Ero sivun ”Marxismi-leninismi” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
alkuperäinen on tarpeellinen
Merkkaus: Tämä muokkaus on kumottu
Ei tarvita yleisen käytännön mukaan eikä ole muissakaan kieliversioissa.
Merkkaukset: Kumoaminen Tämä muokkaus on kumottu
Rivi 1: Rivi 1:
{{Kommunismi}}
{{Kommunismi}}
'''Marxismi-leninismi''' (myös '''marksismi-leninismi'''<ref name="kotus"/>, {{K-ru|Маркси́зм-ленини́зм|kirjaimellisesti "leniniläinen marksismi"}}<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Ожегов, Сергей|Nimeke=Словарь русского языка|Vuosi=1974|Sivut=311|Julkaisija=Издательство ру́сский язы́к|Viitattu=12.4.2024}}</ref>) on [[Neuvostoliiton kommunistinen puolue|Neuvostoliiton kommunistisen puolueen]] pääsihteerin [[Josif Stalin]]in 1920-luvulla käyttöön ottama nimitys [[Kommunismi|kommunistisen]] puolueen [[Leninismi|leniniläiselle]] [[ideologia]]lle. Stalinin kuoltua vuonna 1953 NKP:n keskuskomitea julkaisi vuonna 1959 [[Otto Wille Kuusinen|O. W. Kuusisen]] johdolla oppikirjan, jossa marxismi-leninismin sisältöön tehtiin varovaisia uudistuksia.<ref name="Renkama"/>
'''Marxismi-leninismi''' (myös '''marksismi-leninismi'''<ref name="kotus"/>) on [[Neuvostoliiton kommunistinen puolue|Neuvostoliiton kommunistisen puolueen]] pääsihteerin [[Josif Stalin]]in 1920-luvulla käyttöön ottama nimitys [[Kommunismi|kommunistisen]] puolueen [[Leninismi|leniniläiselle]] [[ideologia]]lle. Stalinin kuoltua vuonna 1953 NKP:n keskuskomitea julkaisi vuonna 1959 [[Otto Wille Kuusinen|O. W. Kuusisen]] johdolla oppikirjan, jossa marxismi-leninismin sisältöön tehtiin varovaisia uudistuksia.<ref name="Renkama"/>


== Leniniläinen marxismi ==
== Leniniläinen marxismi ==

Versio 12. huhtikuuta 2024 kello 12.17

Osa artikkelisarjaa
Kommunismi

Marxismi-leninismi (myös marksismi-leninismi[1]) on Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteerin Josif Stalinin 1920-luvulla käyttöön ottama nimitys kommunistisen puolueen leniniläiselle ideologialle. Stalinin kuoltua vuonna 1953 NKP:n keskuskomitea julkaisi vuonna 1959 O. W. Kuusisen johdolla oppikirjan, jossa marxismi-leninismin sisältöön tehtiin varovaisia uudistuksia.[2]

Leniniläinen marxismi

Kun Neuvostoliiton johtaja V.I. Lenin oli tammikuussa 1924 kuollut, NKP:n pääsihteeri Josif Stalin julkaisi puoluelehti Pravdassa huhti-toukokuussa artikkelisarjan, joka julkaistiin kirjana Leninismin perusteista.[3] Koska myös Euroopan sosiaalidemokraattiset puolueet ja ”toisen internationaalin opportunistit” olivat omineet käsitteen marxilaisuus, Stalin otti kirjassa käyttöön termin leninismi. Stalin kirjoitti, että leninismi on marxilaisuuden edelleen kehittämistä, ”imperialismin ja proletaarisen vallankumouksen aikakauden marxilaisuutta. Täsmällisemmin sanoen: leninismi on yleensä proletaarisen vallankumouksen teoriaa ja taktiikkaa, erikoisesti proletariaatin diktatuurin teoriaa ja taktiikkaa”.[4] Stalin toisti tämän määritelmänsä kaksi vuotta myöhemmin kirjasessaan Leninismin kysymyksiä.[5] Käsitteellinen ero oli tarpeellinen, sillä Toiseen internationaaliin liittyneet Euroopan sosiaalidemokraattiset puolueet olivat tuominneet bolševikkien vallankumouksen Venäjällä vuonna 1917 ja sitä seuranneen puoluediktatuurin.[6] Karl Marx oli kirjoittanut vain hyvin yleisesti vallankumouksen tekemisestä ja sen jälkeisistä tapahtumista.[7]

NKP:n johtajilla oli kullakin omat käsityksensä siitä, mitä ”leniniläinen marxismi” tarkoittaisi, mutta puolueen valtataistelun voittajana Stalin pääsi sanelemaan opin sisällön. Vaikka Stalin oli pääsihteerinä NKP:n vaikutusvaltaisin johtaja Leninin kuoltua, hänen ehdoton valtansa varmistui silti vasta vuonna 1934 pidetyn seitsemännentoista puoluekokouksen jälkeen.[8][9]

Marxismi-leninismin uuden tarkastelun aika tuli myös Neuvostoliitossa Stalinin kuoltua vuonna 1953. NKP:n keskuskomitea antoi vuonna 1956 tehtäväksi kirjoittaa oppikirja marxismi-leninismin perusteista.[2] Otto-Wille Kuusisen johdolla laadittiin teos Marxismin-leninismin perusteet (1959).[10]

Marxismi-leninismin perusosat

Määrittely

Karl Marx, Friedrich Engels ja V. I. Lenin kuvattuna lipussa.

