Uni

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee nukkuessa nähtyjä unia. Sanan muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla.
Brittiläisen taitelijan John Anster Fitzgeraldin (1823-1906) uniaiheinen maalaus The Stuff that Dreams are made of.

Uni on omakohtainen, subjektiivinen nukkumisen aikana koettava elämys, jossa esiintyy ajatuksia, tunteita, mielikuvia, ääniä ja muita aistimuksia. Unen sisältö saattaa muistuttaa tarinaa, joka etenee epäloogisesti ja absurdisti; arkielämän ilmiöt näyttäytyvät vääristyneinä ilman minkäänlaisia "rajoja". Unessa on erilaisia vaiheita, joiden aikana herääminen on erilaista.

Pahaa tai ahdistavaa unta sanotaan painajaiseksi. Unta, jossa unennäkijä tiedostaa unensa olevan unta, sanotaan selkouneksi.

Näkökulmia uniin ja unennäköön[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unet ovat ihmiskunnan historiassa tulkittu usein enteiksi tai viesteiksi jumalilta. Nykyäänkin julkaistaan unikirjoja, jotka tarjoavat unille usein maagisia ja kaavamaisia merkityksiä.

Unennäölle voidaan esittää neurologisia selityksiä, mutta ne eivät ota tarkasteltavaksi unien elämyksellistä sisältöä, vaan ne pyrkivät – ehkä apriorisesti – redusoimaan yksilöllisen psykologisen ilmiön neurologiseksi.

Unien tieteellisen tutkimuksen pani käytännössä alulle psykoanalyysin perustaja Sigmund Freud, joka kehitti unien tulkinnasta psykoterapeuttisen työvälineen.[1] Hänen käsityksensä mukaan unissa ilmenee tiedostumattomia ja torjuttuja psyykkisiä yllykkeitä ja unen sisältöä voidaan koettaa tulkita kuin kuva-arvoitusta. Toisin kuin neurofysiologinen tutkimus, psykoanalyyttinen tutkimus tarkastelee unten sisältöä ja yksilöllistä merkitystä; unia ei siis pidetä tarkoituksettomana mentaalisena "kohinana". Psykoanalyysin asema on pysynyt kiistanalaisena, ja unien merkitykseen keskittyvää psykologista tutkimusta (ns. fenomenologista tutkimusta) voitaneen pitää tieteellisenä lähinnä silloin kun tutkija käsittelee unia vuorovaikutuksessa unennäkijän itsensä kanssa eikä torju niiden mahdollista mielekkyyttä suoralta kädeltä mutta ei toisaalta määrää jotakin tulkintaa yksipuolisesti oikeaksi.[2]

Luonnontieteellisen unitutkimuksen voidaan katsoa saaneen alkunsa vuonna 1928, jolloin Adolf Berger mittasi ensimmäisen kerran aivojen toimintaa EEG-laittella. Silloin selvisi myös, että unessa on erilaisia vaiheita. Nykyisin tutkitaankin pääasiassa unen vaiheita unen sisältöjen sijaan.

Luonnontieteen ja psykoanalyyttisten painotusten lisäksi voidaan unia lähestyä myös yhteiskunnallisesta viitekehyksestä. Unia on kautta aikojen käytetty yhteisön hyväksi. Puhutaan sosiaalisesta unennäöstä, jota on vienyt pisimmälle brittiläinen sosiologi W. Gordon Lawrence kehittämällään social dreaming -menetelmällä.

Unen vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmisen unessa on havaittu olevan selvästi erilaisia tiloja, joiden on huomattu vaihtelevan 90–100 minuutin sykleissä.[3] Kevyen unen ja valvetilan EEG- eli aivosähkökäyrissä ei ole paljoakaan eroa. Syvä uni eroaa valvetilasta olennaisesti. Ihminen vaipuu nukahtaessaan ensin kevyeen uneen, josta hän siirtyy noin puolen tunnin päästä syvään uneen. Syvä uni muuttuu jossain vaiheessa REM-uneksi eli uneksi, jonka aikana pulssi kiihtyy ja autonominen hermosto aktivoituu. Aivosähkökäyrä muistuttaa paljon hereillä olevan sähkökäyrää ja silmät liikkuvat unen aikana paljon; tästä tuleekin nimitys "Rapid Eye Movement" -uni eli vilkeuni. Lopulta REM-uni muuttuu taas syväksi uneksi. Tämä sykli toistuu yleensä monta kertaa yössä. Pääsääntönä voidaan pitää, että alkuyöstä nukutaan enimmäkseen syvää unta ja loppuyöstä REM-unta sekä kevyttä unta.

