Urheiluvuosi 1974
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Urheiluvuodet |
|---|
| 1964 • 1965 • 1966 • 1967 • 1968 • 1969 • 1970 • 1971 • 1972 • 1973 – 1974 – 1975 • 1976 • 1977 • 1978 • 1979 • 1980 • 1981 • 1982 • 1983 • 1984 |
| Vuodet |
| 1971 • 1972 • 1973 – 1974 – 1975 • 1976 • 1977 |
Urheiluvuosi 1974 käsittelee vuoden 1974 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.
Alppihiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa Italian Gustavo Thöni ja Ranskan Fabienne Serrat voittivat kumpikin kaksi kultamitalia.[1]
Ampumahiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailujen ohjelmassa oli ensi kertaa kaksi henkilökohtaista kilpailua, kun 20 kilometrin lisäksi mukaan oli otettu 10 kilometrin kilpailu. Suomen Juhani Suutarinen voitti molemmat henkilökohtaiset mestaruudet ja Neuvostoliitto viestin.[2]
Autourheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Formula 1 -sarjan maailmanmestaruuden voitti brasilialainen Emerson Fittipaldi, jolle mestaruus oli toinen.[3]
Golf[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Masters-turnauksen voitti toisen kerran urallaan eteläafrikkalainen Gary Player.[4]
- Yhdysvaltain avoimen turnauksen voitti yhdysvaltalainen Hale Irwin.[4]
- Britannian avoimen turnauksen voitti kolmannen kerran urallaan Gary Player.[4]
- PGA-mestaruuden voitti yhdysvaltalainen Lee Trevino.[5]
Jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut Länsi-Saksassa. Maailmanmestaruuden voitti isäntämaa Länsi-Saksa, joka voitti Münchenissä 7.7. pelatussa loppuottelussa Alankomaat maalein 2–1. Gerd Müller teki loppuottelun voittomaalin ja häntä ennen maalin tekivät rangaistuspotkuista Alankomaiden Johan Neeskens ja Länsi-Saksan Paul Breitner. Pronssiottelussa Puola voitti Brasilian 1–0.[6] Skotlanti ei hävinnyt kisoissa yhtään ottelua mutta jäi alkulohkossaan kolmanneksi eikä selviytynyt jatkoon.[7] Itä-Saksa ja Länsi-Saksa kohtasivat historiansa ainoassa keskinäisessä maaottelussa ja yllättäen Itä-Saksa voitti tuon alkulohko-ottelun Jürgen Sparwasserin tekemällä maalilla 1–0.[8] Puolan Grzegorz Lato voitti kisojen maalikuninkuuden seitsemällä maalilla.[9]
Jääkiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailut 5.–20.4. Helsingissä, Suomessa. Mestaruuden voitti Neuvostoliitto, hopeaa sai Tšekkoslovakia ja pronssille sijoittui Ruotsi. Suomen maalivahdin Stig Wetzellin dopingnäytteestä löytyi testissä efedriiniä ja Suomi tuomittiin hävinneeksi Tšekkoslovakia-ottelussa, jonka se oli alun perin voittanut 5–2.[10]
Koripallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten maailmanmestaruuskilpailut. Maailmanmestaruuden voitti Neuvostoliitto, hopealle sijoittui Jugoslavia ja pronssia sai Yhdysvallat.[11]
Lentopallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Naisten maailmanmestaruuskilpailut 12.–27.10. Meksikossa. Kisoihin osallistui 23 joukkuetta. Maailmanmestaruuden voitti Japani, hopealle sijoittui Neuvostoliitto ja pronssia sai Etelä-Korea.[12]
- Miesten maailmanmestaruuskilpailut 12.–28.10. Meksikossa. Mukana oli 24 joukkuetta. Maailmanmestaruuden voitti Puola, hopealle sijoittui Neuvostoliitto ja pronssia sai Japani.[13]
