Snookerin maailmanmestaruusturnaus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Snookerin maailmanmestaruusturnaus (engl. World Snooker Championship), on vuosittain snookerin ammattilaiskauden päättävä turnaus. Se on turnauksista kaikkein arvostetuin mitaten sekä palkintosummissa että ranking-pisteissä. Ensimmäisen kerran turnaus pelattiin vuonna 1927. Nykymuodossaan se on pelattu vuodesta 1977 lähtien Crucible-teatterissa Sheffieldissä, Englannissa. Pääturnaus kestää yli kaksi viikkoa.

Karsintojen jälkeen pääturnaukseen osallistuu yhteensä 32 pelaajaa, joista 16 on sijoitettuja maailmanlistasijoituksen perusteella, ja loput 16 valittu karsintakierroksilla. Turnausta sponsoroi vuosina 19672005 tupakkamerkki Embassy, mutta kun Englannin lait kielsivät tupakkayhtiöiltä urheilutapahtumien sponsoroinnin, joutui World Snooker Association etsimään turnaukselle uuden sponsorin. Vuosiksi 2006-2008 sponsorina toimi 888.com-verkkokasino ja nykyään turnaus nykyään nimeä Betfred.com World Championship [1].

Maailmanmestarit vuodesta 1977 lähtien[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 1977 lähtien eniten maailmanmestaruuksia on voittanut Stephen Hendry, joka voittanut mestaruuden yhteensä seitsemän kertaa 1990-luvulla. Voitoista viisi hän saavutti peräkkäisinä vuosina, 19921996. Steve Davis voitti 1980-luvulla maailmanmestaruuden kuusi kertaa. Jimmy White on puolestaan ollut kuusi kertaa finaalissa hävinneenä osapuolena, mutta ei ole voittanut maailmanmestaruutta kertaakaan.

Vuosi Voittaja Finaalivastustaja Tulos
Embassy World Championship
1977 Englannin lippu John Spencer Kanadan lippu Cliff Thorburn 25–12
1978 Walesin lippu Ray Reardon Etelä-Afrikan lippu Perrie Mans 25–18
1979 Walesin lippu Terry Griffiths Pohjois-Irlannin lippu Dennis Taylor 24–16
1980 Kanadan lippu Cliff Thorburn Pohjois-Irlannin lippu Alex Higgins 18–16
1981 Englannin lippu Steve Davis Walesin lippu Doug Mountjoy 18–12
1982 Pohjois-Irlannin lippu Alex Higgins Walesin lippu Ray Reardon 18–15
1983 Englannin lippu Steve Davis Kanadan lippu Cliff Thorburn 18–6
1984 Englannin lippu Steve Davis Englannin lippu Jimmy White 18–16
1985 Pohjois-Irlannin lippu Dennis Taylor Englannin lippu Steve Davis 18–17
1986 Englannin lippu Joe Johnson Englannin lippu Steve Davis 18–12
1987 Englannin lippu Steve Davis Englannin lippu Joe Johnson 18–14
1988 Englannin lippu Steve Davis Walesin lippu Terry Griffiths 18–11
1989 Englannin lippu Steve Davis Englannin lippu John Parrott 18–3
1990 Skotlannin lippu Stephen Hendry Englannin lippu Jimmy White 18–12
1991 Englannin lippu John Parrott Englannin lippu Jimmy White 18–11
1992 Skotlannin lippu Stephen Hendry Englannin lippu Jimmy White 18–14
1993 Skotlannin lippu Stephen Hendry Englannin lippu Jimmy White 18–5
1994 Skotlannin lippu Stephen Hendry Englannin lippu Jimmy White 18–17
1995 Skotlannin lippu Stephen Hendry Englannin lippu Nigel Bond 18–9
1996 Skotlannin lippu Stephen Hendry Englannin lippu Peter Ebdon 18–12
1997 Irlannin lippu Ken Doherty Skotlannin lippu Stephen Hendry 18–12
1998 Skotlannin lippu John Higgins Irlannin lippu Ken Doherty 18–12
1999 Skotlannin lippu Stephen Hendry Walesin lippu Mark Williams 18–11
2000 Walesin lippu Mark Williams Walesin lippu Matthew Stevens 18–16
2001 Englannin lippu Ronnie O'Sullivan Skotlannin lippu John Higgins 18–14
2002 Englannin lippu Peter Ebdon Skotlannin lippu Stephen Hendry 18–17
2003 Walesin lippu Mark Williams Irlannin lippu Ken Doherty 18–16
2004 Englannin lippu Ronnie O'Sullivan Skotlannin lippu Graeme Dott 18–8
2005 Englannin lippu Shaun Murphy Walesin lippu Matthew Stevens 18–16
888.com World Championship
2006 Skotlannin lippu Graeme Dott Englannin lippu Peter Ebdon 18–14
2007 Skotlannin lippu John Higgins Englannin lippu Mark Selby 18–13
2008 Englannin lippu Ronnie O'Sullivan Englannin lippu Ali Carter 18–8
Betfred.com World Championship
2009 Skotlannin lippu John Higgins Englannin lippu Shaun Murphy 18–9
2010 Australian lippu Neil Robertson Skotlannin lippu Graeme Dott 18–13
2011 Skotlannin lippu John Higgins Englannin lippu Judd Trump 18–15
2012 Englannin lippu Ronnie O'Sullivan Englannin lippu Ali Carter 18–11