REM-unen aikana esiintyvät unet ovat surrealistisia ja epäloogisia. Vilkkaita silmien liikkeitä (Rapid Eye Movement) havaitaan tämän univaiheen aikana (faasinen vaihe). Vartalolihakset ovat sen sijaan halvaantuneita (tooninen perustila). Sydämen syke voi tässä univaiheessa vaihdella suuresti, samoin hengitys. Elimistö toimii lähes kuin valvetilassa, ja EEG-käyrät muistuttavat valvetilaa desynkronaatiollaan.

Ortounen aikana esiintyvät unet ovat loogisempia ja "arkisempia". Univaihetta sanotaan myös NREM-uneksi (Non-Rapid Eye Movement) erotukseksi toisesta unityypistä. Ortouni jaetaan eri syvyyksiin, jotka erottuvat toisistaan EEG-käyrissä. Valveella, vireystilan ollessa korkealla EEG-käyrät ovat epäsäännöllisiä ja matala-amplitudisia, heti silmät suljettaessa ilmaantuu pientä synkronisaatiota käyrissä vireystilan laskettua (alfa-aallot). NREM-unen ensimmäisessä vaiheessa, nukahdettaessa, alfa-toiminta korvautuu vähitellen hitaammilla theta-aalloilla, jotka taas unen syvetessä muodostavat hetkittäisiä synkronoituneita komplekseja (unisukkulat). Nämä taas estävät aivoissa samaan aikaan syntyviä suuri-amplitudisia potentiaaleja (K-sukkulat) herättämästä nukkuvaa. Syvimmässä unen vaiheessa (hidasaaltouni) vielä hitaammat, synkronoidut delta-aallot näkyvät käyrässä vallitsevina, jolloin herääminen on epätodennäköisintä ja uni syvintä. Ortouni on rauhallista, ja se sijoittuu pääasiassa alkuyön tunteihin.

Uni ja terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

On jo pitempään tiedetty, että unen aikana monet opitut asiat lujittuvat ja turhat unohtuvat. Unen aikana tapahtuu myös tärkeää aivojen siivoustyötä: uni puhdistaa aivoista haitallisia molekyylejä solujen väliin syntyvien nestereittien kautta. Aivoissa avautuu unen aikana verkosto, joka päästää selkäydinnesteen virtaamaan ja puhdistamaan aivoja haitallisista aineista. Unen aikana aivojen solurakenne muuttuu. Maiken Nedegaard Rochesterin yliopistosta New Yorkista toteaa aivojen asettuvan aivan toisenlaiseen tilaan uniprosessin kuluessa. Science-lehden julkaisemassa eläintutkimuksessa hiirten aivoihin ruiskutettiin aluksi väriainetta. Väri virtasi nopeasti, kun hiiret nukkuivat luonnollisessa unessa tai nukutettuina. Hereillä olevien hiirten aivoissa väriaine liikkui tuskin lainkaan. Mittauksissa todettiin aivosolujen välisen tilan kasvaneen nukkuessa peräti 60 %. Tutkijat ruiskuttivat hiirten aivoihin myöhemmin Alzheimerin tautiin liittyvää beeta-amyloidia. Aine hävisi nopeammin nukkuvan hiiren aivoista kuin hereillä olevan.[4]

Päiväunet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yöunet edistävät aiemmin opittujen asioiden muistamista, mutta myös päiväunet vaikuttavat samoin. Torkkujen pituudella tai unen syvyydellä ei ole suurta merkitystä. Pitkät torkut edistivät muistamista paremmin, mutta jopa 6 minuutin torkut riittävät merkittävästi tehostamaan muistia. Näyttää siltä, että unen alkuhetki käynnistää aivoissa muistijälkien vahvistumisen eikä prosessi häiriinny, vaikka uni keskeytyisi.[5]

Eläinten unet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nukkuvia porsaita.

Unien näkemisen oletetaan olevan miljoonia vuosia sitten kehittynyt biologinen ominaisuus, koska ihmisen lisäksi niin monien eläinlajien oletetaan näkevän unia. Unien näkemisen tehtävää ei eläimillä eikä ihmisellä tiedetä varmasti. Oletettavasti unia näkevät lähes kaikki tutkitut nisäkkäät ja linnut, mutta tästä voidaan tehdä vain epäsuoria päätelmiä, ja vaarana on antropomorfismi. Muiden eläinten unennäkemisestä ei ole juuri tietoa.

