MM-rallikausi 2002

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
MM-rallikausi 2002
Järjestyksessä oleva kausi 30.
Kuljettajien mestari Suomi Marcus Grönholm
Valmistajien mestari Ranska Peugeot
← 2001 2003 →

MM-rallikausi 2002 oli rallin maailmanmestaruussarjan 30. kausi.

Kausi jäi historiaan Peugeot 206 WRC -auton täydellisesti hallitsemana kautena. Tämä oli tosin oleva viimeinen kausi, jolla Peugeot 206 WRC toi tallille sekä kuljettajien ja valmistajien mestaruuden. Grönholm otti uransa toisen mestaruuden, mutta muut Peugeot-kuljettajat eivät nousseet mitaleille. Grönholm varmisti mestaruuden jo ennen kauden loppua, mutta muista mitalisijoista taistelivat viimeisessä kisassa Fordin Carlos Sainz, Colin McRae, Subarun Petter Solberg ja Peugeot'n Richard Burns, Gilles Panizzi ja Harri Rovanperä. Kauden suurimmaksi pettymykseksi voi nostaa Mitsubishi-tallin, jonka kauden 2001 lopulla ensi kertaa mukaan tullut Mitsubishi Lancer WRC osoittautui pettymykseksi myös kaudella 2002. François Delecour ja Alister McRae eivät saaneet autoa vauhtiin ja talli vetäytyikin kauden 2003 sarjasta tarkoituksenaan kehittää autoaan ja palata vuonna 2004.

Kilpailukalenteri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nro Päivämäärä Osakilpailu Raportti
1. 18.–20. tammikuuta Monaco Monte Carlon ralli Raportti
2. 1.–3. helmikuuta Ruotsi Ruotsin ralli Raportti
3. 7.–10. maaliskuuta Ranska Korsikan ralli Raportti
4. 21.–24. maaliskuuta Espanja Katalonian ralli Raportti
5. 19.–21. huhtikuuta Kypros Kyproksen ralli Raportti
6. 16.–19. toukokuuta Argentiina Argentiinan ralli Raportti
7. 13.–16. kesäkuuta Kreikka Akropolis-ralli Raportti
8. 12.–14. heinäkuuta Kenia Safari-ralli Raportti
9. 8.–11. elokuuta Suomi Suomen ralli Raportti
10. 22.–25. elokuuta Saksa Saksan ralli Raportti
11. 19.–22. syyskuuta Italia Sanremon ralli Raportti
12. 3.–6. lokakuuta Uusi-Seelanti Uuden-Seelannin ralli Raportti
13. 31. lokakuuta – 3. marraskuuta Australia Australian ralli Raportti
14. 14.–17. marraskuuta Iso-Britannia Ison-Britannian ralli Raportti
Lähde: [1]

