Johan Ludvig Runeberg

Johan Ludvig Runeberg
Johan Ludvig Runeberg. Albert Edelfeltin maalaus vuodelta 1893.
Henkilötiedot
Syntynyt	5. helmikuuta 1804 Pietarsaari, Ruotsi
Kuollut	6. toukokuuta 1877 (73 vuotta) Porvoo, Suomi
Kansalaisuus	suomalainen
Ammatti	runoilija, opettaja, toimittaja
Vanhemmat	Lorens Ulrik Runeberg Anna Maria Malm
Puoliso	Fredrika Runeberg (avioituivat 1831)
Lapset	Anna Carolina Ludvig Mikael Lorenzo Walter Johan Wilhelm Jakob Robert Edvard Moritz Fredrik Karl
Kirjailija
Äidinkieli	ruotsi
Tuotannon kieli	ruotsi
Nimikirjoitus
Palkinnot
professorin arvo (1844)
Aiheesta muualla
www.runeberg.net
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Johan Ludvig Runeberg (5. helmikuuta 1804 Pietarsaari – 6. toukokuuta 1877 Porvoo) oli suomalainen runoilija, opettaja, toimittaja ja professori. Runebergiä pidetään Suomen kansallisrunoilijana. Hän nousi jo elinaikanaan suurmiehen asemaan. Hänen ruotsiksi kirjoittamansa työt vaikuttivat voimakkaasti myös Ruotsin kirjallisuuteen. J. L. Runebergin puoliso oli kirjailija Fredrika Runeberg.

Elämä

Lapsuus ja suku

Runebergin vanhemmat olivat merikapteeni Lorens Ulrik Runeberg ja Anna Maria Malm. Johan Ludvig, kutsumanimeltään Janne, syntyi isän ollessa merillä. Isä näki Johanin ensi kerran pojan ollessa kolmevuotias. Johan oli esikoinen, ja hänellä oli kolme sisarta: Ulrika Carolina, Emilie ja Maria Mathilda, sekä veljet Viktor ja Nestor, jotka molemmat jatkoivat isänsä työtä. Ulrika Carolinasta tuli runoilija, ja Emilie ”Emma” oli pietisti, joka mm. hoiti sokerileipomoa ja opetti Pietarsaaressa ja Uudessakaarlepyyssä. Maria Mathildasta tuli käsityönopettaja ja lisäksi sekä Emilie että Maria olivat harrastaneet musiikkia. Runebergin veljenpoika oli pianisti Rudolf Sjögren, joka oli syntynyt neljä vuotta ennen isänsä Nestorin kuolemaa. Runeberg syntyi helmikuussa 1804, mutta ei ole täysin varmaa, oliko päivämäärä 5. vai 7. helmikuuta.

Runoilija sairasti lapsuudessaan risataudin, joka johti rauhasturpoamiin. Runebergin fyysinen kehitys hidastui sairauden johdosta niin, että hän oppi kävelemään vasta kolmen tai neljän vuoden ikäisenä.

Opiskeluvuodet

Runeberg suoritti ylioppilastutkinnon Turussa 1822 ja aloitti seuraavana vuonna Turun akatemiassa filosofian opinnot. Hän liittyi Pohjalaiseen Osakuntaan. Opiskeluaikana hänen ystäväpiiriinsä kuului muita pohjalaisia, kuten Johan Jakob Nervander, J. V. Snellman ja uusimaalainen Elias Lönnrot. Runeberg valmistui filosofian kandidaatiksi heinäkuussa 1827. Opiskelurahoja hän ansaitsi kotiopettajana Saarijärvellä ja Ruovedellä. Ensin mainitun paikkakunnan innoittamana syntyi 1830 hänen esikoiskokoelmassaan julkaistu runo ”Saarijärven Paavo” (Bonden Paavo). Runebergin ensimmäinen julkaistu runo oli Åbo Tidningar -lehdessä 1826 ilmestynyt ”Auringolle” (Till solen).

Perhe

Runebergien asunto Porvoossa Aleksanterinkadun ja Kirkkokadun (nyk. Runeberginkatu) kulmassa.

