Uni
Wikipedia
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Uni on omakohtainen, subjektiivinen nukkumisen aikana koettava elämys, jossa esiintyy ajatuksia, tunteita, mielikuvia, ääniä ja muita aistimuksia. Unen sisältö saattaa muistuttaa tarinaa, joka etenee epäloogisesti ja absurdisti; arkielämän ilmiöt näyttäytyvät vääristyneinä ilman minkäänlaisia "rajoja". Unessa on erilaisia vaiheita, joiden aikana herääminen on erilaista.
Unet on ihmiskunnan historiassa tulkittu usein enteiksi tai viesteiksi jumalilta. Nykyäänkin julkaistaan unikirjoja, jotka tarjoavat unille usein maagisia ja kaavamaisia merkityksiä.
Unennäölle voidaan esittää neurologisia selityksiä, mutta ne eivät ota tarkasteltavaksi unien elämyksellistä sisältöä, jonka unennäkijä kokee toisaalta mielekkääksi ja toisaalta arvoitukselliseksi, vaan ne pyrkivät ehkä apriorisesti redusoimaan yksilöllisen psykologisen ilmiön neurologiseksi.
Unien tieteellisen tutkimuksen pani käytännössä alulle psykoanalyysin perustaja Sigmund Freud, joka kehitti unien tulkinnasta psykoterapeuttisen työvälineen.[1] Hänen käsityksensä mukaan unissa ilmenee tiedostumattomia ja torjuttuja psyykkisiä yllykkeitä ja unen sisältöä voidaan koettaa tulkita kuin kuva-arvoitusta. Toisin kuin neurofysiologinen tutkimus, psykoanalyyttinen tutkimus tarkastelee unten sisältöä ja yksilöllistä merkitystä; unia ei siis pidetä tarkoituksettomana mentaalisena "kohinana". Psykoanalyysin asema on pysynyt kiistanalaisena, ja unien merkitykseen keskittyvää psykologista tutkimusta (ns. fenomenologista tutkimusta) voitaneen pitää tieteellisenä lähinnä silloin kun tutkija käsittelee unia vuorovaikutuksessa unennäkijän itsensä kanssa eikä torju niiden mahdollista mielekkyyttä suoralta kädeltä mutta ei toisaalta määrää jotakin tulkintaa yksipuolisesti oikeaksi.[2]
Luonnontieteellisen unitutkimuksen voidaan katsoa saaneen alkunsa vuonna 1928, jolloin Adolf Berger mittasi ensimmäisen kerran aivojen toimintaa EEG-laittella. Silloin selvisi myös, että unessa on erilaisia vaiheita. Nykyisin tutkitaankin pääasiassa unen vaiheita unen sisältöjen sijaan.
Pahaa tai ahdistavaa unta sanotaan painajaiseksi. Unta, jolloin unennäkijä tiedostaa unensa olevan unta, sanotaan selkouneksi.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Unen vaiheet
Ihmisen unessa on havaittu olevan selvästi erilaisia tiloja, joiden on huomattu vaihtelevan 90–100 minuutin sykleissä.[3] Kevyen unen ja valvetilan EEG- eli aivosähkökäyrissä ei ole paljoakaan eroa. Syvä uni eroaa enemmänkin valvetilasta. Ihminen vaipuu nukahtaessaan ensin kevyeen uneen, josta hän siirtyy noin puolen tunnin päästä syvään uneen. Syvä uni muuttuu jossain vaiheessa REM-uneksi eli uneksi, jonka aikana pulssi kiihtyy ja autonominen hermosto aktivoituu. Aivosähkökäyrä muistuttaa paljon hereillä olevan sähkökäyrää ja silmät liikkuvat unen aikana paljon; tästä tuleekin nimitys "Rapid Eye Movement" -uni eli vilkeuni. Lopulta REM-uni muuttuu taas syväksi uneksi. Tämä sykli toistuu yleensä monta kertaa yössä. Pääsääntönä voidaan pitää, että alkuyöstä nukutaan enimmäkseen syvää unta ja loppuyöstä REM-unta sekä kevyttä unta.