Tallit ja kuljettajat 2002[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talli Valmistaja Auto Rengasmerkki Nro Kuljettaja Kartanlukija Kilpailut
Ranska Peugeot Total Peugeot 206 WRC M 1 Iso-Britannia Richard Burns Iso-Britannia Robert Reid Kaikki
2 Suomi Marcus Grönholm Suomi Timo Rautiainen Kaikki
3 Ranska Gilles Panizzi Ranska Hervé Panizzi 1, 3–4, 11
Suomi Harri Rovanperä Suomi Risto Pietiläinen 2, 5–8, 14
Suomi Voitto Silander 9–10, 12-13
23 Ranska Gilles Panizzi Ranska Hervé Panizzi 2, 5–8, 12–14
25 Suomi Harri Rovanperä Suomi Risto Pietiläinen 1, 3–4
Suomi Voitto Silander 11
28 Ranska Cédric Robert Ranska Gérald Bedon 11
Iso-Britannia Ford Motor Co Ltd Ford Focus RS WRC 02 P 4 Espanja Carlos Sainz Espanja Luis Moya 1–3, 5–14
Espanja Marc Marti 4
5 SkotlantiColin McRae Wales Nicky Grist 1–12
Iso-Britannia Derek Ringer 13–14
6 Viro Markko Märtin Iso-Britannia Michael Park Kaikki
24 Belgia François Duval Belgia Jean-Marc Fortin 2–3, 5, 9, 13
Iso-Britannia Mark Higgins Iso-Britannia Bryan Thomas 14
26 Saksa Armin Kremer Saksa Klaus Wicha 1
Saksa Dieter Schneppenheim 4, 7, 9–10, 14
28 Suomi Janne Tuohino Suomi Petri Vihavainen 2, 5, 9
Japani Marlboro Mitsubishi Ralliart Mitsubishi Lancer Evo WRCLancer Evo WRC2 M 7 Ranska François Delecour Ranska Daniel Grataloup 1–13
Ranska Dominique Savignoni 14
8 Skotlanti Alister McRae Iso-Britannia David Senior 1–11
Iso-Britannia Justin Dale Iso-Britannia Andrew Bargery 14
9 Suomi Jani Paasonen Suomi Arto Kapanen 2, 5, 9, 12–14
Japani 555 Subaru World Rally Team Subaru Impreza WRC 2001/2 P 10 Suomi Tommi Mäkinen Suomi Kaj Lindström Kaikki
11 Norja Petter Solberg WalesPhil Mills Kaikki
12 Japani Toshihiro Arai Uusi-Seelanti Tony Sircombe 7
Itävalta Achim Mörtl Saksa Klaus Wicha 10–11
26 Japani Toshihiro Arai Uusi-Seelanti Tony Sircombe 10
Tšekki Škoda Motorsport Škoda Octavia WRC Evo2/3 M 14 Ruotsi Kenneth Eriksson Ruotsi Tina Thörner Kaikki
15 Suomi Toni Gardemeister Suomi Paavo Lukander Kaikki
16 Tšekki Roman Kresta Tšekki Jan Tománek 1, 3, 5, 8, 11, 14
Ruotsi Stig Blomqvist Venezuela Ana Goñi 2, 4, 7
Argentiina Gabriel Pozzo Argentiina Daniel Stillo 6
Saksa Matthias Kahle Saksa Peter Göbel 10
32 Argentiina Gabriel Pozzo Argentiina Daniel Stillo 4–5, 7
Etelä-Korea Hyundai World Rally Team Hyundai Accent WRC2/3 M 17 Saksa Armin Schwarz Saksa Manfred Hiemer Kaikki
18 Belgia Freddy Loix Belgia Sven Smeets Kaikki
19 Suomi Juha Kankkunen Suomi Juha Repo 2, 5–9, 12–14
Puola Tomasz Kuchar Puola Maciek Szczepaniak 3–4
27 5
101 Norja Kristian Kolberg Norja Kjell Peterssen 2
104 Norja Thomas Kolberg Norja Ola Fløene 2
113 Iso-BritanniaNatalie Barratt Iso-BritanniaRoger Freeman 4, 7, 12–14
Ranska Citroën Sport Citroën Xsara WRC M 20 Ruotsi Thomas Rådström Ranska Dennis Giraudet 1–2, 4, 7–9, 14
Espanja Jesús Puras Espanja Marc Marti 10
21 Ranska Sébastien Loeb Monaco Daniel Elena 1–2, 4, 7–10, 13–14
22 Ranska Philippe Bugalski Ranska Jean-Paul Chiaroni 1, 4, 10
24 3, 11
27 Espanja Jesús Puras Espanja Carlos Del Barrio