Kesällä 1827 Runeberg asui arkkipiispa Jakob Tengströmin virkatalossa Paraisilla, missä hän opetti lapsia. Siellä hän tapasi tulevan puolisonsa ja kirjailijan Fredrika Tengströmin, jonka setä arkkipiispa oli. Runeberg muutti Helsinkiin 1828 ja tammikuussa 1831 Fredrika ja Johan menivät naimisiin. He saivat kahdeksan lasta, joista kaksi kuoli lapsena:

• Anna Carolina (1832–1833) oli Runebergien ensimmäinen lapsi. Hänellä kerrotaan olleen pitkä, ruskea tukka ja ruskeat silmät. Hän oli koko elämänsä sairaalloinen ja menehtyi elokuussa 1833 ehdittyään täyttää vuoden. Tytön kuolema oli perheelle traumaattinen, ja Fredrika oli aina lasta odottaessaan toivonut saavansa tyttären.
• Ludvig Mikael (1835–1902)
• Lorenzo (1836–1919)
• Walter Magnus (1838–1920)
• Johan Wilhelm (1843–1918)
• Jakob Robert (1846–1919)
• Edvard Moritz (1848–1851), kuoli tulirokon komplikaatioihin.
• Fredrik Karl (1850–1884)

Ura Helsingissä ja Porvoossa

Vuonna 1832 perustettiin Helsingfors Morgonblad -lehti, jonka ensimmäinen toimittaja Runeberg oli. Helsingin-vuosinaan Runeberg asui useissa eri osoitteissa eri puolilla kaupunkia. Alkuvuonna 1837 Runeberg sai Porvoon kymnaasin roomalaisen kirjallisuuden lehtorin viran ja perhe muutti pysyvästi Porvooseen. Opettajanuransa ohella hän toimitti Borgå Tidning -lehteä vuosina 1838–39. Runeberg sai professorin arvon 1844. Hän toimi opettajana aina eläkkeelle siirtymiseensä asti vuonna 1857 ja keskittyi sen jälkeen kirjoittamiseen. Runeberg halvaantui vuonna 1863 saatuaan metsästysretkellä aivoverenvuodon. Hän vietti loppuelämänsä pääasiassa vuodepotilaana.

Kuolema ja hautajaiset

Runebergin hautamuistomerkki Porvoon Näsinmäellä.

Kansallisrunoilija kuoli 6. toukokuuta 1877 ja hänet haudattiin Näsinmäen hautausmaan korkeimmalle kummulle. Kallioon louhittu hautaholvi somistettiin kasvein. Runebergin hautajaiset 12. toukokuuta 1877 olivat suuret ja juhlalliset. Helsingistä tuli kolme junavaunullista hautajaisvieraita ja hautajaisiin osallistuivat koko valtiopäivät. Hautajaissaaton reitti Runebergin kotitalolta oli peitelty kuusenhavuilla ja reunustettu pikkukuusilla. Kuusenhavuilla oli koristeltu myös Porvoon rakennuksia, kaupungin kaupat olivat kiinni koko päivän ja Helsingissäkin kolme tuntia. Kulkue oli niin pitkä, että sen alkupää oli jo haudan äärellä eivätkä viimeiset olleet vielä päässeet lähtemään vainajan kotitalolta. Kulkuetta johtivat Suomen Kaartin soittokunta ja Ylioppilaskunnan Laulajat, joka lauloi haudalla Fredrik Paciuksen johdolla Runebergin sanoittaman Maamme-laulun. Hautapuheen koko kansan puolesta piti J. V. Snellman, myös Zachris Topelius ja kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Georg Wallgren puhuivat. Runebergin vaimo, kirjailija Fredrika Runeberg haudattiin miehensä rinnalle vuonna 1879, hänen nimensä on kultakirjaimin muistomerkin toisella puolella.

Hautamuistomerkin saamiseksi järjestettiin pian Runebergin kuoleman jälkeen kansalaiskeräys ja vuonna 1879 suunnittelukilpailu, joka oli lajissaan Suomen ensimmäinen. Kilpailu jouduttiin uusimaan kahdesti vuosina 1880 ja 1885, koska ensimmäisen kilpailun voittanut ruotsalaisen kuvanveistäjä Per Hasselbergin ehdotus osoittautui liian kalliiksi toteuttaa ja toisella kerralla palkintolautakunta ei ollut tyytyväinen jätettyihin ehdotuksiin. Kolmannen kilpailun voitti kuopiolainen arkkitehti Ferdinand Öhman. Muistomerkki paljastettiin lopulta 5. toukokuuta 1888. Se on korkea musta graniittipaasi, jonka etusivua koristaa tähti ja takasivua tähti ja lyyra. Siihen on kirjoitettu sanat ”Fosterlandet reste vården”. Hautaa ja kumparetta ympäröi harmaa matala ja jykevä kiviaita.

Kirjallinen tuotanto

”Maamme” -runon alku. Ote Vänrikki Stoolin tarinoiden suomennoksesta. Albert Edelfeltin kuvitus.