Maiden välinen vertailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maa Voitot 2. Menestynein
Englannin lippu Englanti 15 18 Steve Davis
Skotlannin lippu Skotlanti 12 5 Stephen Hendry
Walesin lippu Wales 4 6 Mark Williams
Pohjois-Irlannin lippu Pohjois-Irlanti 2 2 Alex Higgins, Dennis Taylor
Kanada 1 2 Cliff Thorburn
Irlanti 1 2 Ken Doherty
Australian lippu Australia 1 0 Neil Robertson
Etelä-Afrikan lippu Etelä-Afrikka 0 1 Perrie Mans

Pitkät ottelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmanmestaruusturnauksen ottelut ovat selkeästi muiden turnausten otteluita pitempiä, ja jo karsintakierroksella pelisysteemi on paras yhdeksästätoista, eli 10 erää vaaditaan voittoon. Useissa muissa turnauksissa finaalissa pelataan maksimissaan 17 tai 19 erää. Kun turnauksessa on jäljellä 16 parasta pelaajaa, on pelisysteemi paras 25:stä ennen semifinaalia, jossa pelataan systeemillä paras 33:sta ja lopulta finaali systeemillä paras 35:stä. Turnauksen voittajan ja maailmanmestarin on siis voitettava vähintään 72 erää koko turnauksen aikana. Jos pelaaja on karsintakierroksilla pelannut, kasvaa vaadittava voitettujen erien määrä aina kymmenellä yhtä karsintakierrosta kohden [2].

Maksimibreikit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maksimibreikistä 147 saa maailmanmestaruuskisoissa nykyään 147 000 puntaa, eli 1000 puntaa pistettä kohden. Täydellisen lyöntisarjan ovat tässä turnauksessa saavuttaneet Cliff Thorburn vuonna 1983, englantilainen Jimmy White vuonna 1992, skotlantilainen Stephen Hendry kolmesti vuosina 1995, 2009 ja 2012, englantilainen Ronnie O'Sullivan kolmesti vuosina 1997, 2003 ja 2008, walesilainen Mark Williams vuonna 2005, englantilainen Robert Milkins vuonna 2006, sekä englantilainen Ali Carter vuonna 2008.

Historiallisia tapahtumia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1977 pelattiin ensimmäinen maailmanmestaruusturnaus, jonka voitti englantilainen John Spencer.

Vuonna 1979 Terry Griffiths voitti maailmanmestaruuden sijoittamattomana pelaajana, eli hän saavutti turnauspaikan karsintakierroksilla, eikä häntä näin ollen oltu sijoitettu valmiiksi 32 parhaan kaavioon, kuten 16 ranking-listan parasta pelaajaa.

Vuonna 1980 kanadalaisesta Thorburnista tuli ensimmäinen Euroopan ulkopuolelta kotoisin oleva maailmanmestari.

Vuonna 1983 Thorburn teki turnauksen historian ensimmäisen maksimibreikin.

Vuonna 1989 Steve Davis saavutti ennätyksellisen kuudennen maailmanmestaruutensa voittaen peräkkäin kolmannen mestaruuden.

Vuonna 1992 Jimmy White teki turnauksen historian toisen maksimibreikin.

Vuonna 1994 White oli yhteensä kuudetta ja peräkkäin viidettä kertaa turnauksen finaalissa. Hän ei ole koskaan saavuttanut maailmanmestaruutta, ja tuolloin hän jäi vain yhden erän päähän voitosta, sillä ottelu päättyi Stephen Hendryn hyväksi 18–17.

Vuonna 1995 Hendry teki turnauksen historian kolmannen maksimibreikin. Hän pelasi tuolloin Whitea vastaan, joka oli vuonna 1992 yltänyt myös tähän.

Vuonna 1997 The Rocket O'Sullivan teki huikean ja maailman nopeiten suoritetun maksimibreikin. Hän tykitti pöydän tyhjäksi vain 5 minuutissa ja 20 sekunnissa. Tämä oli turnauksen historiassa neljäs maksimi.

Vuonna 1999 Hendry voitti seitsemännen maailmanmestaruutensa ohittaen näin Davisin, joka on voittanut kuusi maailmanmestaruutta.

Vuonna 2002 Hendry teki toistaiseksi eniten sadan pisteen ylittäviä lyöntisarjoja yhden turnauksen aikana. Yhteensä hän teki niitä 16.

Vuonna 2003 O'Sullivan teki turnauksen historian viidennen maksimibreikin.

Vuonna 2005 Shaun Murphy saavutti maailmanmestaruuden kuten Griffiths vuonna 1979: sijoittamattomana pelaajana. Samana vuonna Mark Williams teki turnauksen historian kuudennen maksimibreikin.

Vuonna 2006 Robert Milkins teki turnauksen historian seitsemännen maksimibreikin.

Vuonna 2008 O'Sullivan teki lajin maailmanennätyksen suorittamalla jo yhdeksännen maksimibreikin ottelussaan Mark Williamsia vastaan. Tämä oli jo O'Sullivanin kolmas 147 Crucible -teatterissa Sheffieldissä. Turnauksen historiassa tämä oli kahdeksas. Samassa turnauksessa tehtiin myös toinen, ja luonnollisesti turnauksen historian yhdeksäs, maksimibreikki, sillä toinen finalisti Ali Carter onnistui myös tässä neljännesfinaaliottelussaan Peter Ebdonia vastaan. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun samassa turnauksessa kaksi pelaajaa pystyvät tähän. Näin ollen 157 000 punnan palkinto jaettiin tasan kahden pelaajan kesken. Summa koostui 147 000 punnan maksimibreikkipalkinnosta ja turnauksen korkeimmasta breikistä jaettavasta 10 000 punnan palkinnosta.

Vuonna 2009 Stephen Hendry teki 40-vuotiaana uransa yhdeksännen maksimibreikin neljännesfinaaliottelussaan Shaun Murphyä vastaan.

Vuonna 2010 Steve Davis eteni 52-vuotiaana turnauksen neljännesfinaaliin. Turnauksen voitti nykymuotoisena ensimmäisen kerran australialainen pelaaja Neil Robertson.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Chris Turner's SNOOKER ARCHIVE World Professional Championship
  2. World Snooker Betfred.com World Snooker Championship | Event History