Kauden kulku lyhyesti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monaco Monte Carlon ralli: Tammikuussa kausi käynnistyi Monte Carlon rallilla. Citroen-talli oli mukana Monte Carlossa, vaikka ei ajanutkaan koko sarjaa. Sebastien Loeb vakuutti vauhdillaan: nuorukainen piti takanaan Monte Carlon konkarit, Mäkisen, McRaen ja Sainzin. Sainz kärsi ohjaustehostimen rikkoutumisesta avauspäivänä, mutta toisena päivänä "Kuningas Carlos" iski vaativilla vuoristoteillä ja nousi kolmanneksi ohi McRaen ja Grönholmin, mutta nämä eivät olleet kaukana Sainzin takana. Sainz ei kuitenkaan pystynyt vastaamaan toisena olleen Subarun Tommi Mäkisen ja kisaa johtaneen Loebin vauhtiin. Vaikutti siltä, että tämä kaksikko ratkaisisi voiton keskenään. Citroen vaihtoi Loebille renkaat kielletyllä alueella ja siitä rankaistiin minuutin aikasakolla. Citroen esitti vetoomuksen, aikasakko peruttiin ja Loeb lähti johdossa päätöspäivään. Oli kuitenkin selvää, että rike oli tapahtunut ja sakko tultaisiin antamaan ennemmin tai myöhemmin. Mäkinen ei kuitenkaan lähtenyt haastamaan Loebia ja Loeb ajoi voittoon Mäkinen tullessa toiseksi. Sainz ratkaisi kolmannen tilan itselleen ajamalla toiseksi nopeimman ajan legendaarisella Sisteronen erikoiskokeella. McRae oli neljäs ja Grönholm viides. Loeb juhli voittoa, mutta seuraavalla viikolla aikasakko pantiin voimaan ja Mäkinen nousi ykköseksi.

Ruotsi Ruotsin ralli: Ruotsissa saatiin esimakua Peugeot'n voittokulusta. Grönholm karkasi johtoon jo avauspäivänä ja tallikaveri Harri Rovanperä säesti kakkossijalla. Mäkinen keskeytti lumen tukittua Subarun jäähdyttimen. McRae oli kolmantena, mutta osuma kiveen rikkoi pyörän ja McRae putosi pisteiltä. Irtolumi tienpinnassa oli hyydyttänyt Sainzin vauhdin ensimmäisenä päivänä, mutta muiden ongelmien ja tasaisen vauhdin myötä Sainz nousi kolmanneksi. Freddy Loix oli murtanut jalkansa Monte Carlossa, mutta taisteli Hyundaillaan tiukasti pistesijoista neljäntenä. Päätöspäivänä Grönholm ja Rovanperä pitivät sijat yksi ja kaksi, mutta Sainz joutui koville Richard Burnsin löydettyä hurjan vauhdin. Sainz onnistui kuitenkin pitämään Burnsin takanaan muutamalla sekunnilla. Alister McRae oli neljäs ja isoveli Colin oli kuudes, kun yksityistallin Fordia ajanut Janne Tuohino otti tallipäällikkö Malcom Wilsonin pyynnöstä aikasakon pudoten seitsemänneksi.

Ranska Korsikan ralli: Rallikaravaani siirtyi asfaltille Korsikan saarella. Odotusten mukaan Panizzi hallitsi tapahtumia Peugeot'llaan. Peugeot'n ylivoimaa kuvastaa se, että seuraavaksi ajoivat Peugeot'n Grönholm ja Richard Burns. Talli otti siis täydet valmistajien pisteet. Philippe Bugalski ajoi yksityistallin Citroenillaan neljänneksi ja Petter Solberg piti Sainzin takanaan olle viides. Sainz oli kuudes ja valitteli Pirellin renkaiden toimintaa asfaltilla. Michelin oli selkeästi parempi asfalttirengas. Ainoastaan kostealla asfaltilla Fordin ja Subarun kuljettajat pystyivät vastaamaan Michelineille.

Espanja Katalonian ralli: Peugeot'n ylivoima jatkui Katalonian asfalteilla. Panizzi otti taas voiton. Vauhti oli niin ylivoimaista, että Panizzilla oli aikaa tehdä "donitsit" Viladraun ek:lla, yleisön suosiman sillan edessä. Burns oli toinen ja Bugalski oli kolmas. Grönholm oli neljäs. Loput pistesijat miehittivät Pirelli-kuljettajat järjestyksessä Solberg, McRae. Uransa 155. MM ralliin startannut Sainz oli ajanut ulos testeissä ja vakiokartanlukija Luis Moya loukkaantui. Tästä syystä Marc Martí tuurasi Moyaa Kataloniassa. Tuuraus päättyi kuitenkin lyhyeen kun Sainz osui kiveen ja keskeytti, yrittäessään väistää katsojien autoa, joka oli pysäköity rallireitille. Marc Martí toimi myöhemmin Sainzin vakituisena kartanlukijana.