Runeberg kirjoitti koko tuotantonsa ruotsiksi. Runebergin tunnetuin teos on Vänrikki Stoolin tarinat. Runot kertovat vuosien 1808–1809 Suomen sodan sankareista. Avausrunosta Maamme (Vårt land) sävellettiin myöhemmin Suomen kansallislaulu.

• Runot, 1830
• Hirvenhiihtäjät, 1832
• Runot. Toinen vihko, 1833
• Hanna, 1836
• Nadeschda ja Jouluilta, 1841
• Runot. Kolmas vihko, 1843
• Kuningas Fjalar, 1844
• Vänrikki Stoolin tarinat, ensimmäinen osa, 1848
• Vänrikki Stoolin tarinat, toinen osa, 1860
• Salamiin kuninkaat, 1863

Hirvenhiihtäjät

Robert Wilhelm Ekman, Johan Ludvig Runeberg, 1849.

Runeberg loi niin kutsutun suomalaisen sarjan, joka käsittää kolme eeposta: Hirvenhiihtäjät, Hanna ja Jouluilta. Runeberg oli Suomea kuvanneiden joukossa ensimmäinen, joka jäsensi maan esteettisesti ja kokonaisvaltaisesti.

Hirvenhiihtäjät (Elgskyttarne, 1832) on yhdeksän laulua käsittävä heksametrirunoelma, joka kuvaa kansanelämää. Runoelman aiheena on hirvenajo, johon kietoutuu myös kosiotarina. Itse tapahtumilla ei kuitenkaan ole itsenäistä merkitystä. Ne muodostavat kuvauksen kehykset.

Hirvenhiihtäjät ammentaa idyllin traditiosta. Sille on ominaista paikan yhteisyys ja rajoittuminen muutamiin elämän peruselementteihin. Runeberg kuvaa talonpoikaisten pirttien elämää ja yhteisön monenkirjavaa väkeä kerjäläisistä loisiin, piikoihin ja laukkuryssiin. Kukin henkilöistä edustaa jotakin yleistä ideaa, joka esitetään epiteettinä (”toimekas Anna” ja ”mielevä Pekka”).

Ihanteellisina ominaisuuksina mainitaan alamaisuus, nöyryys, vaatimattomuus, työteliäisyys ja omillaan toimeen tuleminen. Nämä ominaisuudet tukivat pyrkimystä vallitsevan yhteiskunnallisen tilanteen säilyttämiseen, joka oli keskeinen 1830-luvun rauhaa ja kuria korostavassa ilmapiirissä. Hirvenhiihtäjien ihanteilla oli kirjallisuudessa useita vastineita. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura esimerkiksi julkaisi moralisoivan romaanin Kultala, joka oli sovitettu sveitsiläisen Heinrich Zschokken alkutekstistä. Siinä osoitettiin, että työ ja uskollisuus tekevät elämästä kultalan, eivät suinkaan vaatimiset, vallankumoukset ja kapinointi.

Hirvenhiihtäjien vallitsevana vaikutelmana on levollisuus ja sopusointu. Ihmiset elävät viattomuuden tilassa, missä he ovat saavuttaneet keskinäisen harmonian ja sisäisen rauhan. Välitöntä luontosuhdetta kuvaa se, että luonnonilmiöillä ja ihmiselämän tapahtumilla on sama rytmi ja sama kieli.

Runebergin heksametriepiikka on lähellä arkikieltä. Jos säkeet kirjoitettaisiin peräkkäin ilman mittaa lauseiden ajatussisältöjen mukaisesti, kerronta muuttuisi miltei realistiseksi proosaksi.

Kunnianosoitukset

Walter Runeberg, Johan Ludvig Runebergin muistomerkki, 1885, Esplanadin puisto.

Runebergintorttu on nimetty J. L. Runebergin mukaan.

Runeberg sai pian kuolemansa jälkeen osakseen lukuisia kansallisia kunnianosoituksia. Varhaisimpia näistä oli hänen Porvoon keskustassa sijainneen Runebergin kodin muuttaminen Suomen ensimmäiseksi kotimuseoksi. Museo avattiin yleisölle vuonna 1882, vain viisi vuotta J. L. Runebergin kuoleman jälkeen ja kolme vuotta hänen vaimonsa Fredrika Runebergin kuoleman jälkeen. Se kuuluu edelleen Porvoon merkittävimpiin matkailunähtävyyksiin.