Vilkeunen aikana esiintyvät unet ovat surrealistisia ja epäloogisia. Vilkkaita silmien liikkeitä (Rapid Eye Movement) havaitaan tämän univaiheen aikana (faasinen vaihe). Vartalolihakset ovat sen sijaan halvaantuneita (tooninen perustila). Sydämen syke voi tässä univaiheessa vaihdella suuresti, samoin hengitys. Elimistö toimii lähes kuin valvetilassa, ja EEG-käyrät muistuttavat valvetilaa desynkronaatiollaan.
Ortounen aikana esiintyvät unet ovat loogisempia ja "arkisempia". Univaihetta sanotaan myös NREM-uneksi (Non-Rapid Eye Movement) erotukseksi toisesta unityypistä. Ortouni jaetaan eri syvyyksiin, jotka erottuvat toisistaan EEG-käyrissä. Valveella, vireystilan ollessa korkealla EEG-käyrät ovat epäsäännöllisiä ja matala-amplitudisia, heti silmät suljettaessa ilmaantuu pientä synkronisaatiota käyrissä vireystilan laskettua (alfa-aallot). NREM-unen ensimmäisessä vaiheessa, nukahdettaessa, alfa-toiminta korvautuu vähitellen hitaammilla theta-aalloilla, jotka taas unen syvetessä muodostavat hetkittäisiä synkronoituneita komplekseja (unisukkulat). Nämä taas estävät aivoissa samaan aikaan syntyviä suuri-amplitudisia potentiaaleja (K-sukkulat) herättämästä nukkuvaa. Syvimmässä unen vaiheessa (hidasaaltouni) vielä hitaammat, synkronoidut delta-aallot näkyvät käyrässä vallitsevina, jolloin herääminen on epätodennäköisintä ja uni syvintä. Ortouni on rauhallista, ja se sijoittuu pääasiassa alkuyön tunteihin.
[muokkaa] Nukkumisvaikeudet
Nukkuminen on tärkeä osa ihmisen vuorokausirytmiä. Vietämme keskimäärin noin kolmasosan vuorokaudesta nukkuen. Siksi nukkumishäiriöt ovat joskus hyvinkin hankalia. Unentarve vaihtelee yksilöllisesti ja samallakin yksilöllä eri aikoina. Jännittävät tilanteet estävät nukahtamista, ja jännityksen lauettua saattaa uni maistua hyvinkin pitkään. Häiriöt liittyvät usein nukahtamisvaikeuteen tai liian aikaiseen heräämiseen. Periaatteessa unen tarve kasvaa valveilla olon pitkittyessä, mutta tarve riippuu ainakin tiettyyn pisteeseen asti ihmisen sisäisestä vuorokausirytmistä. Tärkeää on selvittää kokonaistilanne, yleis-sairaudet, lääkitykset, unen määrä ja laatu sekä nukkumaanmenoon liittyvät rutiinit ja unenaikaiset häiriötekijät. Näihin vaikuttamalla löytyy usein apu ongelmaan. Lääkkeitä voidaan käyttää unen tuloa helpottamaan ja unta pidentämään, mutta niiden käyttöä suositellaan vain tilapäiseksi. Lihasjännityksillä ja stressillä on oma osuutensa huonoon nukkumiseen, ainakin osaksi aivojen dopamiinin erityksestä johtuen.
Pitkään jatkunut univelka on haitaksi terveydelle. Se saattaa heikentää vastustuskykyä, pienentää kasvuhormonin tuotantoa ja sokerinsietokykyä aiheuttaen näin ylipainoa, muistin, tarkkaavaisuuden ja päättelykyvyn heikentymistä sekä aiheuttaa tapaturmia. Nukahtamisvaikeudet liittyvät usein neurologisiin ongelmiin kuten autismin kirjon oireyhtymiin, ADHD sekä psykiatrisiin ongelmiin kuten masennukseen. Näissä univajeen vaikutus on kaksisuuntainen. Neuropsykiatrinen oire aiheuttaa univajetta, joka puolestaan lisää lapsilla mm. ylivilkkautta ja haastavaa käytöstä [4].
[muokkaa] Eläinten unet
Unien näkemisen oletetaan olevan miljoonia vuosia sitten kehittynyt biologinen ominaisuus, koska ihmisen lisäksi niin monien eläinlajen oletetaan näkevän unia. Unien näkemisen tehtävää ei eläimillä eikä ihmisellä tiedetä varmasti. Oletettavasti unia näkevät kaikki tutkitut nisäkkäät ja linnut, mutta tästä voidaan tehdä vain epäsuoria päätelmiä, ja vaarana on antropomorfismi. Eläimiltä ei voida kysyä, näkevätkö ne unia.
Muiden eläinten unennäkemisestä ei ole juuri tietoa. Monet eläimet, kuten sammakko ja salamanteri, eivät näytä nukkuvan koskaan. Myös monista matelijoista on vaikea sanoa, nukkuvatko ne oikeastaan lainkaan lukuun ottamatta talviunta tai -horrosta. Talviuni on kuitenkin varsin erilainen tila verrattuna ihmisen jokaöiseen nukkumiseen. Nisäkkäistä suuret pedot nukkuvat eniten ilmeisesti siksi, että niiden ei tarvitse nukkuessaan pelätä hyökkääjiä. Monilla eläimillä on vilkeunivaiheita, mutta ei ole varmaa, näkevätkö nämä eläimet unia lainkaan samalla tavoin kuin me ihmiset. Eläimistä vyötiäisellä on nukkumisen aikana eniten vilkeunivaiheita. Nukkuessaan ihmiset ja eläimet eivät liikuta kehoaan eivätkä raajojaan unien mukana, koska aivokuoressa oleva mekanismi estää kehon liikkeet unen aikana. Tutkijat ovat kuitenkin oppineet estämään mekanismin toiminnan keinotekoisesti. Näin on voitu selvittää, minkälaisia unia eläimet näkevät. Esimerkiksi kissan on tulkittu uneksivan lähinnä saaliin takaa-ajamisesta ja saaliilla leikkimisestä. Tutkimusten mukaan muutamat eläimet näkevät REM-unta pidemmän aikaa kuin ihminen nukkuessaan, esimerkkeinä kissa, koira, siili, opossumi ja aasiannorsu.
[muokkaa] Uni mytologiassa
Useissa kulttuureissa unta pidetään sielunvaelluksena. Nukkuessa sielun uskotaan kulkevan toiseen todellisuuteen, ehkäpä henkimaailmaan. Unessa on myös voitu nähdä enteitä tulevasta tai löytää ratkaisuja ongelmiin. Suomalaisessa perinteessä unen on katsottu muun muassa olevan henkiolento, joka vaikuttaa ihmiseen. Unta on pyydetty tulemaan laulamalla runoja. Runossa uni ratsastaa herasilmällä hevolla, laukkipäällä lampaalla ja kysyy ulkoa, ikkunan alta, joko lapsi on valmiina kehdossa. Toisessa runossa unta pyydetään tulemaan uunin päältä ja näppäämään tai ampumaan lasta silmän päälle. Länsimaisessa kansanperinteessä kerrotaan lapsille usein nukkumatista, joka heittää silmiin unihiekkaa ja näin vaivuttaa lapsen hyvään ja rauhalliseen uneen.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Kirjallisuus
- Freud, Sigmund 1968: Unien tulkinta. Suomentanut Erkki Puranen. Gummerus, Jyväskylä. [Die Traumdeutung, 1900.]
- Hobson, Allan 2004: Unennäöstä. Johdatus unitutkimukseen. Terra Cognita, Helsinki.
- Blass, Rachel B. 2002: The Meaning of the Dream in Psychoanalysis. State University of New York Press, Albany.
