän kansalliskokouksen vaaleissa 1959 Apithyn Dahomeyn republikaanipuolue (Parti Républicain du Dahomey PRD) sai 28 paikkaa; Magan Dahomeyn Demokraattinen liittouma (Rassemblement Démocratique Dahoméen RDD) 22; ja Ahomadegbén Dahomeyn demokraattinen liitto (Union Démocratique Dahoméenne UDD) 20. Hallitus muodostettiin kolmen puolueen koalitiosta, jossa Maga oli pääministeri. Marraskuussa 1960 UDD:n ministerit erosivat epäluottamuksen takia ja PRD ja RDD yhdistyivät ensin Dahomeyn kansallispuolueeksi (Parti des Nationalistes de Dahomey) ja sitten Dahomeyn yhtenäisyyspuolueeksi (Parti Dahoméen de l'Unité PDU) Magan ollessa jälleen pääministeri. Vaalien jälkeen vuonna 1961 UDD:n toiminta kiellettiin ja sen johtaja vangittiin, ja Dahomeysta tuli yhden puolueen valtio. 1960-luvun lopulla PDU:n ehdokaslista voitti ylivoimaisesti UDD:n ja sai täyden poliittisen vallan.[4]
Itsenäisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuodesta 1960 alkaen etnistä jakoa yksilöivät tunnetut poliittiset johtajat jokaisesta kolmesta alueesta. He kilpailivat keskenään poliittisesta kontrollista ja muodostivat usein kahdenvälisiä liittoumia epävarmoiksi osoittautuvia poliitikkoja vastaan.[3]
Kaksi vuotta aikaisemmin perustettu PDD (Parti Démocratique Dahoméen) hajotettiin vuoden 1965 sotilasvallankaappauksen jälkeen. Myöhemmin perustettiin Dahomeyn uudistuksen liitto (Union pour le Renouveau du Dahomey), mutta se hajotettiin taas vuoden 1969 sotilasvallankaappauksen jälkeen.[3]
Kansantasavalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sotilasjohtaja Mathieu Kérékoun hallituksen saadessa vallan vuonna 1972 hän vaikutti alussa haluttomalta palaamaan puolueperustaiseen hallintoon, mutta marxilais-leniniläisen politiikan omaksumisen jälkeen vuonna 1974 hallitus muodosti poliittisen organisaation, joka oli yksipuoluevaltion perusta. Tämä organisaatio tunnettiin nimellä Beninin kansan vallankumouksen puolue (Parti de la Révolution Populaire du Benin PRPB), joka oli ainoa laillinen puolue vuoteen 1990 asti.[3]
Laittoman oppositioryhmän, Dahomeyn vapautuksen ja kuntoutuksen rintaman, väitettiin olevan vastuussa vuoden 1977 vallankaappausyrityksestä. Kolme aikaisemmin merkittävintä poliittista ja alueellista johtajaa — Maga, Apithy, ja Ahomadegbé — olivat Beninissä kotiarestissa vuoteen 1981, kunnes he pääsivät muuttamaan pois maasta.[4]
Kérékoun hallintoaikana vuodesta 1974 demokratisoimiseen vuonna 1990 asti kansanedustajat valittiin ammatillisten suuntausten mukaan, kuten maanviljelijät, käsityöläiset ja sotilaat, ja he antoivat äänensä Kérékou toinen toistaan seuraaville uudelleenvalinnoille. Etnispoliittiset näkökulmat tukahdutettiin tänä aikana, mutta ne eivät kadonneet.[3]
Vuonna 1986 presidentti Kérékou alkoi muuttamaan marxilais-leniniläisyyttä ja joulukuussa 1989 ideologia hylättiin virallisesti.[4]
Beninin tasavalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Beninin puoluepolitiikkaa luonnehtii jatkuvat jakautumiset ja yhdistymiset, Kansalliskokouksen puolueliittoumat ovat vakiintumattomia. Vuoden 1990 monipuoluevaalissa Kansalliskokouksen suurimmaksi blokiksi (64:stä edustajasta 12) tuli Demokraattisten voimien liittouma (RFD), joka koostui Edistyksen voimista (UDFP), Demokratian ja sosiaalisen edistyksen liikkeestä, Sosiaalisesta edistyksestä (MDPS) ja Vapauden ja kehityksen liikkeestä (ULD). Tämä ryhmä nimettiin uudestaan Union Pour le Triomphe du Renouveau Democratique ksi (UTRD) vuonna 1992. Sillä oli enimmillään 34 kansanedustajaa. Sen korvasi kuitenkin 1993 Afrikan kehityksen liitto (RAP), joka koostui 11 puolueesta ja yhdistyksestä. Toiseksi suurin blokki, jolla oli yhdeksän edustajanpaikkaa, oli Kansallisen puolueen liittouma demokratian ja kehityksen puolesta (PNDD) ja Demokraattinen uudistuspuolue (PRD). Kérékoun PRPB oli kutistunut yhteen lukuisista oppositioryhmistä, vaikkakin se oli suosittu armeijan keskuudessa.[4]