Pohjoismaiset hiihtolajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa neuvostoliittolainen maastohiihtäjä Galina Kulakova voitti kolme kultamitalia ja itäsaksalainen mäkihyppääjä Hans-Georg Aschenbach kaksi.[14]
Pyöräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Italian ympäriajon voitti viidennen kerran urallaan belgialainen Eddy Merckx.[15]
- Ranskan ympäriajon voitti viidennen kerran urallaan Eddy Merckx.[15]
Tennis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Australian avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti yhdysvaltalainen Jimmy Connors ja naisten australialainen Evonne Goolagong.[16]
- Ranskan avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti ruotsalainen Björn Borg ja naisten yhdysvaltalainen Chris Evert.[17]
- Wimbledonin miesten kaksinpelin mestaruuden voitti Jimmy Connors ja naisten Chris Evert.[18]
- Yhdysvaltain avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti Jimmy Connors ja naisten myöskin järjestäjämaan pelaaja Billie Jean King.[19]
- Davis Cupin voitti Etelä-Afrikka ja Federation Cupin Australia.[20]
Yleisurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Euroopan-mestaruuskilpailut 1.–8.9. Roomassa, Italiassa. Mitalitilaston kärkimaat olivat kymmenen kultaa ja yhteensä 27 mitalia voittanut Itä-Saksa sekä yhdeksän kultaa ja 17 mitalia voittanut Neuvostoliitto. Kaikkiaan mitaleille ylsi 17 maata. Ainoa kaksinkertainen henkilökohtaisten lajien kultamitalisti oli naisten lyhimmät pikajuoksumatkat voittanut puolalainen Irena Szewińska, joka lisäksi saavutti pronssia 4 × 100 metrin viestissä. Uuden maailmanennätyksen tekivät naisten 400 metrillä suomalainen Riitta Salin sähköajanoton ennätyksellä 50,14, naisten keihäänheitossa itäsaksalainen Ruth Fuchs tuloksella 67,22 sekä naisten 4 × 100 metrillä Itä-Saksan joukkue ajalla 42,51.[21]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ekberg, Jari: Kuin taivasta koskettaisi. Atena, 2014. ISBN 978-952-300-049-0.
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Pihlaja, s. 21–24
- ↑ Pihlaja, s. 110–111
- ↑ Pihlaja, s. 123
- ↑ a b c Pihlaja, s. 151
- ↑ Quinn, Hugh: Tanglewood marks 40th anniversary of PGA Championship Triad Golf Today. 5.8.2014. Viitattu 5.9.2018. (englanniksi)
- ↑ Ekberg, s. 255
- ↑ Ekberg, s. 235, 254
- ↑ Ekberg, s. 241–242, 254
- ↑ Ekberg, s. 256
- ↑ Mennander, Ari & Mennander, Pasi: Leijonien tarina, s. 203–205. Ajatus Kirjat, 2003. ISBN 951-20-6455-3.
- ↑ Pihlaja, s. 313
- ↑ Krastev, Todor: Women Volleyball VII World Championship 1974 Guadalajara (MEX) 12-27.10 Winner Japan todor66.com. 7.10.2017. Viitattu 2.9.2018. (englanniksi)
- ↑ Krastev, Todor: Men Volleyball VIII World Championship 1974 Mexico City (MEX) - 12-28.10 - Winner Poland todor66.com. 7.10.2017. Viitattu 2.9.2018. (englanniksi)
- ↑ Pihlaja, s. 160–163, 439, 869
- ↑ a b Pihlaja, s. 605
- ↑ Pihlaja, s. 739–740
- ↑ Pihlaja, s. 739
- ↑ Pihlaja, s. 736–737
- ↑ Pihlaja, s. 737–738
- ↑ Pihlaja, s. 740
- ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Suuri EM-kirja, s. 121–124. Sporttikustannus Oy, 1990. ISBN 951-8920-11-7.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Urheiluvuosi 1974 Wikimedia Commonsissa