Monilla eläimillä on vilkeunivaiheita, mutta ei ole varmaa, näkevätkö nämä eläimet unia lainkaan samalla tavoin kuin me ihmiset. Eläimistä vyötiäisellä on nukkumisen aikana eniten vilkeunivaiheita.

Nisäkkäät nokkasiiliä lukuunottamatta ja linnut ovat nukkuessaan vilkeunessa, mutta matelijat eivät. Muutamat nisäkkäät ovat vilkeunivaiheessa pidemmän aikaa kuin ihminen nukkuessaan, kuten kissa ja opossumi. Toisaalta nauta on vilkeunessa vain lyhyen aikaa.[6]

Nukkuessaan ihmiset ja eläimet eivät juuri liikuta kehoaan eivätkä raajojaan unien mukana, koska aivokuoressa oleva mekanismi estää kehon liikkeet unen aikana. Tutkijat ovat kuitenkin oppineet estämään mekanismin toiminnan keinotekoisesti. Näin on voitu selvittää, minkälaisia unia eläimet näkevät. Esimerkiksi kissan on tulkittu uneksivan lähinnä saaliin takaa-ajamisesta ja saaliilla leikkimisestä.

Uni mytologiassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useissa kulttuureissa unta pidetään sielunvaelluksena. Nukkuessa sielun uskotaan kulkevan toiseen todellisuuteen, ehkäpä henkimaailmaan. Unessa on myös voitu nähdä enteitä tulevasta tai löytää ratkaisuja ongelmiin. Suomalaisessa perinteessä unen on katsottu muun muassa olevan henkiolento, joka vaikuttaa ihmiseen. Unta on pyydetty tulemaan laulamalla runoja. Runossa uni ratsastaa herasilmällä hevolla, laukkipäällä lampaalla ja kysyy ulkoa, ikkunan alta, joko lapsi on valmiina kehdossa. Toisessa runossa unta pyydetään tulemaan uunin päältä ja näppäämään tai ampumaan lasta silmän päälle. Länsimaisessa kansanperinteessä kerrotaan lapsille usein nukkumatista, joka heittää silmiin unihiekkaa ja näin vaivuttaa lapsen hyvään ja rauhalliseen uneen.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Dyregrov, Atle: Hyvän unen opas. (Den lille søvnboken: håndbok for folk som vil sove bedre, 2001.) Suomennos: Salla Korpela. Helsinki: Kirjapaja, 2002. ISBN 951-625-872-7.
  • Hobson, J. Allan: Unennäöstä: Johdatus unitutkimukseen. (Dreaming: An introduction to the science of sleep, 2002.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita, 2004. ISBN 952-5202-80-1.
  • Partinen, Markku & Huovinen, Maarit: Terve uni. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-31215-5.
  • Partinen, Markku: Hyvä uni – nuku tietoisemmin. Helsinki: Duodecim, 2010. ISBN 978-951-656-209-7.
  • Valli, Katja 2008: Threat Simulation. The Function of Dreaming? Väitöskirja. Turku: Annales Universitatis Turkuensis, B 315.

Psykoanalyyttista kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Blass, Rachel B. 2002: The Meaning of the Dream in Psychoanalysis. State University of New York Press, Albany.
  • Freud, Sigmund 1968: Unien tulkinta. Suomentanut Erkki Puranen. Gummerus, Jyväskylä. [Die Traumdeutung, 1900.]
  • Fromm, Erich 2007: Unohdettu kieli. Johdatus unien, satujen ja myyttien ymmärtämiseen. Vastapaino, Tampere.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Freud 1968.
  2. Blass 2002.
  3. Anne Vilkko-Riihelä, Vesa Laine: Mielen maailma 3 – Ihminen ja tieto, s. 145. WSOY, 2005.
  4. Uni putsaa aivot. Tiede 12/2013, 2013, s. 11.
  5. An ultra short episode of sleep is sufficient to promote declarative memory performance. OLAF LAHL. Journal of Sleep Research.Näin opit paremmin – torkkumalla.
  6. Silvia Helena Cardoso: Do Animals Dream? 1997. State University of Campinas. Viitattu 9.3.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Uni.