Marxismi-leninismin perusosien varhaisin kirjaus esiintyy V.I. Leninin artikkelissa ”Marxilaisuuden kolme lähdettä ja perusosaa” (1913), missä Lenin jakaa marxilaisuuden kolmeen osaan, filosofiaan, talouteen ja politiikkaan. Lenin kirjoitti: ”Se [marxilaisuus] on kaiken sen parhaan laillinen perijä, minkä ihmiskunta loi 19. vuosisadalla saksalaisen filosofian, englantilaisen kansantaloustieteen ja ranskalaisen sosialismin muodossa.”

Lenin kuvasi marxilaisuuden filosofiaa käsitteillä ”materialismi” sekä ”dialektiikka”, joka oli oppia kehityksestä sen syvällisimmissä muodossa. Kun Marx ulotti materialismin myös yhteiskuntien tarkasteluun, hän yhdessä Engelsin kanssa loi alan nimeltä historiallinen materialismi. Marxin talousteoriassa Lenin korosi työnarvoteoriaa ja oppia lisäarvosta, joka oli ”Marxin taloudellisen teorian kulmakivi”. Sosialismin osalta Lenin korosti Marxin löytäneen luokkataistelusta keinon, jolla kapitalismi voidaan kumota. Tämä merkitsi edistysaskelta suhteessa utooppiseen sosialismiin.[11]

Josif Stalin kirjoitti vuonna 1938 NKP:n historiikin nimellä Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (bolševikkien) historia. Lyhyt oppikurssi, jossa myös käsitteen ”marxismi-leninismi” sisältöä valaistiin. Kirja toteaa, että ”marxilais-leniniläinen teoria on tiede yhteiskunnan kehityksestä, tiede työväenliikkeestä, tiede proletaarisesta vallankumouksesta, tiede kommunistisen yhteiskunnan rakentamisesta”.[12]

Vuonna 1959 julkaistussa oppikirjassa Marxismi-leninismin perusteet teoria jaettiin neljään osaan:

  • filosofiset perusteet (dialektinen materialismi), johon liittyy historiankäsityksenä historiallinen materialismi,
  • kapitalismin kansantaloustiede,
  • kommunistisen liikkeen teoria ja taktiikka sekä
  • oppi sosialismista ja kommunismista.[10]

Vuonna 1963 Neuvostoliiton tiedeakatemian julkaisema Marxilaisen filosofian perusteet aloitti tekstinsä seuraavasti: ”Marxilaisuus muodostaa eheän sopusuhtaisen opin, johon sisältyy kolme perusosaa: filosofia, kansantaloustiede ja tieteellisen kommunismin teoria. Nämä marxilaisuuden kolme perusosaa ovat sisäisessä, erottamattomassa yhteydessä toisiinsa – – Marxismi-leninismiä ei voida ymmärtää syvällisesti, ellei ole omaksuttu marxilaista filosofiaa.”[13]

Dialektinen materialismi

Pääartikkeli: Dialektinen materialismi

Teoksen Marxismi-leninismin perusteet mukaan ”marxismi-leninismin koko rakennuksen järkkymättömänä perustana on sen filosofinen oppi, dialektinen ja historiallinen materialismi”.[14]

Historiallinen materialismi

Pääartikkeli: Historiallinen materialismi

Teoksen Marxismi-leninismin perusteet mukaan historiallinen materialismi on dialektisen materialismin ulottamista yhteiskunnan ja sen historian tutkimiseen ja on tieteellinen teoria yhteiskunnallisen kehityksen yleisistä laeista.[15]

Kapitalismin kansantaloustiede

Pääartikkeli: Marxilainen taloustiede

Teoksen Marxismi-leninismin perusteet mukaan Marx selvitti kapitalistisen tuotannon synnyn ja kehityksen taloudelliset lait ja määritteli ehdot kapitalismin korvaamiselle korkeammalla tuotantotavalla – sosialismilla ja kommunismilla. Marxin Pääoman ohella tärkeä teos marxilais-leniniläisessä talousteoriassa oli Leninin Imperialismi kapitalismin korkeimpana vaiheena.[16]

Kommunistisen liikkeen teoria ja taktiikka

Pääartikkeli: Kommunistinen vallankumous

Marxismi-leninismin perusteet -oppikirja antaa kaksi kertaa muita perusosia enemmän tilaa kommunistisen liikkeen politiikan tarkasteluun. Teos toteaa Marxin ja Engelsin Kommunistisen manifestin sanoin, että porvaristo on tuottanut omat haudankaivajansa luomalla riistettyjen proletaarien luokan, joka tulee kumoamaan porvariston vallan.[17] Oppikirja uudisti vallankumousteoriaa toteamalla: ”Erikoisen suotuisissa olosuhteissa on mahdollista myös rauhanomainen vallan siirtyminen kansalle, ilman aseellista kapinaa ja kansalaissotaa.” Siitä huolimatta lopputuloksena oli aina proletariaatin diktatuuri.[18]

