Yksisarvinen
Sivulta puuttuu 
Yksisarvinen (lat. unicornis, kreik. monokeros) on taruolento, jolla on hevosen vartalo ja pää, vuohen sorkat ja parta, leijonan häntä, sekä yksi usein kierteinen sarvi keskellä otsaa. Yksisarviset kuvataan tyypillisesti puhtaiksi, valkoisiksi olennoiksi, jotka antavat vain neitsyen koskea itseensä. Yksisarvisen sarvesta tehdyn juoman tai viinin juomisen yksisarvisen sarvesta tehdystä astiasta on uskottu suojaavan myrkyiltä ja toimivan lemmen nostattajana. Sarvivalaan ja sarvikuonon sarvia on usein esitelty yksisarvisen sarvina. Tarinoiden mukaan yksisarvisen saattoi saada kiinni siten, että sitoi neitsyen puuhun. Kun yksisarvinen kuuli neitsyen olevan hädässä, se tuli paikalle ja silloin piilossa väijyvä metsästäjä saattoi hyökätä.
Yksisarvisen hahmo on mahdollisesti peräisin Intiasta, ja se perustunee väärin ymmärrettyyn kuvaukseen intiansarvikuonosta. Sarvikuonon sarvea pidettiin aikoinaan potenssilääkkeenä, ja sarvella oli luultavasti fallinen sivumerkitys.[1]
Yksisarvinen ei esiinny varhaisimmassa kreikkalaisessa mytologiassa, mutta sen tunsivat muun muassa kreikkalainen historioitsija Ktesias ja roomalainen historioitsija Plinius vanhempi. Ktesias (400-luvulla eaa.) kertoo teoksessaan Indica Intiassa asuvista valkoisista villiaaseista, joilla oli terävä sarvi keskellä otsaa. Plinius kertoo Monokeroksesta, jonka vartalo oli kuin hevosen, jalat kuin elefantin ja häntä kuin karjun. Monokeroksella oli yksi musta sarvi otsassaan.
Yksisarvisaihe esiintyi usein keskiaikaisissa gobeliineissa, maalauksissa ja vaakunoissa. Keskiaikaiset bestiaarit kertoivat monien muiden outojen eläinten ohella tarinoita myös yksisarvista. Eurooppalaisessa mytologiassa yksisarvisen sarven alkuperäinen seksuaalinen merkitys häivytettiin. Koska sarvi kasvoi keskellä otsaa, jossa henki asui, tulkittiin sarvi pikemminkin henkisyyden symboliksi. Yksisarvisesta tuli näin puhtauden ja voiman vertauskuva.[1]
Nykyinen käsitys yksisarvisen ulkomuodosta on muuttunut elokuvien myötä. Elokuvissa ykisarvinen esitetään yleensä valkeana hevosena, jolla kasvaa kierteinen sarvi päässä. Pukinparta, sorkat ja muut yksityiskohdat ovat unohtuneet. On myös käsitys yksisarvisesta hevosena, jolla on kultainen sarvi, sen kerrotaan olevan lempeä ja syövän karhunvatukoita, ja kun sen elämä tulee päätökseen se menee merelle ja haihtuu veteen.lähde? Yksisarvisten varsojen kerrotaan syntyvän kuuttomina öinä. Kerrotaan, että 200-vuotias yksisarvinen olisi oikeiden hevosten iässä yksivuotias.
Sisällysluettelo |
Yksisarvisia kaunokirjallisuudessa ja elokuvissa [muokkaa]
- Peter S. Beagle:Viimeinen yksisarvinen
- Ridley Scott: Legenda (elokuva)
- Roger Zelazny: Amber-romaanit
Lähteet [muokkaa]
- Hans Biedermann: Suuri symbolikirja. WSOY, 1993. ISBN 951-0-18537-X.
Viitteet [muokkaa]
Kirjallisuutta [muokkaa]
- Beer, Rüdiger Robert: Unicorn: myth and reality (1977). (Painokset: ISBN 0-88405-583-3; ISBN 0-904069-15-X; ISBN 0-442-80583-7.)
- Gotfredsen, Lise: The Unicorn (1999). (Painokset: ISBN 0-7892-0595-5; ISBN 1-86046-267-7.) Runsaasti kuvitettu kulttuurihistoriallinen kirja.
Katso myös [muokkaa]
Aiheesta muualla [muokkaa]
Iltasanomat.fi - Yksisarvinen hämmästytti tiedemiehiä
