Urheiluvuosi 1966
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Urheiluvuodet |
|---|
| 1956 • 1957 • 1958 • 1959 • 1960 • 1961 • 1962 • 1963 • 1964 • 1965 – 1966 – 1967 • 1968 • 1969 • 1970 • 1971 • 1972 • 1973 • 1974 • 1975 • 1976 |
| Vuodet |
| 1963 • 1964 • 1965 – 1966 – 1967 • 1968 • 1969 |
Urheiluvuosi 1966 käsittelee vuoden 1966 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.
Alppihiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa Ranskan Marielle Goitschel voitti kolme kultamitalia ja hänen maanmiehensä Jean-Claude Killy kaksi. Naisten syöksylaskun voitti alun perin Erika Schinegger mutta hänet todettiin sittemmin mieheksi ja hän luovutti kultamitalinsa Goitschelille.[1][2]
Ampumahiihto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa Norjan Jon Istad voitti henkilökohtaisen 20 kilometrin kilpailun ja Norja viestin.[3]
Autourheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Formula 1 -sarjan maailmanmestaruuden voitti australialainen Jack Brabham, jolle mestaruus oli kolmas.[4]
Jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailut Englannissa. Maailmanmestaruuden vei isäntämaa Englanti, joka voitti Lontoossa 30.7. pelatussa loppuottelussa Länsi-Saksan jatkoajalla maalein 4–2.[5] Geoff Hurst teki loppuottelussa hattutempun mutta hänen toinen maalinsa (3–2) on jäänyt kiistelyn aiheeksi, sillä ylärimasta maahan ponnahtanut pallo ei ilmeisesti käynyt maalissa vaikka maali hyväksyttiinkin rajatuomarin ratkaistessa asian.[6] Portugali voitti pronssiottelussa Neuvostoliiton 2–1.[5] Portugalin Eusébio voitti kisojen maalikuninkuuden yhdeksällä maalilla.[7]
Jääkiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailut Ljubljanassa, Jugoslaviassa. Mestaruuden voitti Neuvostoliitto, hopeaa sai Tšekkoslovakia ja pronssille sijoittui Kanada.[8]
Lentopallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten maailmanmestaruuskilpailut 30.8.–11.9. Tšekkoslovakiassa. Kisoihin osallistui 22 joukkuetta. Maailmanmestaruuden voitti isäntämaa Tšekkoslovakia, hopealle sijoittui Romania ja pronssia sai Neuvostoliitto.[9]
Pohjoismaiset hiihtolajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa Norja oli menestynein maa viidellä kultamitalilla. Norjan Gjermund Eggen voitti maastohiihdossa kolme kultaa, joista kaksi henkilökohtaisilla matkoilla. Norjan Bjørn Wirkola voitti molemmat mäkihyppykilpailut. Suomen ainoan kultamitalin voitti 30 kilometrin hiihdossa Eero Mäntyranta.[10]
Pyöräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Italian ympäriajon voitti isäntämaan Gianni Motta.[11]
- Ranskan ympäriajon voitti isäntämaan Lucien Aimar.[11]
Tennis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Australian avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti neljännen peräkkäisen ja kaikkiaan viidennen kerran järjestäjämaan Roy Emerson ja naisten kaksinpelin mestaruuden seitsemännen peräkkäisen kerran saman maan Margaret Smith.[12]
- Ranskan avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti australialainen Tony Roche ja naisten britti Ann Jones.[13]
- Wimbledonin miesten kaksinpelin mestaruuden voitti espanjalainen Manuel Santana ja naisten yhdysvaltalainen Billie Jean King.[14]
- Yhdysvaltain avointen miesten kaksinpelin mestaruuden voitti australialainen Fred Stolle ja naisten uransa neljännen kerran brasilialainen Maria Bueno.[15]
- Davis Cupin voitti Australia ja Federation Cupin Yhdysvallat.[16]
Yleisurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Euroopan-mestaruuskilpailut 30.8.–4.9. Budapestissa, Unkarissa. Mitalitilaston kärkimaat olivat kahdeksan kultaa ja yhteensä 17 mitalia voittanut Itä-Saksa, seitsemän kultaa ja 15 mitalia voittanut Puola sekä kuusi kultaa ja 20 mitalia voittanut Neuvostoliitto. Kaikkiaan mitaleille pääsi 14 maata. Puolalainen Irena Kirszenstein voitti kultaa 200 metrin juoksussa, pituushypyssä ja 4 × 100 metrin viestijuoksussa sekä saavutti hopeaa 100 metrin juoksussa.[17]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ekberg, Jari: Kuin taivasta koskettaisi. Atena, 2014. ISBN 978-952-300-049-0.
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Pihlaja, s. 21–24
- ↑ SPORTS PEOPLE; Skier Gives Up Medal nytimes.com. 19.11.1988. Viitattu 4.9.2018. (englanniksi)
- ↑ Pihlaja, s. 110–111
- ↑ Pihlaja, s. 123
- ↑ a b Ekberg, s. 201
- ↑ Ekberg, s. 193–196
- ↑ Ekberg, s. 198
- ↑ Raevuori, Antero: Pitkä kiekko, s. 73–75. WSOY, 1997. ISBN 951-0-21875-8.
- ↑ Krastev, Todor: Men Volleyball VI World Championship 1966 Praha (TCH) 30.08-11.09 Winner Czechoslovakia todor66.com. 7.10.2017. Viitattu 4.9.2018. (englanniksi)
- ↑ Pihlaja, s. 160–163, 439, 869
- ↑ a b Pihlaja, s. 605
- ↑ Pihlaja, s. 739–740
- ↑ Pihlaja, s. 738–739
- ↑ Pihlaja, s. 736–737
- ↑ Pihlaja, s. 737–738
- ↑ Pihlaja, s. 740
- ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Suuri EM-kirja, s. 84–87. Sporttikustannus Oy, 1990. ISBN 951-8920-11-7.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Urheiluvuosi 1966 Wikimedia Commonsissa