Suomessa on useita Runebergille pystytettyjä patsaita tai muistomerkkejä. Näistä vanhimmat ja huomattavimmat ovat vuonna 1885 paljastetut Helsingin ja Porvoon patsaat, molemmat runoilijan pojan Walter Runebergin veistämiä. Esplanadin puistossa sijaitsevassa Helsingin patsaassa on kaksi pronssista hahmoa: Korkean jalustan huipulla seisova, lyseonlehtorin virka-asussaan kuvattu Runeberg sekä hänen jalkojensa juuressa oleva Suomi-neito, joka kannattelee kuparitauluun kaiverrettuja Maamme-laulun sanoja. Porvoon Runeberginpuiston patsas on kopio Helsingin patsaasta, mutta pienemmässä koossa ja ilman Suomi-neidon hahmoa.

Runebergin synnyinkaupungissa Pietarsaaressa paljastettiin vuonna 1904 patsas, joka on niin ikään Walter Runebergin käsialaa. Lisäksi kaupungin ulkopuolella sijaitseva kalastusmaja, jossa Runeberg vietti lapsena kesiään vanhempiensa kanssa, on museoitu ja tunnetaan Runebergin tuvan nimellä. Ruovedellä paljastettiin vuonna 1954 Runebergin muistomerkki, ja kunnan tärkeimpiin nähtävyyksiin kuuluu Runebergin lähde, jonka partaalla tämän väitetään kirjoittaneen tunnetun runonsa Sua lähde kaunis katselen. Turussa Runeberg on ikuistettu Harry Kivijärven veistämään patsaaseen Runeberg, Lönnrot, Snellman, lempinimeltään ”Kolme vekkulia”. Patsas paljastettiin vuonna 1968 näiden kolmen Turun Akatemiassa opiskelleen suurmiehen muistoksi ja sijaitsee Turun yliopiston päärakennuksen edessä.

Runebergillä on nimikkokatuja, -aukioita ja -puistoja useissa suomalaisissa kaupungeissa. Huomattavimpia ovat Helsingin Kampissa ja Töölössä sijaitseva Runeberginkatu sekä Porvoon ja Pietarsaaren Runeberginpuistot. Hänen mukaansa on nimetty myös Runeberg-projekti, pohjoismaisen kirjallisuuden elektroninen julkaisuprojekti, sekä Runeberg-palkinto, yksi Suomen huomattavimmista kirjallisuuspalkinnoista. Suomenruotsalaista kirjallisuutta ja kulttuuria vaaliva Svenska litteratursällskapet i Finland perustettiin vuonna 1885 Runebergin muistoa kunnioittamaan. Vuonna 2004 lyötiin Runebergin kunniaksi nimellisarvoltaan kymmenen euron hopeinen juhlaraha.

Näkyvin Runebergin osakseen saamista kunnianosoituksista on Runebergin päivä, jota vietetään vuosittain runoilijan syntymäpäivänä 5. helmikuuta ja joka on vakiintunut liputuspäivä. Päivää juhlistetaan syömällä runebergintorttuja, makeita leivonnaisia, joita Runebergin kerrotaan mielellään nauttineen.

Katso myös

• Lauantaiseura
• Suomi-kuva

Lähteet

• Kannisto, Päivi: Suolatut säkeet : Suomen ja suomalaisten diskursiivinen muotoutuminen 1600-luvulta Topeliukseen. E-kirja. (Painettu väitöskirja: Rantanen Päivi, Suolatut säkeet, SKS, Helsinki 1997. ISBN 951-717-947-2) Ellibs, Turku, 2007. 978-952-99867-3-6 (PDF) kirja www:ssä
• Karkama, Pertti: Vapauden muunnelmat : J.L. Runebergin maailmankatsomus hänen epiikkansa pohjalta. SKS, Helsinki, 1982.

Aiheesta muualla

• Johan Ludvig Runebergin teoksia Gutenberg-projektissa
• Raija Majamaa & Marjut Paulaharju, J. L. Runeberg. Suomen runoilija. SKS 2004. ISBN 951-746-585-8
• Helsingfors Morgonblad (Kansalliskirjaston digitoidut aineistot) digi.kansalliskirjasto.fi. 1832-1844. (ruotsiksi)
• Borgå Tidning (Kansalliskirjaston digitoidut aineistot) digi.kansalliskirjasto.fi. 1837-1858. (ruotsiksi)
• Oulun kaupunginkirjaston Pakkala-kirjailijatietokanta
• Runeberg - oiva lyyrikko jonka hahmoista tuli kliseitä 5.2.2008. YLE - Elävä arkisto. Viitattu 27.6.2014. (suomeksi)
• Matti Klinge: Runeberg, Johan Ludvig (1804–1877) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 16.9.1997. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
• Yle Oppiminen: J.L. Runebergin päivä 5.2.
• Johan Ludvig Runeberg 375 humanistia -sivustolla 5.2.2015, Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta