Snookerin maailmanmestaruusturnaus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Snookerin maailmanmestaruusturnaus (engl. World Snooker Championship) on vuosittain snookerin ammattilaiskauden päättävä turnaus. Se on turnauksista kaikkein arvostetuin mitaten sekä palkintosummissa että ranking-pisteissä. Ensimmäisen kerran turnaus pelattiin vuonna 1927. Nykymuodossaan se on pelattu vuodesta 1980 lähtien Crucible-teatterissa Sheffieldissä, Englannissa. Pääturnaus kestää yli kaksi viikkoa.

Karsintojen jälkeen pääturnaukseen osallistuu yhteensä 32 pelaajaa, joista 16 on sijoitettuja maailmanlistasijoituksen perusteella, ja loput 16 karsittu karsintakierroksilla. Turnausta sponsoroi vuosina 19762005 tupakkamerkki Embassy, mutta kun Englannin lait kielsivät tupakkayhtiöiltä urheilutapahtumien sponsoroinnin, joutui World Snooker Association etsimään turnaukselle uuden sponsorin. Sen jälkeen turnausta ovat sponsoroineet vedonlyöntiyritykset 888.com vuosina 2006–2008 ja Betfred vuodesta 2009 alkaen. [1]

Maailmanmestarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Snookerin maailmanmestaruuksia eniten on voittanut englantilainen Joe Davis, 15 kertaa. Vuodesta 1969 lähtien eniten maailmanmestaruuksia on voittanut skontlantilainen Stephen Hendry, hän on voittanut mestaruuden yhteensä seitsemän kertaa 1990-luvulla. Voitoista viisi hän saavutti peräkkäisinä vuosina, 19921996. Steve Davis voitti 1980-luvulla maailmanmestaruuden kuusi kertaa. Jimmy White on puolestaan ollut kuusi kertaa finaalissa hävinneenä osapuolena, mutta ei ole voittanut maailmanmestaruutta kertaakaan.

Turnausmuoto
Pudotuspeliturnaus
Puolustava mestari sijoitettiin suoraan finaaliin
Ammattilaisten järjestämä mestaruusturnaus (epävirallinen MM-turnaus)
Titteliottelu
Vuosi Voittaja Finaalivastustaja Tulos Lopputurnauspaikka Paikkakunta
World Snooker Championship
1927 Englannin lippu Joe Davis Englannin lippu Tom Dennis 20–11 Camkin’s Hall Englannin lippu Birmingham
1928 Englannin lippu Joe Davis Englannin lippu Fred Lawrence 16–13
1929 Englannin lippu Joe Davis Englannin lippu Tom Dennis 19–14 Lounge Hall Englannin lippu Nottingham
1930 Englannin lippu Joe Davis Englannin lippu Tom Dennis 25–12 Thurston’s Hall Englannin lippu Lontoo
1931 Englannin lippu Joe Davis Englannin lippu Tom Dennis 25–21 Lounge Hall Englannin lippu Nottingham
1932 Englannin lippu Joe Davis Uuden-Seelannin lippu Clark McConachy 30–19 Thurston’s Hall Englannin lippu Lontoo
1933 Englannin lippu Joe Davis Englannin lippu Willie Smith 25–18 Joe Davis Centre Englannin lippu Chesterfield
1934 Englannin lippu Joe Davis Englannin lippu Tom Newman 25–23 Lounge Hall Englannin lippu Nottingham
1935 Englannin lippu Joe Davis Englannin lippu Willie Smith 25–20 Thurston’s Hall Englannin lippu Lontoo
1936 Englannin lippu Joe Davis Australian lippu Horace Lindrum 34–27
1937 Englannin lippu Joe Davis Australian lippu Horace Lindrum 32–29
1938 Englannin lippu Joe Davis Englannin lippu Sidney Smith 37–24
1939 Englannin lippu Joe Davis Englannin lippu Sidney Smith 43–30
1940 Englannin lippu Joe Davis Englannin lippu Fred Davis 37–36
1946 Englannin lippu Joe Davis Australian lippu Horace Lindrum 78–67 Horticultural Hall
1947 Skotlannin lippu Walter Donaldson Englannin lippu Fred Davis 82–63 Leicester Square Hall
1948 Englannin lippu Fred Davis Skotlannin lippu Walter Donaldson
1949 Englannin lippu Fred Davis Skotlannin lippu Walter Donaldson 80–65
1950 Skotlannin lippu Walter Donaldson Englannin lippu Fred Davis 51–46 Tower Circus Englannin lippu Blackpool
1951 Englannin lippu Fred Davis Skotlannin lippu Walter Donaldson 58–39
1952 Australian lippu Horace Lindrum Uuden-Seelannin lippu Clark McConachy 94–49 Houldsworth Hall Englannin lippu Manchester
Professional Matchplay Championship
1952 Englannin lippu Fred Davis Skotlannin lippu Walter Donaldson 38–35 Tower Circus Englannin lippu Blackpool
1953 Englannin lippu Fred Davis Skotlannin lippu Walter Donaldson 37–34 Leicester Square Hall Englannin lippu Lontoo
1954 Englannin lippu Fred Davis Skotlannin lippu Walter Donaldson 45–26 Houldsworth Hall Englannin lippu Manchester
1955 Englannin lippu Fred Davis Englannin lippu John Pulman 37–34 Tower Circus Englannin lippu Blackpool
1956 Englannin lippu Fred Davis Englannin lippu John Pulman 38–35
1957 Englannin lippu John Pulman Pohjois-Irlannin lippu Jackie Rea 39–34 Jerseyn lippu Jersey
World Snooker Championship
1964 Englannin lippu John Pulman Englannin lippu Fred Davis 19–16 Burroughes Hall Englannin lippu Lontoo
Englannin lippu John Pulman Englannin lippu Rex Williams 40–33
1965 Englannin lippu John Pulman Englannin lippu Fred Davis 37–36
Englannin lippu John Pulman Englannin lippu Rex Williams 25–22 Etelä-Afrikan lippu 1928–1994 Etelä-Afrikka
Englannin lippu John Pulman Etelä-Afrikan lippu 1928–1994 Fred van Rensburg 39–12
1966 Englannin lippu John Pulman Englannin lippu Fred Davis 5–2 St George’s Hall Englannin lippu Liverpool
1968 Englannin lippu John Pulman Australian lippu Eddie Charlton 39–34 Co-operative Hall Englannin lippu Bolton
Player’s No.6 World Snooker Championship
1969 Englannin lippu John Spencer Walesin lippu Gary Owen 37–24 Victoria Hall Englannin lippu Lontoo
1970 Walesin lippu Ray Reardon Englannin lippu John Pulman 37–33
World Snooker Championship
1971 Englannin lippu John Spencer Australian lippu Warren Simpson 37–29 Australian lippu Sydney
Park Drive World Snooker Championship
1972 Pohjois-Irlannin lippu Alex Higgins Englannin lippu John Spencer 37–32 Selly Park British Legion Englannin lippu Birmingham
1973 Walesin lippu Ray Reardon Australian lippu Eddie Charlton 38–22 City Exhibition Hall Englannin lippu Manchester
1974 Walesin lippu Ray Reardon Englannin lippu Graham Miles 22–12 Belle Vue
World Snooker Championship
1975 Walesin lippu Ray Reardon Australian lippu Eddie Charlton 31–30 Nunawading Basketball Centre Australian lippu Melbourne
Embassy World Snooker Championship
1976 Walesin lippu Ray Reardon Pohjois-Irlannin lippu Alex Higgins 27–16 Middlesbrough Town Hall,
Wythenshawe Forum
Englannin lippu Middlesbrough,
Englannin lippu Manchester
1977 Englannin lippu John Spencer Kanadan lippu Cliff Thorburn 25–21 Crucible Theatre Englannin lippu Sheffield
1978 Walesin lippu Ray Reardon Etelä-Afrikan lippu 1928–1994 Perrie Mans 25–18
1979 Walesin lippu Terry Griffiths Pohjois-Irlannin lippu Dennis Taylor 24–16
1980 Kanadan lippu Cliff Thorburn Pohjois-Irlannin lippu Alex Higgins 18–16
1981 Englannin lippu Steve Davis Walesin lippu Doug Mountjoy 18–12
1982 Pohjois-Irlannin lippu Alex Higgins Walesin lippu Ray Reardon 18–15
1983 Englannin lippu Steve Davis Kanadan lippu Cliff Thorburn 18–6
1984 Englannin lippu Steve Davis Englannin lippu Jimmy White 18–16
1985 Pohjois-Irlannin lippu Dennis Taylor Englannin lippu Steve Davis 18–17
1986 Englannin lippu Joe Johnson Englannin lippu Steve Davis 18–12
1987 Englannin lippu Steve Davis Englannin lippu Joe Johnson 18–14
1988 Englannin lippu Steve Davis Walesin lippu Terry Griffiths 18–11
1989 Englannin lippu Steve Davis Englannin lippu John Parrott 18–3
1990 Skotlannin lippu Stephen Hendry Englannin lippu Jimmy White 18–12
1991 Englannin lippu John Parrott Englannin lippu Jimmy White 18–11
1992 Skotlannin lippu Stephen Hendry Englannin lippu Jimmy White 18–14
1993 Skotlannin lippu Stephen Hendry Englannin lippu Jimmy White 18–5
1994 Skotlannin lippu Stephen Hendry Englannin lippu Jimmy White 18–17
1995 Skotlannin lippu Stephen Hendry Englannin lippu Nigel Bond 18–9
1996 Skotlannin lippu Stephen Hendry Englannin lippu Peter Ebdon 18–12
1997 Irlannin lippu Ken Doherty Skotlannin lippu Stephen Hendry 18–12
1998 Skotlannin lippu John Higgins Irlannin lippu Ken Doherty 18–12
1999 Skotlannin lippu Stephen Hendry Walesin lippu Mark Williams 18–11
2000 Walesin lippu Mark Williams Walesin lippu Matthew Stevens 18–16
2001 Englannin lippu Ronnie O’Sullivan Skotlannin lippu John Higgins 18–14
2002 Englannin lippu Peter Ebdon Skotlannin lippu Stephen Hendry 18–17
2003 Walesin lippu Mark Williams Irlannin lippu Ken Doherty 18–16
2004 Englannin lippu Ronnie O’Sullivan Skotlannin lippu Graeme Dott 18–8
2005 Englannin lippu Shaun Murphy Walesin lippu Matthew Stevens 18–16
888.com World Snooker Championship
2006 Skotlannin lippu Graeme Dott Englannin lippu Peter Ebdon 18–14 Crucible Theatre Englannin lippu Sheffield
2007 Skotlannin lippu John Higgins Englannin lippu Mark Selby 18–13
2008 Englannin lippu Ronnie O’Sullivan Englannin lippu Ali Carter 18–8
Betfred World Snooker Championship
2009 Skotlannin lippu John Higgins Englannin lippu Shaun Murphy 18–9 Crucible Theatre Englannin lippu Sheffield
2010 Australian lippu Neil Robertson Skotlannin lippu Graeme Dott 18–13
2011 Skotlannin lippu John Higgins Englannin lippu Judd Trump 18–15
2012 Englannin lippu Ronnie O’Sullivan Englannin lippu Ali Carter 18–11
2013 Englannin lippu Ronnie O’Sullivan Englannin lippu Barry Hawkins 18–12
2014 Englannin lippu Mark Selby Englannin lippu Ronnie O’Sullivan 18–14
2015

Maiden välinen vertailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maa Voitot Menestynein
Englannin lippu Englanti 49 Joe Davis (15)
Skotlannin lippu Skotlanti 14 Stephen Hendry (7)
Walesin lippu Wales 9 Ray Reardon (6)
Pohjois-Irlannin lippu Pohjois-Irlanti 3 Alex Higgins (2)
Australian lippu Australia 2 Horace Lindrum, Neil Robertson (1)
Kanada 1 Cliff Thorburn (1)
Irlanti 1 Ken Doherty (1)

Pitkät ottelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmanmestaruusturnauksen ottelut ovat selkeästi muiden turnausten otteluita pitempiä ja karsintakierroksella pelisysteemi on jo paras yhdeksästätoista, eli 10 erää vaaditaan voittoon. Useissa muissa turnauksissa finaalissa pelataan maksimissaan 17 tai 19 erää. Kun turnauksessa on jäljellä 16 parasta pelaajaa, on pelisysteemi paras 25:stä ennen semifinaalia, jossa pelataan systeemillä paras 33:sta ja lopulta finaali systeemillä paras 35:stä. Turnauksen voittajan ja maailmanmestarin on siis voitettava vähintään 72 erää koko turnauksen aikana. Jos pelaaja on karsintakierroksilla pelannut, kasvaa vaadittava voitettujen erien määrä aina kymmenellä yhtä karsintakierrosta kohden. [2]

Maksimibreikit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maksimibreikistä 147 saa maailmanmestaruuskisoissa nykyään 147 000 puntaa, eli 1000 puntaa pistettä kohden. Täydellisen lyöntisarjan ovat tässä turnauksessa saavuttaneet kanadalainen Cliff Thorburn vuonna 1983, englantilainen Jimmy White vuonna 1992, skotlantilainen Stephen Hendry kolmesti vuosina 1995, 2009 ja 2012, englantilainen Ronnie O’Sullivan kolmesti vuosina 1997, 2003 ja 2008, walesilainen Mark Williams vuonna 2005, englantilainen Robert Milkins vuonna 2006, sekä englantilainen Ali Carter vuonna 2008.

Historiallisia tapahtumia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1927 pelattiin ensimmäinen maailmanmestaruusturnaus, jonka voitti englantilainen Joe Davis.

Vuonna 1946 pelatussa maailmanmestaruusturnaukssa englantilainen Joe Davis voitti 15 peräkkäisen maailmanmestaruuden ja hän on ainoa pelaaja, joka ei ole hävinnyt yhtään ottelua maailmanmestaruuskilpailuissa.

Vuonna 1952 australialaisesta Horace Lindrumista tuli ensimmäinen Iso-Britannian ulkopuolelta kotoisin oleva maailmanmestari.

Vuonna 1979 Terry Griffiths voitti maailmanmestaruuden sijoittamattomana pelaajana, eli hän saavutti turnauspaikan karsintakierroksilla, eikä häntä näin ollen oltu sijoitettu valmiiksi 32 parhaan kaavioon, kuten 16 ranking-listan parasta pelaajaa.

Vuonna 1983 kanadalainen Cliff Thorburn teki turnauksen historian ensimmäisen maksimibreikin.

Vuonna 1989 Steve Davis saavutti ennätyksellisen kuudennen maailmanmestaruutensa voittaen peräkkäin kolmannen mestaruuden.

Vuonna 1992 Jimmy White teki turnauksen historian toisen maksimibreikin.

Vuonna 1994 White oli yhteensä kuudetta ja peräkkäin viidettä kertaa turnauksen finaalissa. Hän ei ole koskaan saavuttanut maailmanmestaruutta, ja tuolloin hän jäi vain yhden erän päähän voitosta, sillä ottelu päättyi Stephen Hendryn hyväksi 18–17.

Vuonna 1995 Hendry teki turnauksen historian kolmannen maksimibreikin. Hän pelasi tuolloin Whitea vastaan, joka oli vuonna 1992 yltänyt myös tähän.

Vuonna 1997 The Rocket Ronnie O’Sullivan teki huikean ja maailman nopeiten suoritetun maksimibreikin. Hän tykitti pöydän tyhjäksi vain 5 minuutissa ja 20 sekunnissa. Tämä oli turnauksen historiassa neljäs maksimibreikin.

Vuonna 1999 Hendry voitti seitsemännen maailmanmestaruutensa ohittaen näin Davisin, joka on voittanut kuusi maailmanmestaruutta.

Vuonna 2002 Hendry teki toistaiseksi eniten sadan pisteen ylittäviä lyöntisarjoja yhden turnauksen aikana. Yhteensä hän teki niitä 16.

Vuonna 2003 Ronnie O’Sullivan teki turnauksen historian viidennen maksimibreikin.

Vuonna 2005 Shaun Murphy saavutti toisena pelaajana maailmanmestaruuden sijoittamattomana pelaajana. Samana vuonna Mark Williams teki turnauksen historian kuudennen maksimibreikin.

Vuonna 2006 Robert Milkins teki turnauksen historian seitsemännen maksimibreikin.

Vuonna 2008 Ronnie O’Sullivan teki lajin maailmanennätyksen suorittamalla jo yhdeksännen maksimibreikin ottelussaan Mark Williamsia vastaan. Tämä oli jo O’Sullivanin kolmas 147 Crucible -teatterissa Sheffieldissä. Turnauksen historiassa tämä oli kahdeksas. Samassa turnauksessa tehtiin myös historiallisesti toinen maksimibreikki ja turnauksen historian yhdeksäs maksimibreikki, sillä toinen finalisti Ali Carter onnistui myös tässä neljännesfinaaliottelussaan Peter Ebdonia vastaan. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun samassa turnauksessa kaksi pelaajaa pystyvät tähän. Näin ollen 157 000 punnan palkinto jaettiin tasan kahden pelaajan kesken. Summa koostui 147 000 punnan maksimibreikkipalkinnosta ja turnauksen korkeimmasta breikistä jaettavasta 10 000 punnan palkinnosta.

Vuonna 2009 Stephen Hendry teki 40 -vuotiaana uransa yhdeksännen maksimibreikin neljännesfinaaliottelussaan Shaun Murphyä vastaan.

Vuonna 2010 Steve Davis eteni 52-vuotiaana turnauksen neljännesfinaaliin. Turnauksen voitti nykymuotoisena ensimmäisen kerran australialainen pelaaja Neil Robertson.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Chris Turner’s SNOOKER ARCHIVE
  2. World Snooker Betfred.com World Snooker Championship | Event History