Kluuvinlahti
Kluuvinlahti (ruots. Gloviken) oli Helsingissä sijainnut kapea ja matala merenlahti, joka vielä 1800-luvun alussa ulottui Töölönlahden etelärannalta nykyisen Esplanadin puiston tienoille saakka. Lahden nimi johtuu ruotsin kielen sanasta glo (määräisessä muodossa gloet), joka tarkoittaa kluuvifladaa eli matalaa ja umpeutuvaa lahtea. Lahti täytettiin vähitellen 1800-luvulla. Kluuvin kaupunginosa ja siellä sijaitseva Kluuvikatu ovat saaneet nimensä tämän entisen lahden mukaan.[1]
Vesialueena
Vielä keskiajalla paikalla oli salmi, joka ulottui Töölönlahdelta nykyiseen Eteläsatamaan ja erotti itäpuolellaan olevan alueen, pääasiassa nykyisen Kruununhaan ja Katajanokan, mantereesta saareksi. Salmen eteläpää sulkeutui maankohoamisen vuoksi 1500-luvulla, jolloin sen jäljelle jäänyt osa muodostui umpiperäiseksi Kluuvinlahdeksi.[2] Samalla itäpuolen saari muuttui niemeksi, joka sai nimen Vironniemi. Helsingin kaupunki siirrettiin nykyisen Vanhankaupungin alueelta tälle niemelle vuonna 1640.[3]
Helsinkiläiset perustivat 1600-luvulta lähtien lahden länsirannalle, sen ja Turkuun johtavan tien eli nykyisen Mannerheimintien väliselle alueelle puutarhoja, niittyjä ja hakoja. Tästä muistuttaa yhä alueella sijaitsevan, alun perin lahden kapeimman kohdan rannalle rakennetun Hakasalmen huvilan nimi.[2] Osaa lahden alueesta alettiin 1700-luvulla käyttää kaatopaikkana. Koska lahti muuttui sen myötä pahanhajuiseksi ja epäterveelliseksi, sen täyttämistä alettiin vaatia jo tuolloin. Aluksi suunnitelma kuitenkin hylättiin sotilaallisista syistä.[2]
Täyttö
Lahtea ryhdyttiin täyttämään vasta 1800-luvun alussa, kun pääkaupungiksi korotettu Helsinki tarvitsi lisää rakennusmaata. Johan Albrecht Ehrenströmin vuonna 1812 laatima asemakaava edellytti jo lahden täyttämistä suurimmaksi osaksi, mutta vasta 1830–1840-luvuilla voitiin ottaa rakennuskäyttöön ne Aleksanterinkadun tontit, jotka sijaitsevat entisen lahden kohdalla. Ehrenströmin alkuperäisen asemakaavan mukaan alueen poikki olisi rakennettu kanava Töölönlahdesta Eteläsatamaan, mistä suunnitelmasta luovuttiin kuitenkin pian.[4]
Rautatien rakentamisen yhteydessä 1850–1860-luvuilla rautatieaseman ja Rautatientorin alue kuivattiin, ja myöhemmin lahdesta vallattiin lisää maata pääratapihaa varten. Entisestä Kluuvinlahdesta jäi jäljelle vain Kaisaniemen puistossa sijaitseva lammikko.[2] Vasta 1900-luvun alussa Töölönlahden eteläranta oli saanut suunnilleen nykyisen muotonsa.[5] Vielä 1920–1930-luvuilla suunniteltiin koko Töölönlahden täyttämistä, mutta näitä suunnitelmia ei ryhdytty koskaan toteuttamaan.[2]
Maa-alueena
Rakennuskohteena entisen Kluuvinlahden alue on nykyäänkin erittäin vaativa, sillä maaperä on pehmeää etenkin Töölönlahden puolella. Silti Rautatientorin ympäristöön on rakennettu puupaalujen päälle eräät Suomen kulttuurihistoriallisesti tärkeimmistä rakennuksista: Rautatieasema, Ateneum ja Kansallisteatteri. Kansallisteatterin alle juntattiin 4 000 ja rautatieaseman paikalle 23 000 paalua. Paalut ulottuvat 15-20 metrin syvyyteen, moreenipohjaan saakka. Koska ne on lyöty merenpinnan alle kosteaan maahan, ne ovat säilyneet hyvässä kunnossa. Lahoamisen riski kuitenkin kasvaa, jos saven päällä sijaitseva ylempi pohjavesi eli orsivesi alenee. [6] Vanhan Kluuvinlahden alueella kiinteistöjen perustuksia onkin jouduttu vahvistamaan.[7]
Entisen Kluuvinlahden alue on yhä ympäristöään matalammalla, minkä voi havaita konkreettisesti Aleksanterinkadulla, jossa on loiva painauma Senaatintorin ja Mannerheimintien välillä. Alueen kadunrakennustyömailta löyhähtää edelleen mätänevän merilevän ja kaislakasojen aromi. Savisen maaperän tärähtely on aistittavissa raitiovaunun ajaessa ohitse.lähde?