Vuonna 1993 muodostettu Muutoksen voimien kansalliskonventti oli oppositioryhmien liittouma. Beninin kommunistinen puolue rekisteröitiin vuonna 1993. Beninin renessanssipuolueen (PRB) perusti vuonna 1994 silloisen presidentti Soglon vaimo. Soglo, joka oli aikaisemmin ollut puolueisiin sitoutumaton, valittiin nopeasti puolueen johtajaksi. Vuonna 1995 parlamenttivaaleissa PRB sai suurimman osan (20) paikoista vasta laajennetussa Kansalliskokouksessa, jossa oli nyt 84 paikkaa. PRB:n kanssa läheisesti liittoutuneet puolueet saivat 13 paikkaa. Loput jaettiin 25 pienpuolueen kesken, joista suurin oppositiossa oleva puolue oli PRD, joka sai 19 paikkaa. Kérékoun uusi Toimintaa uudistukselle ja kehitykselle (FARD-ALAFIA) sai 10 paikkaa PSD, 7; Yhteinen asiamme 3; Liberaalidemokraatit 3; Kommunistipuolue 2; Liittouma kameleontti 1; RDP, 1; Liittouma demokratiaan ja edistykseen 1; ja muut 16.[4]
Vuoden 1999 vaalien tuloksena vaihtui 77 prosenttia Kansalliskokouksen edustajista, jossa oppositiopuolueiden ehdokkaat saivat niukan enemmistön. Oppositio sai 83 paikasta ja loput 41 paikkaa jaettiin pro-Kérékou puolueille. Adrien Houngbedjista (PRD) tuli Kansalliskokouksen puheenjohtaja.
Marraskuussa 1999 sisäministeriö rekisteröi Beninin 118. puolueen PRD-Arc-en-cielin, jota johti Kamarou Fassassi, aikaisempi Houngbedjin kampanjapäällikkö.[4]
Soglo oli uudestaan ehdokkaana vuoden 2001 presidentinvaalissa. Hänen puolueensa oli saanut 27 paikkaa vuoden 1999 vaaleissa. Paikkoja saivat PRD, 11; FARD, 10; PSD, 9; Afrikan liike deokratialle ja edistykselle (MADEP), 6; ja 11 muuta puoluetta jakoivat muut paikat.[4]
Vaalit 2015 ja 2016[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 2015 presidentinvaalissa Forces Cauris pour un Bénin émergent (FCBE)[5]) sai 33 paikkaa. Se oli suurin puolue, joka tuki presidentti Yayi Bonia. Kaksi suurinta oppositiopuoluetta olivat Union Makes the Nation (UN) 13 edustajanpaikalla ja Party for Democratic Renewal (PRD) kymmenellä.
Vuoden 2015 vaalin tulos oli seuraava: (puolueen lyhenne, prosenttimäärä %) FCBE 30,2 %, UN 14,4 %, PRD 10,6 %, AND 7,6 %, RB-RP 7,1 %, muut 30,1 %.
Puolueiden saamat paikat Kansalliskokouksessa FCBE 33, UN 13, PRD 10, RB-RP 7, AND 5, muut 15.
Kansalliskokouksen kokoonpano: miehiä 77, naisia 6, naisten osuus 7, 2 prosenttia.[6]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Executive Summary Country Report BTI 2018 Benin Country Report. Bertelsmann Stiftung. Arkistoitu 31.1.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Duhem, Vincent: Bénin : le nouveau code électoral suscite la polémique Jeune Afrique. 27.9.2018. (ranskaksi)
- ↑ a b c d e f g Benin - Political Parties GlobalSecurity.org. Viitattu 10.2.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Benin - Political parties Nations encyclopedia. Advameg, Inc.. Viitattu 10.2.2019. (englanniksi)
- ↑ Puolueen nimessä oleva ranskan sana "Cauris" (engl. Cowry) viittaa Cypraeidae-lajin valkoiseen "posliinisimpukkaan", jota käytettiin aikoinaan rahana. "Simpukkaraha" oli tärkeä osa Afrikan sekä Etelä- ja Itä-Aasian kauppaverkostoja. Pientä valkoista simpukankuorta käytetään myös koruissa.
- ↑ Benin, Legislative branch The World Factbook. Central Intelligence Agency. Arkistoitu 18.9.2015. Viitattu 10.2.2019. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Elections in Benin African elections database. Albert C. Nunley. Viitattu 10.2.2019. (englanniksi)