Urheiluvuosi 2002

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Urheiluvuodet
1992199319941995199619971998 •   
199920002001 2002 200320042005
   2006200720082009201020112012
Vuodet
1999200020012002200320042005

Urheiluvuosi 2002 käsittelee vuoden 2002 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.

Vuoden 2002 merkittävimmät urheilutapahtumat olivat talviolympialaiset Salt Lake Cityssä Yhdysvalloissa, sekä jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut Etelä-Koreassa ja Japanissa. Merkittävimmistä palloilulajeista myös koripallon ja lentopallon maailmanmestaruuksista kilpailtiin.

Yleiskilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Talviolympialaiset 8.–24.2. Salt Lake Cityssä, Yhdysvalloissa. Mukana oli 78 maata ja 2 516 akkreditoitua urheilijaa, molemmat talviolympialaisten historian ennätyksiä.[1] Mitalitilaston ykkönen oli Saksa 12 kulta-, 16 hopea- ja 7 pronssimitalilla.[2]
  • Talviparalympialaiset 7.–16.3. Salt Lake Cityssä, Yhdysvalloissa. Mukana oli 36 maata ja 416 urheilijaa. Mitalitilaston ykkönen oli Saksa, joka keräsi 17 kultaa, yhden hopean ja 15 pronssia.[3]

Alppihiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amerikkalainen jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ampumahiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autourheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baseball[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Biljardi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Curling[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Salt Lake Cityn olympialaisissa Norja voitti miesten loppuottelussa Kanadan 6–5. Pronssiottelussa Sveitsi voitti Ruotsin 7–3. Naisten olympiakultaa voitti Iso-Britannia oltuaan loppuottelussa Sveitsiä parempi pistein 4–3. Naisten pronssiottelussa Kanada voitti Yhdysvallat 9–5.[12]
  • Maailmanmestaruuskilpailut 6.–14.4. Bismarckissa, Yhdysvalloissa. Miesten loppuottelussa Kanada voitti Norjan 10–5, ja pronssille sijoittui Skotlanti. Naisten loppuottelussa Skotlanti voitti Ruotsin 6–5, ja pronssia sai Norja.[13]

Freestylehiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Golf[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Judo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Euroopan-mestaruuskilpailut 16.–19.5. Mariborissa, Sloveniassa. Sekä miehet että naiset kilpailivat seitsemässä painoluokassa, avoimessa luokassa ja joukkuekilpailussa. Ranska voitti viisi kultamitalia sekä Alankomaat ja Saksa kaksi. Kaikkiaan mitaleille pääsi 22 maata.[21]

Jääkiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Salt Lake Cityn olympialaisissa miesten jääkiekkoturnaukseen osallistui neljätoista maata, joista kuusi parhaaksi rankattua pääsivät suoraan kahdeksan joukkueen kaksilohkoiseen jatkosarjaan. Naisten turnauksessa oli mukana kahdeksan maata. Miesten turnauksen voitti Kanada, jolle Yhdysvallat hävisi loppuottelun 5–2. Pronssiottelussa Venäjä voitti Valko-Venäjän, joka puolivälierissä pudotti Ruotsin. Kanada voitti myös naisten kultamitalin voittamalla loppuottelussa Yhdysvallat 3–2. Pronssiottelussa Ruotsi voitti Suomen 2–1.[22]
  • Maailmanmestaruuskilpailut 26.4.–11.5. Ruotsissa. Slovakia nappasi ensimmäisen maailmanmestaruutensa voittamalla loppuottelussa Venäjän 4–3. Pronssiottelussa Ruotsi voitti Suomen 5–3. Kuudestatoista joukkueesta viimeiseksi sijoittui Japani. Slovakian tähtipelaajista Miroslav Šatan voitti pistepörssin 13 tehopisteellä (5+8) ja Peter Bondra maalintekijätilaston seitsemällä maalilla. Tähdistöjoukkueeseen slovakeista valittiin myös puolustaja Richard Lintner.[23]
  • NHL:n loppuotteluissa Detroit Red Wings voitti ensi kertaa finaaleihin yltäneen Carolina Hurricanesin otteluvoitoin 4–1.[24]

Kelkkailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koripallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käsipallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lentopallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lumilautailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maahockey[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Melonta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ratamelonnan maailmanmestaruuskilpailut 29.8.–1.9. Sevillassa, Espanjassa. Miehillä oli ohjelmassa yhdeksän kajakki- ja yhdeksän kanadalaiskanoottilajia, naisilla yhdeksän kajakkilajia. Kisojen menestynein maa oli Unkari, joka voitti kuusi kultamitalia ja kaikki niistä naisten lajeissa. Szilvia Szabó ja Kinga Bóta voittivat kumpikin neljä kultaa, ja Katalin Kovács voitti kolme kultaa, joista kaksi henkilökohtaisissa lajeissa. Myös venäläinen kanadalaismeloja Maksim Opalev voitti kolme kultaa, joista kaksi yksiköissä.[33]