Kypros Kyproksen ralli: Kyproksella palattiin jälleen soralle. Nyt odotettiin Fordien ja Subarujen nousua kärkitaisteluun. Carlos Sainz putosi kuitenkin heti alussa vetoakselin rikkouduttua. Tommi Mäkinen oli lopulta kolmas, mutta Peugeot otti taas kaksoisvoiton Grönholmin voittaessa ja Burnsin ollessa toinen. Colin McRae johti vielä ennen päätöspäivää, mutta kaksi kertaa Focus kaatui katon kautta ympäri ja skotti putosi kuudenneksi. Grönholm näytti karkaavan MM sarjassa.

Argentiina Argentiinan ralli: Argentiinassa ajettiin yksi kauden oudoimpia kisoja. Voitosta taistelivat Grönholm ja Mäkinen. Taistelu huipentui viimeisen päivän sekuntitaisteluihin. Grönholm ja Mäkinen taistelivat voitosta, Sainz ja Solberg sijasta neljä. Burns oli turvallisesti kolmantena. Mäkinen ajoi rajusti ulos. Auto kaatui kahdeksan kertaa, tämä oli Mäkisen uran pahin ulosajo. Miehistö oli onneksi ehjänä. Näin Grönholm ajoi voittoon ja Burns toiseksi. Sainz voitti Solbergin tiukassa sekutitaistossa. Grönholm kuitenkin hylättiin maalissa, sillä hän oli saanut apua oikutelleen auton käynnistykseen huoltomiehiltä paikassa missä tämä ei ollut sallittua. Näin Burns vaikutti ottavan voiton. Jälkitarkastuksessa kuitenkin havaittiin, että Peugeot'n vauhtipyörä oli alipainoinen. Tästä seurasi hylkäys. Näin voittoon nousi Sainz, toinen oli Solberg ja kolmas McRae.

Kreikka Akropolis ralli: MM sarja jatkui Kreikassa. Tuttuun tapaan Ford Focukset olivat iskussa: McRae voitti ja Sainz oli kolmas. Väliin ehti vain Grönholm. Hyvää vauhtia esitti myös Fordin kolmoskuljettaja Viron Markko Märtin. Hän johti kisaa pitkään ylivoimaisesti, kunnes putosi rengasrikon myötä kärjestä. Mäkinen keskeytti renkaan irrottua.

Kenian lippu Safari ralli: Safarissa autot olivat kovilla. Grönholmin auto hajosi ensimmäiselle pätkälle. Näin MM sarjassa toisena olleelle Sainzille tarjoutui tilaisuus kaventaa suomalaisen MM johtoa. Sainz oli kärkitaistelussa mukana, kunnes Fordin moottori petti, öljynpaineet putosivat ja edessä oli keskeytys. Mäkinen keskeytti myös. Samoin Burns joka juuttui huoltoalueella hiekkaan! Ford otti jo kolmannen voittonsa peräjälkeen, kun McRae otti uransa 25, ja viimeisen voiton. Tässä vaiheessa näytti että Ford pystyisi haastamaan Peugeot'n. Huomion ansaitsee Thomas Rådström, joka oli Citroenilla kolmas, mutta jäi yli kymmenen minuuttia Rovanperälle, joka oli toinen. Citroenin toinen kuljettaja, Loeb ajoi peräti kolmet pohjat, joten Xsara WRC osoitti kilpailukykynsä. Kenian safarirallia ei enää ajettu seuraavalla kaudella.