Oppi sosialismista ja kommunismista

Pääartikkelit: Kommunismi ja Proletariaatin diktatuuri

Marxismi-leninismin perusteet -oppikirja toteaa, että vallankumouksesta alkaa kapitalismista sosialismiin johtava siirtymäkausi. Voima, joka toteuttaa tämän muutoksen, on proletariaatin diktatuuri. Se on työtätekevien valtaa, jota työväenluokka johtaa ja jonka tarkoituksena on sosialismin rakentaminen.[19]

Marxismi-leninismi Suomessa

Suomen Kommunistisen puolueen (1918–1990) ohjelma vuodelta 1957 toteaa: ”Puolue pitää periaatteellisena toimintaohjeenaan marxilais-leniniläistä tieteellistä sosialismia, jota se soveltaa ja kehittää Suomen oloja vastaavalla tavalla.”[20] Nykyisiä marxismi-leninismiä kannattavia suomalaisia järjestöjä ovat Kommunistinen Työväenpuolue – Rauhan ja Sosialismin puolesta (1988–) ja Kommunistien liitto (2002–).

Katso myös

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ marxismi-leninismi. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024. Viitattu 25.10.2021.
  2. ↑ a b Renkama, Jukka: Valtiokäsitys osana Hruštšovin kauden uudistustavoitteita. Idäntutkimus, 2007, 14. vsk, nro 3, s. 20–33. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 10.4.2024.
  3. ↑ Pomonarev, B. N. ym.: Neuvostoliiton kommunistisen puolueen historia, s. 375. (Istorija kommunističeskoj partii Sovetskogo Sojuza, 1959). Petroskoi: Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike, 1960.
  4. ↑ Stalin, J. V. (1924): Leninismin perusteista, s. 78. Verkkoversio. Viitattu=5.8.2022. (PDF)
  5. ↑ Stalin, J. V.: Leninismin kysymyksistä (1926). Teoksessa Teokset. 8. osa, s. 14. Petroskoi: Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1951. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 12.4.2024).
  6. ↑ Kautsky, Karl: Die Diktatur des Proletariats. Wien: Ignaz Brand, 1918. Teoksen verkkoversio (viitattu 10.4.2024). (saksaksi)
  7. ↑ Marx, Karl: Gothan ohjelman arvostelua. (Kritik des Gothaer Programms, 1875.) Teoksessa Marx, Karl & Engels, Friedrich & Lenin, V. I.: Historiallisesta materialismista. Kokoelma, s. 168. (Ob istoritseskom materializme). Moskova: Edistys, 1972.
  8. ↑ Hlevnjuk, Oleg V.: Stalin. Diktaattorin uusi elämäkerta, s. 175. (Сталин. Жизнь одного вождя, 2015.) Englannin kielestä suomentanut Matti Kinnunen. Helsinki: Otava, 2019. ISBN 978-951-1-34626-5.
  9. ↑ Vihavainen, Timo: Vallankumouksesta toiseen maailmaansotaan. Teoksessa Kirkinen, Heikki (toim.): Venäjän historia, s. 404. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-15799-X.
  10. ↑ a b Kuusinen 1960.
  11. ↑ Lenin, V. I.: Marxilaisuuden kolme lähdettä ja perusosaa (alkuteos 1913). Teoksessa Valitut teokset neljässä osassa (1), s. 43–47. Moskova: Edistys, 1967.
  12. ↑ Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (bolshevikkien) keskuskomitean asettama toimituskunta: Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (bolshevikkien) historia. Lyhyt oppikurssi, s. 398. Viides suomenkielinen painos (1. painos 1938). Petroskoi: Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion Kustannusliike, 1949.
  13. ↑ Konstantinov, F. V. (ym.): Marxilaisen filosofian perusteet, s. 7. Moskova: Vieraskielisen kirjallisuuden kustannusliike, 1963. Teoksen verkkoversio (viitattu 6.8.2022).
  14. ↑ Kuusinen 1960, s. 15.
  15. ↑ Kuusinen 1960, s. 120.
  16. ↑ Kuusinen 1960, s. 215.
  17. ↑ Kuusinen 1960, s. 300.
  18. ↑ Kuusinen 1960, s. 175.
  19. ↑ Kuusinen 1960, s. 521.
  20. ↑ Suomen Kommunistisen Puolueen ohjelma, s. 8. Hyväksytty puolueen XI edustajakokouksessa 2.6.1957. Yhteistyö (ei painovuotta)

Aiheesta muualla

Auktoriteettitunnisteet: Kansalliset Muokkaa Wikidatassa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Marxismi-leninismi&oldid=22320676”