Nyrkkeily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikaluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjoismaiset hiihtolajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raviurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salibandy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soutu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Maailmanmestaruuskilpailut 15.–21.9. Sevillassa, Espanjassa. Miehillä oli ohjelmassa neljätoista ja naisilla kymmenen lajia. Saksa voitti viisi kultamitalia. Kaikkiaan mitaleille ylsi 23 maata.[48]

Suunnistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taitoluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tennis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uinti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voimistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 23. Kustannus-Notariaatti Oy, 2002. ISBN 952-5106-16-0.
  • Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 24. Kopijyvä Kustannus Oy, 2003. ISBN 952-5092-92-5.
  • Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 25. Kopijyvä Kustannus Oy, 2004. ISBN 952-5478-47-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Siukonen 2002, s. 196
  2. Siukonen 2002, s. 212
  3. Siukonen 2003, s. 74–76
  4. Siukonen 2002, s. 201–202
  5. Siukonen 2003, s. 174
  6. Siukonen 2003, s. 64, 175
  7. Siukonen 2002, s. 203–204
  8. Siukonen 2003, s. 133, 212–213
  9. Siukonen 2003, s. 134, 212
  10. Siukonen 2003, s. 137, 181
  11. Siukonen 2003, s. 88, 182
  12. Siukonen 2002, s. 209–210
  13. Siukonen 2003, s. 83–84, 183
  14. Siukonen 2002, s. 202–203
  15. Siukonen 2003, s. 84, 184
  16. Siukonen 2003, s. 98, 184
  17. Siukonen 2003, s. 111, 184
  18. Siukonen 2003, s. 122, 184
  19. a b Siukonen 2003, s. 189
  20. Siukonen 2003, s. 33–38
  21. Siukonen 2003, s. 192–193
  22. Siukonen 2002, s. 210–212
  23. Siukonen 2003, s. 88, 194–195
  24. Siukonen 2003, s. 94, 195
  25. Siukonen 2002, s. 208–209
  26. Siukonen 2003, s. 126, 203
  27. Siukonen 2003, s. 203
  28. Siukonen 2003, s. 202–203
  29. a b Siukonen 2003, s. 205
  30. a b Siukonen 2003, s. 206
  31. Siukonen 2002, s. 203
  32. Siukonen 2003, s. 208–209
  33. Siukonen 2003, s. 209–210
  34. Siukonen 2003, s. 98
  35. Pollack, Micah: Byrd Wins Decision Over Holyfield for IBF Crown The Washington Post. 15.12.2002. Viitattu 2.2.2024. (englanniksi)
  36. Siukonen 2003, s. 219
  37. 2nd AIBA Women’s World Boxing Championships (pdf) AIBA. Viitattu 2.2.2024. (englanniksi)
  38. Siukonen 2002, s. 205–207
  39. Siukonen 2003, s. 61, 226
  40. a b Siukonen 2003, s. 226
  41. Siukonen 2002, s. 198–200
  42. Siukonen 2003, s. 70–71
  43. Siukonen 2004, s. 164–165
  44. Siukonen 2003, s. 185
  45. Siukonen 2003, s. 58, 185
  46. Siukonen 2003, s. 62, 234
  47. Siukonen 2003, s. 92, 235
  48. Siukonen 2003, s. 237–238
  49. Siukonen 2003, s. 241
  50. Siukonen 2003, s. 86, 242
  51. Siukonen 2003, s. 98, 242
  52. Siukonen 2002, s. 192, 207–208
  53. Siukonen 2003, s. 66
  54. a b Siukonen 2003, s. 244
  55. Siukonen 2003, s. 245
  56. Siukonen 2003, s. 246
  57. Siukonen 2003, s. 95, 246–247
  58. Siukonen 2003, s. 247
  59. Siukonen 2003, s. 127, 247
  60. Siukonen 2003, s. 248
  61. Siukonen 2003, s. 249
  62. Siukonen 2003, s. 249–250
  63. Siukonen 2003, s. 144, 258
  64. Siukonen 2003, s. 85–86, 258
  65. Siukonen 2003, s. 260
  66. Siukonen 2003, s. 260–261
  67. Siukonen 2003, s. 49–54
  68. Siukonen 2003, s. 261
  69. Siukonen 2003, s. 83
  70. Siukonen 2003, s. 134, 270

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]