Suomi Neste Rally Finland: Vuoden 2002 sorateiden GP oli totaalista Grönholmin hallintaa. Harri Rovanperä säesti kakkosena, mutta lauantaina pyöränripustus petti ja edessä oli keskeytys. Burns oli hurjassa vauhdissa ja johti kisaa, mutta hyppäsi Ouninpohjassa rajusti ja auto vaurioitui. Burns tyytyi kakkospaikkaan. Huimin sekuntitaistelu nähtiin kolmospaikasta, kun Sainz ja Solberg kisasivat pronssipaikasta. Taistelu huipentui viimeisille pätkille. Sainz ajoi pohjat päätöspäivänä, mutta otti ek:n lähdössä uransa ensimmäisen varaslähdön ja sai kymmenen sekunnin aikasakon. Solberg ohitti Sainzin ja vaikka Sainz tavoitti Solbergia päätöspätkällä pysyi Solberg kolmantena 4,2 sekunnin erolla. Kymmenen sekunnin aikasakko oli siis ratkaiseva. Grönholm näytti karkaavan mestaruuteen MM sarjassa.

Saksa Saksan ralli: Saksan nousi MM sirkukseen Portugalin rallin tilalle. Virallinen syy oli se, että Portugalin sääolot olivat hirveät ja katsojat aiheuttivat vaaratilanteita. Siksi MM kisa siirtyi muualle. Portugalin ralli ajettiin vuonna 2007 uudelleen. Ilmeistä kuitenkin on, että Saksassa on isommat markkinat MM sarjassa oleville autotehtaille ja siksi kisa siirtyi Saksaan. Saksan ralli ajetaan asfaltilla joten tämä olisi ollut Gilles Panizzin heiniä, mutta Panizzi oli loukannut kotitapaturmassa solisluunsa joten hän ei osallistunut Saksan ralliin. Se helpotti hieman Sébastien Loebin voittoa. Voitto oli Loebin ensimmäinen WRC sarjassa. Toiseksi ajoi Richard Burns ja kolmas oli Grönholm. McRae oli neljäs ja starttausongelmat pudottivat Sainzin viimeisenä päivänä pisteiltä. Näin Grönholm karkasi lisää MM sarjassa.

Italia San Remo ralli: San Remon asfalteilla jatkui tuttu komento: Peugeot otti kaksoisvoiton. Asfaltin kuninkaaksi kutsuttu Gilles Panizzi vei jälleen ykkössijan. Grönholm oli toinen. Petter Solberg oli kolmas. McRae jäi pisteittä, samoin moottoririkon kokenut Sainz. Burns taisteli viidenneksi. Grönholmilla oli mahdollisuus ratkaista mestaruus seuraavassa kisassa Uudessa Seelannissa.

Uusi-Seelanti Uuden Seelannin ralli: Grönholm varmisti mestaruutensa Uudessa Seelannissa. Haastajat Colin McRae ja Burns keskeyttivät. McRae ajoi ulos jo avauspäivänä, mutta Burns oli johdossa ja johto näytti pitävän. Toisena päivänä Burns teki kuitenkin karkean virheen ja ajoi ulos. Näin mestaruusmahdollisuudet katosivat. Burnsin ensimmäinen kausi Peugeot'lla oli pettymys. Britti valitteli koko ajan auton vaikeaa säädettävyyttä. Burnsin MM hopeakin joutui uhan alles, sillä Rovanperä ja Sainz saalistivat pisteitä Uudesta Seelannista: Rovanperä oli toinen ja Sainz neljäs. Mutta Uuden Seelannin sankari oli Grönholm, joka voitolla sinetöi mestaruutensa. Huomion ansaitsee myös Jani Paasonen, joka ajoi uuden Mitsubishi WRC:n ensimmäisen pohja-ajan. Paasosen kisa tosin päättyi auton kaatoon.