Täytetyn Kluuvinlahden kohdalla, Rautatientorin itäreunan paikkeilla, sijaitsee myös Kluuvin ruhje, jonka kohdalla kallioperä on syvemmällä kuin muualla Helsingin keskustassa. Helsingin metron työmaa koki aikanaan Kluuvin ruhjeen konkreettisesti: Alueella ei ollutkaan vankkaa peruskalliota, johon metrotunneli oli tarkoitus porata, ja pehmeä maaperä piti ensin jäädyttää ja tunneli rakentaa valurautaputkeen.[8]
Aleksanterinkadulla, entisen Kluuvinlahden kummallekin puolelle, lahden entisten rantaviivojen kohdalle on kadun poikki asetettu Tuula Närhisen suunnittelemat kupariset nauhat, joihin on kaiverrettu alueella esiintyneiden vesikasvien ja -eläinten tieteellisiä nimiä.[9]
Töölönlahden etelärannalla laaja alue oli 1980-luvulle saakka ratapihana, mutta nykyisin sitä suunnitellaan osittain puistoksi, osittain rakennusmaaksi. Suunnitelmissa on, että Finlandia-talon ja Hakasalmen huvilan itäpuolella osa täyttömaasta muutettaisiin takaisin vesialueeksi, joka saisi jälleen nimen Kluuvinlahti.[10]
Viitteet
- ↑ Janne Saarikivi: Helsingin nimistön vaiheita Kotus. Viitattu 7.3.2011.
- ↑ a b c d e Finlandiapuisto, Historia ja arkkitehtuuri Helsingin kaupunki. Viitattu 7.3.2011.
- ↑ Aleksanterinkadun kuparinauha Tarinoiden Helsinki. Viitattu 16.3.2011.
- ↑ Eino E. Suolahti: Helsingin neljä vuosisataa, 2. painos, s. 141-142. Otava, 1992. ISBN 951-1-03606-8.
- ↑ Eino E. Suolahti: Helsingin neljä vuosisataa, 2. painos, s. 202. Otava, 1992. ISBN 951-1-03606-8.
- ↑ Tervo, Jouni: Maanalainen Helsinki - uhkaako Töölönlahden rakentaminen Helsingin vanhaa keskustaa (TV-ohjelman käsikirjoitus) 1.3.1999. Yleisradio. Viitattu 16.3.2011.
- ↑ Rissanen, Hanna: Ongelmat ovat opettaneet - Perustusten painuminen hallintaan Kiinteistöposti Professional. 7.5.2009. Kiinteistöklubi. Viitattu 16.3.2011.
- ↑ Helsingin metro, Rakentamisen aika, Ruhjetöitä ja lahjusepäilyjä Helsingin kaupunki. Viitattu 7.3.2011.
- ↑ Julkiset veistokset: Kluuvinlahden fossiilit Helsingin kaupungin taidemuseo. Viitattu 7.3.2011.
- ↑ Töölönlahden eteläpuoleisen alueen asemakaava (pdf) Helsingin kaupunki. Viitattu 7.3.2011.
Aiheesta muualla
- Helsingin kartta vuodelta 1696 Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Helsingin kaupunginarkisto).