Australia Australian ralli: Mestaruuden ratkettua hopeasta jäivät taistelemaan Burns, McRae, Sainz, Solberg, Rovanperä ja periaatteessa myös Gilles Panizzi, joka tosin hävisi soralle edellä mainituille. Australiassa Grönholm oli omaa luokkaansa jälleen. Kakkospaikasta taistelivat Solberg, Sainz ja Rovanperä. Burns keskeytti kytkinvikaan. Colin McRae ei kyennyt edellä mainittujen vauhtiin, ja keskeytti toisena päivänä rikottuaan jäähdyttäjän ylipitkässä hypyssä. McRae oli riitaantunut kartanlukijansa Nicky Gristin kanssa ja Australiassa McRaen vierellä istui vanha konkari Derek Ringer. Ringer oli voittanut McRaen kanssa mestaruuden vuonna MM-rallikausi 1995. Taistelu toisesta sijasta päättyi Rovanperän voittoon. Solbergin Subaru ja Sainzin Focus hävisivät selvästi nopeilla teillä Peugeoteille ja pohja-ajat, joita molemmat ajoivat, menivät enemmän kuljettajien kuin auton ansioksi. Ford oli ilmoittanut leikkaavansa kuljettajabudjetteja, jotta enemmän rahaa olisi käytettävissä uuden Focus WRC version kehittämiseen. Tämä tarkoitti että Sainzin ja McRaen oli etsittävä uusi tallipaikka. Molemmat menivät lopulta Citroenille. McRaen siirto kerrottiin hyvissä ajoin, mutta Australiassa Sainz ei tiennyt missä ajaisi 2003. Grönholmin jälkeen pisteet jaettiin järjestyksessä Rovanperä, Solberg, Sainz, Märtin, Gardemeister. Mäkinen ajoi neljänneksi, mutta hylättiin auton alipainon takia.

Wales Walesin ralli: Kauden päätöksessä hopeataistelu huipentui: Burns oli kiinni hopeassa, mutta pisteen päässä oli McRae josta pisteen oli jäänyt Sainz, jonka tuntumassa olivat Rovanperä, Panizzi ja Solberg. Kaikilla olisi onnistuessaan mahdollisuus ottaa hopea. Kisan alku kulki puoliväliin asti normaalisti: Grönholm johti. Toisesta paikasta taistelivat Solberg, Märitn ja Sainz. Kisan puolivälissä ajettiin ek "Halfway 1". Se koitui kohtalokkaaksi Grönholmille, Paasoselle ja Delecourille. Grönholm kaatoi Peugeot WRC:nsä johtopaikalta ja keskeytti. Täsmälleen samassa paikkaa kaatoi Paasonen. Myös tulos oli sama: keskeytys oli edessä. Mitsubishin ykköskuljettaja Delecour ajoi ulos Australiassa ja vakiokartanlukija Daniel Grataloup loukkaantui. Tuuraajan, Dominique Savignonin, nuotti myöhästyi Halfwayn ek:lla ja Delecour ajoi ulos. Ulosajon jälkeen Delecour kiivastui ja huusi ranskaksi vapaasti käännettynä kartanlukijalleen "aivan liian myöhään!", tarkoittaen nuottia. Grönholmin keskeytys loi aivan uuden tilanteen: nuoret kuljettajat Solberg ja Märtin taistelivat voitosta, eikä Sainzkaan ollut kuin n. kahdenkymmenen sekunnin päässä toisen ajopäivän päättyessä. Edessä oli huima taistelu, mutta Sainz totesi jo illan huollossa ajavansa MM hopeasta, hulluja riskejä ei siis espanjalainen ottaisi. Aamun avauksessa Solberg löi luun kurkkuun haastajilleen; Märtin ja Sainz jäivät yli kaksikymmentä sekuntia. Kisa näytti ratkenneen. Sainz oli saanut Bursnista haastajan kolmospaikasta. Miehet taistelivat myös MM hopeasta. Sainz putosi Burnsin taakse, Solberg piti johtonsa kun tultiin huoltotauolle. Huollon jälkeen suunnattiin kuuluisalle Margamin ek:lle. Siellä on vuosien saatossa nähty monia ratkaisuja, kuuluisi on Sainzin keskeytys ja mestaruuden menetys vuonna 1998, kun Toyota Corolla hajosi 500m ennen maalia. Ratkaisuja koettiin myös vuonna 2002. Sainzin ja Burnsin tiukka taistelu päättyi Burnsin ulosajoon Margamissa. Näin hermonsa tiukassa paikassa pitänyt Sainz kuittasi kolmospaikan takaisin iteselleen. Solberg karkasi voittoon. Jotkut epäilivät Fordin antavan tallimääräyksen Märitnille, että Sainz olisi laskettava ohi toiselle paikalle. Tämä olisi varmistanut MM hopean Sainzille, sillä Solbergin voittaessa ja Sainzin ollessa kolmas hopea olisi Solbergin. Tällä kertaa Ford kunnioitti urheilullisuutta ja hienon ajon tehnyt Märtin sai pitää kakkospaikkansa ja Sainz otti kolmospaikallaan pronssia MM sarjassa. Tämä oli hyvä näyttö myös tuleviin tallineuvotteluihin, joiden jälkeen Sainz vahvistettiin Citreonin kolmanneksi kuljettajaksi kaudelle 2003. Walesissa nähtiin rallin uuden sukupolven esiinmarssi. Tämä oli enteellinen kisa, sillä kaudella 2003 Solberg, Märtin ja Saksan rallissa loistanut Loeb tahdittivat sarjaa, kovan vastuksen loppuun saakka antoivat Sainz ja Burns, kuten Walesissa 2002.

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pistejärjestelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sijoitus 1 2 3 4 5 6
Pisteet 10 6 4 3 2 1

Kuljettajien mestaruussarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väri Tulos
Kulta Voittaja
Hopea Toinen sija
Pronssi Kolmas sija
Vihreä Pistesijoitus
Sininen Maaliin pistesijojen ulkopuolella
Ei sijoittunut (NC)
Violetti Keskeytti (Kesk.)
Punainen Karsiutui (DNQ)
Esikarsiutui (DNPQ)
Musta Hylättiin (DSQ)
Valkoinen Ei startannut (DNS)
Vaaleansininen Vain harjoituksissa (PO)
Perjantain testikuljettaja (TD)
Tyhjä Kilpailu peruttiin (C)
Ei harjoituksissa (DNP)
Loukkaantunut tai sairas (Louk.)
Kilpailukiellossa (EX)
Ei saapunut (DNA)
Vetäytyi (WD)
Lihavoitu Paalupaikka
Kursivoitu Nopein kierros
† – keskeytys
ajoi yli 90 % kilpailupituudesta ja sai tuloksen.
Yläindeksi numero – Pistesijoitus sprinttikilpailussa
Power Stage -erikoiskokeella.
* – Fanboost
G – Nopein aika-ajon lohkovaiheessa
Sija Kuljettaja MON
Monaco
SWE
Ruotsi
FRA
Ranska
ESP
Espanja
CYP
Kypros
ARG
Argentiina
GRC
Kreikka
KEN
Kenia
FIN
Suomi
GER
Saksa
ITA
Italia
NZL
Uusi-Seelanti
AUS
Australia
GBR
Iso-Britannia
Pisteet
1 Suomi Marcus Grönholm 5 1 2 4 1 DSQ 2 Kesk. 1 3 2 1 1 Kesk. 77
2 Norja Petter Solberg 6 Kesk. 5 5 5 2 5 Kesk. 3 Kesk. 3 Kesk. 3 1 37
3 Espanja Carlos Sainz 3 3 6 Kesk. 11 1 3 Kesk. 4 8 Kesk. 4 4 3 36
4 Iso-Britannia Colin McRae 4 6 Kesk. 6 6 3 1 1 Kesk. 4 8 Kesk. Kesk. 5 35
5 Iso-Britannia Richard Burns 8 4 3 2 2 DSQ Kesk. Kesk. 2 2 4 Kesk. Kesk. Kesk. 34
6 Ranska Gilles Panizzi 7 16 1 1 10 Kesk. Kesk. 6 1 7 11 31
7 Suomi Harri Rovanperä Kesk. 2 11 7 4 Kesk. 4 2 Kesk. Kesk. 9 2 2 7 30
8 Suomi Tommi Mäkinen 1 Kesk. Kesk. Kesk. 3 Kesk. Kesk. Kesk. 6 7 Kesk. 3 DSQ 4 22
9 Viro Markko Märtin 12 8 8 8 4 6 4 5 6 5 Kesk. 5 2 20
10 Ranska Sébastien Loeb 2 17 Kesk. 7 5 10 1 7 Kesk. 18
11 Ranska Philippe Bugalski Kesk. 4 3 Kesk. Kesk. 7
12 Ruotsi Thomas Rådström Kesk. 37 Kesk. 8 3 Kesk. Kesk. 4
13 Suomi Toni Gardemeister 10 Kesk. 12 11 15 5 10 Kesk. 12 Kesk. Kesk. 8 6 10 3
14 Iso-Britannia Alister McRae 14 5 10 13 Kesk. 8 Kesk. 9 Kesk. Kesk. Kesk. 2
Belgia Bruno Thiry 11 Kesk. Kesk. Kesk. 12 5 13 2
Suomi Juha Kankkunen 8 Kesk. 7 Kesk. 8 Kesk. 5 Kesk. 9 2
17 Ruotsi Kenneth Eriksson 13 Kesk. Kesk. 17 9 6 14 Kesk. Kesk. 10 11 Kesk. 8 13 1
Espanja Jesús Puras 12 Kesk. 6 1
Belgia Freddy Loix Kesk. Kesk. 9 10 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 9 Kesk. 28 6 Kesk. 8 1
Iso-Britannia Mark Higgins 6 1
Sija Kuljettaja MON
Monaco
SWE
Ruotsi
FRA
Ranska
ESP
Espanja
CYP
Kypros
ARG
Argentiina
GRC
Kreikka
KEN
Kenia
FIN
Suomi
GER
Saksa
ITA
Italia
NZL
Uusi-Seelanti
AUS
Australia
GBR
Iso-Britannia
Pisteet

Valmistajien mestaruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmistajien pisteet
Sija Talli Kilpailu Yhteis-
Pisteet
MON
Monaco
SWE
Ruotsi
FRA
Ranska
ESP
Espanja
CYP
Kypros
ARG
Argentiina
GRC
Kreikka
KEN
Kenia
FIN
Suomi
GER
Saksa
ITA
Italia
NZL
Uusi-Seelanti
AUS
Australia
GBR
Iso-Britannia
1 Ranska Peugeot 4 16 16 16 16 0 9 6 16 16 16 16 16 2 165
2 Yhdysvallat Ford 10 6 4 5 2 14 14 14 5 7 5 3 5 10 104
3 Japani Subaru 12 0 4 4 7 6 2 0 5 2 4 4 4 13 67
4 Etelä-Korea Hyundai 0 1 0 0 1 1 1 0 2 0 0 3 0 1 10
5 Tšekki Škoda 0 0 0 0 0 5 0 0 3 0 0 0 1 0 9
6 Japani Mitsubishi 0 3 2 1 0 0 0 1 0 1 1 0 0 0 9

Junioreiden MM sarjan tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Kuljettaja Pisteet
1 Espanja Daniel Solà 37
2 Italia Andrea Dallavilla 29
3 Suomi Janne Tuohino 15
4 Italia Giandomenico Basso 14
5 Italia Nicola Caldani 13
6 Belgia Francois Duval 12

N-ryhmän MM sarjan tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1. Karamjit Singh 32 p Malesia
  • 2. Kristian Sohlberg 26 p Suomi
  • 3. Ramon Ferreyros ?? p Peru

Kirjallisuutta, luettavaa ja katsottavaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ruutulippu Moottoriurheilun vuosi 2002
  • Rally XS -lehden vuosikerta 2002
  • Vauhdin Maailma -lehden vuosikerta 2002
  • "WRC 2002 Reloaded" dvd
  • Kuvia kaudelta 2002 (Arkistoitu – Internet Archive)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 2002 WRC Calendar juwra.com. Viitattu 2.5.2023. (englanniksi)